Takit äidille ja pojalle

Viime talvena jo haaveilin valkoisesta Didriksonsin parkatakista, mutta kotiäidin tuloilla sellaisen hankinta jäi toivelistalle. Nyt ilmojen viiletessä ja takkitarpeen iskiessä, sama takki alkoi kummitella jälleen mielessäni. Sitten huomasin KappAhlissa kivannäköisen (ja edullisemman), vähän samantyylisen takin. Kokeilin ja totesin toimivaksi, mutta jätin kuitenkin vielä harkintaan sen verran, että käyn ihan vaan kokeilemassa, kuinka paljon se ihan oikea haaveilun kohde olisi parempi.

Olihan se.

Silti päättäväisenä olin riisumassa kaupassa Didriksonsin ihanaa takkia ja aikeissa mennä toiseen kauppaan ostamaan korviketta, kun mieheni sanoi, että jos kerran tuo on se, minkä haluat, niin osta nyt hyvänen aika se. Ostin! Onhan se.

 

 

Melkein vielä jänistin värin suhteen, koska valkoinen takki on niin epäkäytännöllinen. Pidin kuitenkin pään kylmänä: toive oli nimenomaan valkoinen takki ja haaveilisin siitä edelleen, jos nyt olisin hankkinut jotain muuta.

 

Oih, on se ihana. Katsotaan, kauanko se on valkoinen...

 

Poika tarvitsi myös takkia ja kas kummaa, tänä vuonna en jaksanut enkä ehtinyt etsiä ja miettiä päätäni puhki, millaisen takin hänelle hankkisin. Löysin Reimashopista hauskalta näyttävän toppiksen ja klikkailin sen kiireessä tulemaan meille. Ja klikkailun jälkeen tajusin, että hei, tilasin väärän takin. Ei minun tätä pitänyt ostaa. 

 

Reimashopissa luki, että tilausta ei voi mitenkään vaihtaa tai perua, kun sen on vahvistanut. No, tulossa on nyt siis tämä takki. Lähetetään takaisin, jos ei tykätä. 

 

Tytön tämän talven topat

Nyt kun on jo kivasti tullut kartutettua kaapin sisältöä ensi talvenkin osalta, niin vilautan vähän, mitä tytöllä on tänä talvena ollut käytössä. Pojan kaappiin kurkistus ei ole kovin suuri, mutta esitellään se sitten myöhemmin.

Vikellä on ollut tänä talvena yksi talvihaalari (Mini A Ture). Sen ostin huuto.netistä uudenveroisena jo vuosi aikaisemmin. Sain sen erityisen edullisesti, koska siinä on pieni värivirhe edessä. Yksi haalari on ollut aivan riittävästi 1-vuotiaalle, vaikka tyttö onkin jo vauhdikas menijä.

 

Vikellä on myös Benettonin ihana untuvatakki. Se oli suloinen heräteostos alkutalvelta. Tätä ei kertakaikkiaan voinut vastustaa, rusetit ja kaikki.

 

Alkutalvesta ymmärsin, että ihan näillä ei pärjätä. Haalari oli vielä hieman liian suuri, eikä tyttö päässyt kunnolla ulkona kävelemään se päällä. Siksi pikapikaa oli hankittava jotain ja ostin tämän paikkakunnan Facebook-kirppikseltä Reiman kaksiosaisen puvun muutamalla eurolla. Takkiin kuuluu myös hiippahuppu, mutta missä lie se tästä kuvasta. Reiman puku ei ole mikään iik-ihana, mutta tuli tarpeeseen ja toimi hyvin. Housuja on tullut käytettyä myös tuon Benettonin takin alaosana.

Pojan kohdalla jo totesimme fleecehaalarit käteviksi ja käytännöllisiksi niin automatkoille kuin kylmillä säillä toppavaatteiden allekin. Aatteen haalarit olen jo myynyt eteenpäin, joten Vikelle oli hankittava uusi. Päädyin ostamaan Racoonin fleecehaalarin, mutta jostain syystä ostin koon 86, joka on vieläkin aivan liian suuri. Lastenvaatekirpputorilta ostettu villahaalari onkin tullut kovaan käyttöön, kun Racoonin sopivaa aikakautta vielä odotellaan.

Näillä on siis menty ja hyvin on pärjätty.

Asusteita kuvissa ei paljon näy. Syynä siihen on se, että olen onneton asusteiden hankkija. Käsittämätöntä, että muuten pyörittelen suht mielelläni mielessä näitä lastenvaateasioita, mutta pipot, hanskat ja jopa kengät ovat pakkopullaa. Outoa.

Se sanottakoon puolustukseksi, että kyllä meidän lapsilla kuitenkin on päässä pipot, käsissä hanskat ja jaloissa kengät. :)