Hankalia kenkäongelmia ja upeita kenkäratkaisuja

Meillä on ollut viime aikoina suuri lastenkenkäpula. Pari päivää sittenhän vielä tennarit olivat se kenkälaji, joka oli säähän sopivin. Viime viikolla huomasin kauhukseni, että molemmilla lapsilla varpaiden kärjet olivat aivan liian lähellä sitä kohtaa, mistä kengät alkavat. Iski hirveä syyllisyys siitä, että lapset ovat joutuneet kipristellä liian pienissä kengissä. Poika osaa onneksi jo kertoa asioista ja sai äidin heräämään tilanteeseen.

Eikun mars, kauppaan. Molemmat saivat uudet välikausitennarit, toiselle Vikingiä ja toiselle Superfitit. Molemmat hyviksi todettuja.

Menihän tässä PARI PÄIVÄÄ kenkätyytyväisyydessä ja hups, nyt nuo kengät ovatkin jo liian kylmät. Syksy jäi jotenkin välistä ja nyt on kylmävarpaisilla jo tarve talvi-goretexeille. Pojan tennarit mahtunevat vielä keväälläkin, mutta tytön uudet kengät jäänevät uskomattoman vähälle käytölle. Vaikka eihän näistä säistä tiedä, ensi viikolla voi olla taas 20 plusastetta.

Ja kun kenkäasioita aloin pohtimaan, tulin huomanneeksi, miten IIIIIIIIIIHANIA kenkiä lapsille onkaan tarjolla välikauteen ja talveen!

Alla olevien kuvakollaasien kengät löytyvät Pikkujalat-verkkokaupasta. Alla on mainoslinkit kunkin kengän kohdalle verkkokaupan sivustolla.

1. RAP, 2. Sofie Schnoor,  3. Bisgaard, 4. CIAO BIMBI, 5. Angulus

Pojille on myös monia upean näköisiä kenkiä, joista nahkanilkkurit villavuorella houkuttelisivat kyllä valtavasti.

 

 

1. Bisgaard, 2. Bundgaard (hyvä esimerkki villavuorellisista nilkkureista, vastaavia on muitakin), 3. Bisgaard, 4. Bisgaard, 5. Arauto Rap

 

 

Tilaukseen lähtivät tällä erää nämä: suloiset, harmaat NOHA Geoxin talvinilkkurit tytölle. Pikkujalat-verkkokaupassa oli todella ystävällinen palvelu. Ja nopea! Tilauksesta seuraavana päivänä postista jo ilmoitettiin, että kengät ovat saapuneet. 

 

Uudet pompit ja lapsimallihaasteita

Tyttäreni on vaihtanut vaatteiden suhteen "laitetaan tämä päälle"-vaiheesta "en minä halua tätäKÄÄN"-vaiheeseen. Se hankaloittaa, ei vain jokapäiväistä pukemista vaan tietenkin mikä tärkeintä : blogikuvien ottamista. ;)

Olen pari kertaa yrittänyt ottaa sovituskuvia uusista Pomp De Lux -vaatteista, mutta tyttö on ollut eri mieltä. Poikaan tepsii joten kuten lahjonta, mutta 1 v 10 kk -ikäinen neitonen ei oikein tunnu ymmärtävän, mitä tarkoitetaan win-win-tilanteella. Että jos hän tekee jotain ihan pikkuista mitä minä pyydän, niin hänkin hyötyy siitä esimerkiksi muumikeksin verran. Jos hänelle ehdottaa moista vaihtokauppaa, vastaus on myönteinen, mutta aika nopeasti huomaan, että ei tämä nyt mene niin kuin kuuluisi:

"Anna mulle heti se keksi, enkä todellakaan ole kuvattavana, heippa."

Eräänä kauniina päivänä sain kuitenkin houkuteltua tytön Pomppeihin sisään ja napattua pari kuvaa ennen mallin karkaamista. Todellakin vain pari. Ja sitten mentiin jo.

Tässä siis Hagen little pants -housut ja peruspaita (London little) ja sitten vielä sininen tunika kevät/kesä-malliston -70%-hankinnoista. Pipo on Darwin hat, joka oli niin herttainen, että tilasin sellaisen itsellenikin.

