CeLaVi taltuttaa sotkun

Nyt se on löytynyt! Jonkinmoinen ratkaisu 1-vuotiaan sottailuihin. Koska matkalla lautaselta suuhun, ruoka putosi ei tarjottimen päälle eikä kaukaloon vaan juuri siihen välille, ajattelin kokeilla pitkää ruokalappua. Tämä CeLaVin ruokalappu on osoittautunut kullan arvoiseksi. Siitä saa helposti ruuan nostettua takaisin lautaselle ja sen saa myös näppärästi huuhtaistua puhtaaksi syömisen jälkeen. Välillä laitan tähän lisäksi vielä muovisen kaukaloruokalapun.

Seuraava ase sotkutaisteluun : pitkä ruokalappu

Itsenäisesti ruokailemaan opettelevan lapsen tekemä sotkuhan on ongelma, johon yleensä on varma ratkaisu: aika. Mutta jos äiti on kärsimätöntä laatua, voi siihen asti käydä sotkuntaltutussotaa. Joka voi olla turha, mutta tulipahan yritettyä.

Tässä vaiheessa on todettava, että meillähän kuitenkin käydään tätä taistoa jo toista kertaa. Tosin kyllähän se 3-vuotiaskin edelleen sotkee, mutta ei niin järjettömän paljon kuin nyt tuo 1-vuotias. Mutta siis hämmästyttävää on se, että en ollenkaan muista, miten tässä vaiheessa tuli toimittua isoveljen kanssa. En yhtään! Asiaan voi toki osaltaan vaikuttaa se, että menin töihin heti äitiys- ja vanhempainvapaan jälkeen (isi jäi hoitovapaalle), mutta kyllähän minä kuitenkin iltaisin ja viikonloppuisin poikaa ruokin.

Nyt on tosiaan niin, että juuri kun ruoka on saavuttamassa päämääränsä (suun siis), Vikke-tyttö kiepauttaa lusikan väärinpäin. Ja niin iso osa ruuasta tippuu tyttösen jalkojen päälle. Olen tunkenut monesti pyyhkeen tytön jalkojen päälle, mutta eilen mietin, että kyllä tähän täytyy olla jokin järkevämpi ratkaisu. Varmasti emme ole ainoita, joilla on tämä ongelma, ja varmasti joku on keksinyt siihen ratkaisun. Sitten löysin tämän:

Pitkä ruokalappu! Voiko ratkaisu olla näin yksinkertainen? Kokeillaan.

(Kuvassa Småfolkin pitkä ruokalappu, tämä nyt siis tilauksessa)

Sottapytylle tarjotin ( Playtray )

Sinä päivänä, kun Vikke täytti vuoden, hän ei suostunut syömään mitään. Käänsi pään pois, kun lusikka lähestyi suuta. Kun tytön isi tuli kotiin ja kerroin hänelle asiasta, mies oivalsi heti, mistä on kyse: tyttö halusi syödä itse. Kun annoin lusikan 1-vuotiaan käteen, jo alkoi ruoka maistua.

Olin toki aikaisemminkin antanut tytön harjoitella syömistä ja jonkun verran olimme kokeilleet myös sormiruokailua (ja muistaneet, miksi kokeilu jäi lyhyeksi myös esikoisen kanssa). Myönnettäköön kuitenkin, että turhan usein olin vain lapannut ruokaa vauvan suuhun, jotta kaikki sujuisi helpommin, kun samalla piti kuitenkin hakea jääkaapista isoveljelle lisää maitoa, täyttää astianpesukonetta ja niin edelleen ja niin edelleen.

Mutta onneksi minulla on vahvatahtoinen tyttö, joka itse piti huolen siitä, että lusikanhaltijan rooli siirtyy hänelle. On mahtavaa, että nyt molemmat lapset syövät itse! Ja minä voin täyttää sitä astianpesukonetta ja niin edelleen.

Mutta voi sitä sotkua! Jotain pitäisi keksiä, ettei joka kerta menisi vaatteet vaihtoon, lattia ruuanmurupinnoitteelle ja syöttötuoli aivan sottaiseksi. Kun hain ratkaisua ongelmaan, löysin Tripp Trapp -tuoleihin sopivan Playtray-tarjottimen. 

Ensin olin haltioissani, mutta nyt en enää ole varma. Tarjotin säästää kyllä pöytää, mutta sen ja Tripp Trappin väliin jää pieni kolo - jonne ah, ruokaa mahtuu sopivasti livahtamaan. Ja siitä putoamaan housuille, syöttötuoliin ja lattialle. Asiaan kyllä auttoi hieman, kun hinasin syöttötuolin takaisin pöydän ääreen ja Playtray oli pöydän päällä, hieman ylempänä kuin sen kuuluisi. Ehkä siis kuitenkin ihan ok ostos.