Mutta mietittäviä asioita miehen metsästysharrastus mukanaan. Ensimmäisen kerran asia avautui, kun poika vasta opetteli puhumaan ja isi kertoi lähtevänsä jänismetsälle. Poika alkoi samantien laulella "Jänis istui maassa" ja halailla omaa pehmopupuaan. Niin ristiriitaista. Vaikka sen ei pitäisi olla yhtään sen ristiriitaisempaa kuin se, että televisiohahmo Olivia-possun lajitovereista on tehty jauhelihaa.
Tietenkin asia tuo mukanaan myös sen, että lapsemme näkevät aseen. Ei asetta heille esitellä, eikä sitä mitenkään korosteta. Jos poika siitä jotain kysyy, sitten vastataan vakavasti. En ole halunnut meille leikkipyssyjäkään, koska tämä asia ei ole mielestäni leikin asia. Vielä tämä ei ole meillä noussut mitenkään vahvasti esiin, eikä mitään valmiita toimintamalleja ole. Saa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan.
Metsästämisestä tuli mieleen, että minähän (siis jos joku ei ole huomannut) välillä hurahdan harrastamaan jonkun tietyn lastenvaatteen metsästämistä. Periaatteeni on ollut ostaa tytölle mekot käytettyinä (lähinnä Pomp De Lux -poikkeuksia on toki nyt tullut tehtyä) ja jo kauan sitten aloin himoita erästä Phister&Philinan suloista mekkoa. Tässä metsästyksessä kului yllättävän pitkään, koska halusin hyväkuntoisen, mutta riittävän edullisen käytetyksi. Viimein se löytyi. Ja oli kaiken metsästämisen arvoinen.
Tyttö tykkää metsästää saippukuplia. Miten iso ilo voikaan tulla niin pienistä asioista.
Kinkkinen juttu, tuo metsästys. Aivan luonnollinen asia sinänsä, mutta pyssyt tosiaan ovat eri asia. Niitä ei olla tännekään ostettu...
VastaaPoistaSuloinen tyttö ja iihana mekko, onko tuo se metsästämäsi vai joku muu? Kyllä oot sitkeä, mistä etsit näitä himoitsemiasi vaatekappaleita? Huuto.netistä?
Niin on. Mies ei ole huolissaan, heillä kun on metsästetty jo monessa sukupolvessa. Ehkä se onkin niin, että näin aseisiin tulee luonnollisempi suhtautuminen. Ja samoin liharuokaan.
PoistaTuo on tosiaan se metsästetty mekko. Kannatti etsiä. :) Tuon ostin lopulta Huuto.netistä eli sieltä katselen ja monilta Facebook-kirppiksiltä.
Aika samansuuntaisia ajatuksia metsästämisestä täälläkin. Poika alkaa pikkuhiljaa kyselemään, mutta esim. viime syksynä A ei raaskinu näyttää riistasaalista pojalle. Tiedän että se on tärkeä harrastus A:ole, mutta silti aina tulee pohtineeksi toistakin puolta.
VastaaPoistaAjattelinkin, että siellä varmasti samat asiat alkaa pyöriä mielessä näihin aikoihin. Se tuo ase-asia joka eniten aiheuttaa päänvaivaa, mutta toisaalta, eipä sitten lopuksi viime viikonloppunakaan tullut niitä hankalia hetkiä kuitenkaan eteen. Lapset touhusivat omiaan, tosin poika halusi kyllä nähdä sorsasaaliin (sen yhden siis :) )ja sen sai nyt sitten nähdä ja kerran sanoi, että hänkin tulee ensi vuonna sorsajahtiin.
PoistaMinä olen kertonut lapsille (ts. isoveikalle) suoraan, mistä ja miten ruoka tulee. Hän alkoi kysellä asiasta muistaakseni joskus 3 vuotiaana. Kyllä häntä vähän hirvitti se teurastaminen, mutta sopeutui ajatukseen, että ihminen syö muita eläinlajeja ja eläimet syövät toisiaan (ja ihminenkin on joskus voinut joutua eläimen saaliiksi). Isoveikka on saanut katsoa luonto-ohjelmia, jossa eläimet saalistavat.