Housut ovat kokoa 92 ja niissä on melkosesti kasvunvaraa, mutta menevät toki lahkeet käännettyinä nytkin hyvin. London little -paidat ovat sellaisia, että ne sopivat aina ja kaiken kanssa - niitä saisi mielellään olla sellaiset kymmenen kappaletta. Meillä niitä on (näin aluksi) vain kaksi.

P.S. Arvatkaa, kuka päivähoitoamatööri laittoi lapsille eiliseen superkylmään päivään aivan liian vähän vaatetta? Ei sitä osannut ajatella, että yhtäkkiä välikausihaalarin alle tarvitaankin jo väliasu. Onneksi lapset eivät paleltuneet äidin mokan vuoksi vaan hoitaja oli etsinyt heille omista laatikoistaan jotain lämmikettä.

P.S. nro II. Kerroin Buzzador-postauksessa iPad Satukirjasto-kokeilustamme. Blogipostaus kuului voitokkaiden joukkoon Buzzador-kampanjan blogikilpailussa ja jatkamme kokeilua vielä puolen vuoden ajan.

Sopeutumista syksyyn ja maalaiselämään

Nyt se on iskenyt kunnolla: syksy. Sitä toivoin ja odotin, olin sitä mieltä, että syksyllä saa olla jo vähän viileämpää ja koleampaa. Syksyisempää kuin mitä on ollut. Mutta on tähän silti taas tottuminen.

Mies oli viikonlopun reissussa ja me lasten kanssa olimme aika pitkälti mummolassa. Tukijoukkojen läheisyys on kyllä loistava juttu. Se oli tärkein syy, miksi pakkasimme tavaramme muuten niin kotoisassa Pirkanmaan pääkaupungissa ja muutimme maalle, Pohjanmaalle.

Asumme alueella, jossa katuvalot loistavat läpi yön, asuinalueella on taloja vieri vieressä, taajaman peruspalvelut ihan lyhyen pätkän päässä ja lähimpään kaupunkiinkin on vain 20 minuutin matka. Kovin syrjäisestä paikasta ei siis ole kyse. Kuitenkin kun pääkaupunkiseudulla asuva ystäväni kesällä tuli meille ensimmäistä kertaa, hän totesi heti oven avattuani: "Te siis todella asutte maalla". Matkalla siitä lähimmästä kaupungistakin kun ajellaan poikki avarien peltoaukeamien (Pohjanmaalla kun ollaan).

Olen koko lapsuuteni asunut maalla, toki taajaman läheisyydessä silloinkin. Silti, kun on puolet elämästä asunut jo kaupungeissa, muutto takaisin maalaiskuntaan vähän jännitti. Sopeudutaanko me?

Hyvin on sopeuduttu. Tai sopeutumista ei ole oikeastaan juurikaan vaadittu. Elämä eroaa loppujen loppuksi hyvin vähän elämästä kaupungissa. Käydään töissä, harrastetaan ja vietetään aikaa lasten kanssa. Kaupungilla tulee hengailtua ihan yhtä usein/harvoin kuin Tampereella asuessakin (toki kaupunki on nyt pienempi, mutta kuitenkin.)

Se, mistä mä tykkään, on tämä maaseudun avaruus. Meillä kotonakin näkyy illalla tähtitaivas, vaikka katuvalojen alueella asutaankin. Kotona ei ole kovin suurta pihaa (asumme rivitalossa), mutta lähellä olevassa mummolassa tonttia on reippaasti. Ja nyt kun viljatkin on puitu, voi juosta vaikka koko pitkän pellon poikki (ja bongata maasta jyviä ja syödä niitä), metsään asti. Mahtavaa.

Syksyn tullen viimekeväiset Ticketin haalarit on taas kaivettu esiin. Toimivia ovat.

Alimmassa kuvassa oksien takaa pilkistävän trampoliinin taitaa olla aika käydä talvilevolle.

Tiimiytymistä havaittavissa

Ensin on pakko kehua meidän päivähoitopaikkaa: meillä kävi mahtava onni. Lapset ovat tosiaan hoidossa aivan naapurissa, pikkutien toisella puolella. Heitä hoitaa ihana, kokenut perhepäivähoitaja, jonka eläkkeellä oleva mukava mies tekee hyvää ruokaa ja leikkii lasten kanssa.

Alku on sujunut paremmin kuin mitä olisin uskaltanut toivoakaan.

Kun lapset olivat vielä kotona, touhu alkoi olla melko riitaista. Joka välissä sai olla selvittelemässä kaksikon välejä. Toki silloinkin oli paljon hyviä hetkiä, mutta tuntui, että kaksintaisteluiden määrä kasvoi viikko viikolta.

Lasten keskinäiselle suhteelle päivähoidon aloittaminen on tuntunut tekevän hyvää. He ovat selkeästi tiimiytyneet. Touhuavat paljon yhdessä kotonakin, leikkivät ja hupsuttelevat. Vaikka välillä kumpikin haluaa leikkiä rauhassa omiaan, usein he hakeutuvat toistensa lähelle. Kun toinen on poissa, toisen tulee aika pian ikävä.

Viime viikolla kävin tytön kanssa ruokakaupassa ja kesken reissun hän alkoi kysellä jo veljen perään.  Hoidossa hän kuulemma huolehtii isovelillekin vaatteet. Kuljettaa isovelille puettavaksi housut, takin, kengät, pipon ja hanskat. Niin pieni ja niin huolehtivainen.

Isoveli liidaa ja ohjaa. Kun pikkusisko jää jälkeen, isoveli hakee mukaan ja ottaa kädestä. Tehdään näin, mennään tuonne ja leikitään tätä.

No, onhan niitä riitojakin edelleen - todellakin. Mutta nyt lapsista on tullut aivan uudella tavalla tiimi. Kyllä he niin tykkäävät toisistaan.

Elämä kuopuksena

Helsingin Sanomissa (täällä) oli taannoin Paula Norosen hauska kolumni siitä, miten toinen lapsi jää lapsipuoleksi. Juttu kertoo siitä, miten ensimmäisen lapsen ympärillä pyöritään ja häärätään ja kun toinen lapsi syntyy, jalona ajatuksena on tehdä samoin - mutta aika ei vain riitäkään.

Niin totta.

Muistan, miten tulimme esikoisen kanssa sairaalasta kotiin ja laitoimme hänet sohvannurkkaan jatkamaan unia. Istuimme vierellä ja vain katselimme sitä ihmettä monta tuntia. Hämmentyneinä siitä, että hän on tullut meille, että hänellä on niin ihana nöpönenä ja niin pienet varpaat ja tämä on meidän perhe.

Kun kuopuksen kanssa tulimme kotiin, esikoinen oli 40 asteen kuumessa ja niin surkeassa kunnossa, että aivan sydämeen otti. Uusi vauva laitettiin korisänkyyn ja täysi härdelli päälle. Esikoiselle nousi punaisia pilkkuja joka puolelle ja vatsa oli sekaisin (vauvarokko). Mennäänkö päivystykseen, mitä tehdään, mistä on kyse? Täysi härdelli. Äkkiä vaan uudelle vauvalle maitoa ja uudet vaipat ja takaisin korisänkyyn.

Esikoisen vauvakirja on täynnä tarinoita, mutta vain kahteen ikävuoteen asti, kunnes kuopus syntyi - nyt laiminlyön tasaisesti kummankin kirjoja. Ei vaan muka ehdi.

Esikoisen kohdalla uusien taitojen ja juttujen suhteen oli malttamattoman innostunut. Voi, koskahan hän alkaa hymyillä, koska taputtaa, koska sanoo "äiti" ja koska hän lähtee liikkeelle (ei lähtenyt 10 kuukauteen minnekään, edes ryömimällä). Esikoisen kohdalla kaikki vanhemmat sanovat jo parin kuukauden ikäisestään "aivan varmasti on jo tulossa hampaita, kun kuolaa tulee niin paljon ja laittaa sormia suuhun koko ajan". Kun esikoinen oli kaksi kuukautta, ilmoitimme ylpeänä neuvolassa, että hän osaa jo kääntyä. Neuvolan täti palautti meidät maantasolle toteamalla, että joskus noin pienet vauvat tosiaan vahingossa kääntyvät, kun pää on vielä niin painava suhteessa muuhun vartaloon.

Kuopuksen kohdalla olisin halunnut jarrutella kaikkea. Minun todennäköisesti viimeinen vauva, älä nyt vielä tee noin ja niin! Pysy vielä pikkuisena. Kuopus ei kuunnellut: hän oikeasti alkoi kääntyilemään 2 kuukauden iässä, lähti 4 kuukauden iässä ryömimään, puolivuotiaana konttasi ja nousi seisomaan tukea vasten ja 8 kuukauden iässä jo käveli.