VastaaPoistaLapset ovat syöneet myös riistalihaa; pappa käy hirvimetsällä. Lapsi tietää, että metsästäminen tarkoittaa eläimen ampumista ja tappamista. Tätäkin poika tietyllä tavalla sääli, mutta kerroimme, että se eläin on saanut elää onnellisena vapaana luonnossa toisin kuin vaikka kasvatettu possu. Tämä pointti meni jollain lailla läpi. Hyvin on liha lapsille maistunut!
Pyssyt ovatkin sitten kinkkisempi juttu. Niillä kun voi tappaa mitä tahansa. Luin jokin aika sitten lastenpsykiatri Sinkkosen kirjaa poikalapsen kehityksestä ja siellä kerrottiin pyssyleikkien olevan aivan vaarattomia ja jopa asiaan kuuluvia. Tuntui oudolta...mutta kai se sitten pitää uskoa? Toistaiseksi meillä on ollu vain vesipyssyjä.
Olen kyllä ehdottomasti myös tuon kannalla, että kerrotaan suoraan, mistä liha (ja ruoka ylipäänsä) tulee. Nykyään tuntuu, että moni aikuinen ihminenkin on vieraantunut asiasta. Että just esimerkiksi saatetaan kauhistella metsästämistä ja ihan tyytyväisenä syödään kuitenkin jotain tehotuotettua possua, eikä ajatella yhtään mistä se on siihen lautaselle tupsahtanut (kaupasta tietenkin! ;) ).
PoistaMäkin olen lukenut syvästi arvostamani Sinkkosen tekstejä asiasta. Meillä on poika muutaman kerran ottanut jonkun -minkä tahansa jutun- ja leikkinyt, että se on pyssy. Kyllä asia hirvitti, mutta yritin suhtautua siihen asiallisesti ja rauhassa kysyä, että mistäs tuo tuollainen juttu nyt tuli. Ja jotain poika on kysellytkin ja ollaan koitettu asiallisesti hui-kauhistelematta vastata. Meillä on myös (mökillä) pari vesipyssyä, joita tosin sanomme vesiruiskuiksi. :D
Meillä kyllä saa leikkiä pyssyleikkejä sitten kun niiden aika tulee. Itse ajattelen niin, että juuri sen leikin kautta lapsi oppii mikä on totta ja mikä ei ja lapsihan itse luo leikin, kun aikuinen ei liikaa ohjaile. Voisin kuvitella, että rajujen leikkien kieltäminen vain kasaa aggressioita?
VastaaPoistaMutta mielummin minäkin ajattelen, että pyssy voi olla vesipyssy tai jokin muu pyssyä muistuttava eikä mikään tarkka asekopio...
Samoin ajattelisin, että jos täydellä voimalla lähtee ehdottomasti kieltämään asiaa, niin se ei ole hyvä. Mutta sellaista ihan asekopiota en minäkään meille haluaisi. Jos lapsi haluaa leikkiä pyssyleikkejä, niin kyllä hän sitten osaa leikkiä niitä muillakin leluilla/tavaroilla kuin täysin asetta muistuttavilla. On tästä jo vilaus nähty meidänkin kotona. :)
PoistaOn se hieno mekko! Ja teillähän on just hyvä: metsästetään ruoaksi=luonnollista ja eettistä=toimii. :)
VastaaPoistaHieno on mekko. :) Ja näin on, eihän tuota metsästämistä voi mitenkään huonoksi asiaksi luokitella (jos kerran kuitenkin lihaa syödään). Välillä sitä ehkä liiaksikin miettii, että miten asiat lapselle selittää ja pelkää, että jos nyt selitän tämän yhden asian väärin, niin hirveät traumat ja pilalla koko muksu. Pitäis relata! :)
Poista