Kuopuksen onni on syntyä rennommille vanhemmille kuin esikoinen. Se on meillä todellakin totta. Esikoisen kanssa edettiin neuvolan oppaiden kanssa: mitä saa tehdä ja syödä minkäkin ikäisenä. Kuopuksen kanssa mennään maalaisjärjellä. Oho, kuopuksen syömä kalakeittohan olikin perusmaitoon tehtyä, eikä maitotuotteita vielä olisi pitänyt syödä.

Kuopuksena syntymisessä parasta on ehkä se, että kotona häntä odottaa täydellinen viihdekeskus: isompi sisarus. Isomman sisaruksen touhuja jaksaa vauvana tuijottaa vaikka kuinka pitkään ja vähän isompana on mahtavaa päästä mukaan. Kun isoveli hyppii tasajalkaa ja huutaa "Blääääää", se on kuopuksesta yleensä aivan mielettömän hauskaa ja hienoa.

Välillä mietin, että on tuolla esikoisella mahtanut olla tylsää ihan vaan meidän kanssa. Vaikka toisaalta, kai siinä kaiken keskipisteenäkin on ollut aikansa kiva paistatella. :)

P.S. Esikoinen ei T-O-D-E-L-L-A-K-A-A-N saanut noin pienenä noin isoa jäätelöä.

Buzzador: Satukirjasto

Olin mukana Buzzador-kampanjassa, jossa kokeilimme kuukauden ajan Lasten Oma Kirjakerhon uutta tuotetta: IPadilla toimivaa digitaalista Satukirjastoa. Satukirjaston valikoimassa tulee olemaan noin 100 kirjaa, ja se päivittyy jatkuvasti. Mukana on niin Autot-kirjoja, prinsessasatuja, Nalle Puhin seikkailuja kuin Peter Panin tarinoitakin. Noin puolet kirjoista lukee lukija.

Kun aloitimme Satukirjaston käytön, tunsin oloni jotenkin vanhanaikaiseksi tylsimykseksi: niin mahtava vekotin kuin Ipad onkin, tuntui jotenkin pahalta ottaa se mukaan iltasatuhetkeen syrjäyttämään perinteisiä kirjoja. Poika tietenkin oli innoissaan. Hän halusi ehdottomasti tarinan, jonka Satukirjaston lukija lukee, ja halusi itse käännellä sivuja. Satukirjastossa kirjojen sivut kääntyvät kuin ne olisivat oikean kirjan sivuja. Tuntui siltä, että hylätyiksi eivät joutuneet vain kirjahyllyn kirjat, vaan minuakaan ei tarvittu mihinkään, kun satua ei tarvinnut lukea. Huomasin myös miettiväni, että muistuttaako tämä enemmän tv:n lastenohjelmien katselua kuin kirjan lukemista.

Kun noin viikko kokeilua oli takana, huomasin muutoksen niin omassa kuin pojankin suhtautumisessa. Ensiviehätys lukijasta oli kadonnut ja poika toivoi taas, että äiti lukee Satukirjastonkin sadut. Sitä myötä, kun minusta taas tuli tärkeämpi osa meidän lukuhetkeämme, myös Satukirjaston kirjat alkoivat tuntua enemmän kirjoilta kuin ohjelmilta. Poika valitsi lähes aina tarinoita Salama McQueenistä ja niiden suuri määrä oli hänelle parasta koko jutussa. Minä valitsin iltasaduille toisen kirjan ja ensishokin jälkeen olin mielissäni, kun oli valikoimaa, mistä valita : vaihtelua.

(ps. Älä syö kynsiä!)

Kirjojen lisäksi Satukirjastossa oli puuhapuoli, jossa oli muun muassa palapelejä ja muistipelejä. Poika tykkäsi niistä kovasti, vaikka toki vastaavia on muutenkin ollut meillä Ipadillä.

Kokeilu oli siis loppujen lopuksi hyvä kokemus ja sen päättyminen tulee varmasti poikaa jonkin verran kiukuttamaan. Satukirjaston kuukausihinta on vajaan kympin kuukaudessa (9,90 e) ja Lasten Oma Kirjakerhon jäsenille vähemmän. Hinta ei ole paha, mutta toistaiseksi taitaa jäädä tilaamatta. Luulen, että oman kirjahyllyn ja kirjastojen kirjastojen kirjat vievät kuitenkin vielä voiton.

Mikä on Buzzador?
Buzzadorina sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan ja kertomaan, mitä pidät erilaisista tuotteista ja palveluista. Jos olet kiinnostunut buzzaamisesta, lue lisää täältä.

Hempeää tyttötoppaa

Meidän lapset ovat vaatteiltaan ihan eriparia. Hirveä tyylimoka varmaankin, hyi mua. :) Mutta kun satun tykkäämään hempeistä tytön vaatteista ja pirteistä pojan vaatteista, niin ei voi mitään.

Tytön talvivaatteiden suhteen toimin viime toppa-aleissa sen verran, että hankin pinkin Ticketin haalarin (joka näkyy täällä). Haalari oli kuitenkin niin jättimäinen, että myin sen jo eteenpäin jollekin toiselle onnelliselle tyttöselle. Toinen ale-ostos oli Racoonin toppa-anorakki ja vaikka välillä tekee valtavasti mieli myydä tämäkin ja ostaa Mini A Turen takki tilalle, niin yritän nyt pysyä tässä. Koska jos myisin tämän, taitaisin pian katua sitä.

 

Pari kuukautta sitten iski pakkomielle saada parin vuoden takainen Pomp De Lux -haalari. Löysinkin sellaisen Facebook-kirppikseltä meille koossa 92. Se on ihana.

 

 

Tuntuu, että tarvitaan vielä haalari joka sopii arkisempaan käyttöön. Päivähoitoon ja sellaiseen. Ystäväni, jota myös personal shopperiksi olen kutsunut, löysi oman alueensa FB-kirppikseltä edullisesti hyväkuntoisen Ticketin haalarin koossa 86 ja kävi hakemassa sen meille. Jännityksellä odotamme, mitä postissa on tulossa: pitääkö kierrätysrulettia vielä pyöräyttää vai jääkö haalari meille. Toivottavasti jää.

Sitten vielä tuo Racoonin (aina melkein sanon Cupcaken) takki voisi kaivata housukavereita.

Tyttöjen uutuustoppaa en (EHKÄ) nyt malta ostaa, koska ei ole oikein tarvetta, mutta alekyttäilyjä varten voi painaa mieleen tärppejä. Plus haaveillahan aina saa.

Racoonin uusi mallisto ei ole väreiltään kovin hempeä, mutta tykkään mielettömästi.

 

Mini A Turen toppavaatteet ovat niin suloisia. Tytöllä oli viime talvena MATin haalari Violet Ice -värisenä ja se oli loistava. Voisin hankkia jatkossakin!

 

Wiwica-mallin takit ovat myös ihania, ja miksipä eivät ne anorakkimallisetkin. Huokaus.

 

 

 

 

 

(Tuotekuvat: Racoon & Mini A Ture)

Meidän ja muiden Molo Kidsit



Talvi lähestyy, vaikka juuri nyt ei siltä tunnukaan. Lämmin viikonloppu meni vielä t-paitameiningeillä. Mukavaltahan se tuntui, vaikka minun puolestani syksyisemmätkin kelit saavat jo tulla.

 

Olen todellakin neljän vuodenajan ihminen. Syntynyt siis oikeaan maahan. En jaksaisi ikuista kesää tai ikiroutaista talvea. Vaihtelua, se pitää virkeänä!

 

Tässä vaiheessa vuotta jotenkin kaikki on taas alkanut tai alkamaisillaan alusta. Tekee mieli ostaa itselleenkin uusi reppu, penaali, kynä ja teroitin. Saa alkaa taas käyttämään saappaita jalkoihin rakkoja hiertävien pikkukenkien sijaan. Mä olen niin saapasihminen.

 

Jos nyt hakemalla haetaan huonoja puolia, niin pimeneminen voisi olla vähän maltisempaa. Aamulla on mukavampi ajaa töihin valoisassa ja lenkille pitäisi päästä vielä lasten nukkumaanmenon jälkeen.

 

Juuri nyt on hyvä aika kurkistaa vaatekomeroon sen verran, että mikäs se onkaan tilanne talvivaatteiden suhteen. Pikkuisen yli metrin pituisella pojalla roikkuu henkarilla vihreä Molo Kidsin Polaris kokoa 104. Sitä kokeiltiin päälle heinäkuussa (kuva täällä) ja menee varmaankin hyvin vielä alkutalvesta. Ajatuksena oli ollut myydä tämä, mutta en taidakaan vielä.

 

Vihreän Molo Kidsin vierestä kurkistaa uusi sininen Molo-haalari kokoa 110. Tämä oli viime talven alehankintoja. Alle satasella lähti meille.

 

Poika tarvitsee vielä varmaankin kaksiosaisen asun. Takki ja housut siis hakusessa. Ainakin toisen osan suhteen menee luultavasti nettikirppistelyksi.

 

Uusista Molo Kids-haalareista suosikki on Ski Resort. Tällaiselle entiselle hiihtopummille kolahtaa kyllä tuollainen kuosi. Voih!

 

 

 

Ensin vähän piti tuumailla, että onko tämä hieno vai ei todellakaan, mutta sovituskuvia katsoessa mielipide vahvistui plussan puolelle. Esimerkiksi Sunnuntailapset-blogista löytyy kivoja sovituskuvia tästä haalarista täällä.

 

Vaan niinköhän tätä jää alennuksiin? Perushinta on aivan liian huima, vaikka olis kuinka superlaatuinen ja Ski ski ski! -houkuttelukuosinen.

 

Tytön talvesta sitten seuraavaksi.

Mehurakkautta (juodaan omenoita, parsakaalia ja porkkanoita)

Rakkautta on monenlaista ja se pitää sisällään monia juttuja.

Mielestäni rakkaus on monien miljoonien asioiden lisäksi sitäkin, että pitää huolta siitä, että pikkuihmisten massuihin menee hyviä asioita. Ei ainoastaan sokeria, pahoja rasvoja ja valtavia määriä lisäaineita. Sekin on huolehtimista ja vastuun kantamista.

Helppoa? Ei todellakaan. Ja tiedostan myös sen, että se ei myöskään ole aina halpaa.

Useimmiten hankaluudet tulevat siitä, että lapset sanovat "yök, en syö". Tai sitten vaan nätisti jättävät syömättä. Toki on totta, että makuaisti vaatii riittävän monta kertaa tottuakseen tiettyyn makuun, joten heti ei kannata luovuttaa, jos kukkakaali purskahtaa ulos pikkuisten suusta.

Yksi ratkaisu on tämä: jos et voi syödä sitä, juo se.

Meille tuli pari viikkoa sitten mehukone ja  I AM TOTALLY IN LOVE!

Koska sanasta "mehu" tulee mieleen kaupan hyllyiltä löytyvät sokerimehut ja tuoremehut, sana tuntuu melkein väärältä kuvailemaan sitä nestettä, mitä hedelmistä ja kasviksista voi puristaa. Se on niin mielettömän täynnä makuja ja koostumukseltaan hämmästyttävän samettisen pehmeää. Tuntuu kuin kroppa suorastaan virkistyisi ja puhdistuisi jokaisella siemauksella. Kaikkein parasta on katsoa, kun lapset imevät pillillä terveellistä superjuomaa hymysuin.

Homma on helppoa kuin mikä. Suurin osa hedelmistä ja kasviksista menee laitteeseen kuorimatta, jopa kiivit!  Omenatkin vain pesen ja muuten työnnän koneeseen sellaisenaan. Laite on myös yllättävän helppoa puhdistaa käytön jälkeen.

Meillä on nykyisin joka ilta perheen yhteinen mehuhetki. Muuten juomme kaikki samaa mehua, mutta välillä aikuisten mehua vahvistetaan tuoreella inkiväärillä. Poika pyytää yleensä mehua lisää yhden lasillisen jälkeen. Tyttö juo pienemmän lasillisen, aloittaa ensin innolla, sitten päättää, että ei haluakaan enempään. Minuutin päästä palaa pöytään juomaan loput ja sanoo "hyvää!".

Jos joku kiinnostui asiasta, lisää tietoa löytyy mehuasioiden gurulta Petra Sippolalta. Suosittelen kurkistamaan hänen sivuilleen tänne. Petra on kirjoittanut myös mehuterapiakirjan nimeltä "Mehukas", jossa on paitsi mehureseptejä myös hyödyllistä tietoa eri kasvisten ja hedelmien merkityksestä.

Vaaterekki mekoille ja muille lastenvaatteille (ilman kädentaitoja)

Olen etsinyt jo pitkään lastenvaatteille sopivaa vaaterekkiä. Sellaista, jonne lähinnä mekot voisi ripustaa sievästi ja ne voisivat olla esillä. Olen googletellut ja kummastellut, mutta sellaista ei ole löytynyt.

On löytynyt upeita DIY-viristyksiä, jotka muka on NIIN helppo tehdä itse. Siitä vaan taittelet vähän rautaa söpöiksi kiemuroiksi ja avot! Tai nikkaroit puusta, mikä pitäisi tietenkin pohojalaaselta luonnistua ihan syntymälahjana. No, ei luonnistu.

Minä NIIN haluaisin, että näillä käsillä olisi lahjoja taiteilla jotain, mutta ei vaan tunnu onnistuvan. Opiskeluaikoina aloitin keramiikkakurssin ja kuvittelin itseni dreijaamassa toinen toistaan upeampia vaaseja ja maljakoita. Taiteilijaurani tyssäsi kuitenkin jo ensimmäiseen tehtävään: piti tehdä kukkopilli, mutta tuhannen yrityksen jälkeen saldoni oli vain savilaatta, jossa oli oma kädenjälkeni.

Että enpäs lähtenyt sitten yrittämäänkään mitään vaaterekin muotoilua.

Onneksi on Ikea ja mielikuvitusta. Pöytälevyä pystyssä pitämään tarkoitettu LERBERG-pukkijalka toimii hyvin pikkuihmisten vaatteiden rekkinä.

Enää tarvitsisi keksiä, että minne ihmeeseen tällainen minikokoinen vaaterekki sopii ilman, ettei sitä tule potkittua joka välissä. Sitä ei tullut kyllä aikaisemmin ajateltuakaan.

Voi, kunpa meillä olisikin upea, iso pukeutumishuone! Ja vielä joku, joka pitäisi sen järjestyksessä.

Mitä nyt puetaan ja saako liukumäkeä nousta ylös?

Eletään taas sitä aikaa, joka koittaa joka syksy ja joka kevät, että ei tiedä yhtään, mitä laittaisi itselle ulos päälle, saati sitten lapsille. Ei auta yhtään kurkata ikkunasta, mitä muilla on yllään: toiset kulkevat narutopeissa ja sandaaleissa, toisilla on melkein toppatakki. Itse olen sellainen vilukissa, että ne narutopit järkyttävät enemmän.

Erityisen hankalaa tämä aika on, kun pitää ensimmäistä kertaa miettiä, mitä lapsille pakkaa mukaan hoitoon näillä säillä. Kuorivaatteet? Kuravaatteet? Ihan vaan yksinkertaiset peruskankaiset ulkoiluhousut (canvashousut, farkut yms.)?

Hoidon alkaessa hankin molemmille kura- /sadeasut ja ne kulkivat hoitolaukussa pari viikkoa, tänään otin ne sieltä käyttämättöminä pois. Viime viikolla aamut olivat sen verran kylmiä, että aloin pakata mukaan kuorihousut. Ne ovat tainneetkin olla lapsilla aamu-ulkoilussa päällä, iltapäivällä on käytetty vielä ihan peruskankaisia ulkohousuja (joille en edelleenkään keksi muuta nimeä). Eihän nyt ole niin kuralöllöäkään, joten ei kai ole kuravaatteiden aikakaan? Pipot ja sormikkaat ovat jo menossa mukana.

On muuten outoa, kun en oikeastaan tiedä, mitä lapsillani on päällä päivällä.

Illalla meininki on kovin sekalaista: ilta-auringon hieman lämmittäessä takkeina ovat Polarn O. Pyretin windfleece ja Väri-epä-suora-blogin Miimalta ostettu Molo Kidsin softshell -takki. Tuo sofshell takki oli kyllä loisto ostos! Jos muuten ei tiedäkään, mitä juuri nyt pukisi, niin tuo on varma valinta näille säille. Ei liian kuuma, mutta kuitenkin lämmin ja vieläpä tooooodella hyvännäköinen.

Nämä kuvat saavat pohtimaan paitsi vaatetusta, myös paria muuta seikkaa:
   

• Onko varma flunssa, jos tähän aikaan lapset vetävät kengät ja sukat pois ja kirmaavat ulkona paljain varpain? Vai olikos niin, että flunssa tulee aina viruksesta eikä vilustumisesta?
• Miten pitkään pienempi sisarus matkii KAIKKEA mitä isompi sisarus tekee?
• Jos muita lapsia ei ole paikalla, saako liukumäkeä nousta ylöspäin?