Tottakai se on vaikeaa. Poika ei ollut suostunut syömään aamupalaa eikä meinannut syödä ruokaakaan, mutta jälkiruoka oli näyttänyt niin herkulliselta (ja nälkäkin oli varmasti jo ollut), että olikin haarukoinut lautasen tyhjäksi. Päiväunille hän ei ollut suostunut, eikä edes lepäämään makuulleen. Hän oli jämäkästi istunut hiljaa, kunnes uni oli tullut kuitenkin ja oli vajonnut nukkumaan. Jääräpäisyyttä on : minä en ole tätä halunnut, minulta ei ole kysytty, minä en suostu.
Kuten ennakkoon ajattelimmekin, tytölle kaikki on helpompaa. Hänellä on sellainen helposti sopeutuvainen luonne. Toki ikäkin on sellainen, että kaikkea ei vielä ymmärrä niin perusteellisesti. Toisaalta ei poika olisi tuossakaan iässä solahtanut hoitokuvioihin yhtään helpommin, ehkä jopa hankalammin. Nyt hänen kanssaan voi jutella asioista ja perustella niitä. Hän saa purkaa omaa mieltään ja kertoa ajatuksiaan.
Päiväunilta herättyään tyttö oli itkenyt kovasti. Unenpöpperössä, vieraassa paikassa. Isovelin näkeminen oli varmasti helpottanut tilannetta.
Tänään kaikki oli kuulemma mennyt astetta paremmin. Sekin auttoi, että nyt mukana menossa oli 3-vuotias tyttö, jonka kanssa meidän pojalla oli lähteneet leikit vauhtiin. Olin tämän kuullessaan kovin ikionnellinen, kunnes seuraava huolenaihe pulpahti mieleen: ei kai meidän pikkutyttöä jätetä leikkien ulkopuolelle?
No niin, olisiko aika äidinkin siirtyä askel eteenpäin tässä hoidonaloituskriisissä? :)
Ja siitä tulikin mieleeni siirtyä iloisiin uutisiin eli Pomp De Luxin Jack Hat on arvottu.
Käytin arvontakonetta joka löytyy täältä ja tulos oli tämännäköinen:
Tämä tarkoittaa siis sitä, että hatun on voittanut:
Krista
Onneksi olkoon. :) Laittaisitko, Krista, minulle sähköpostissa vielä osoitteesi? Tulen huhuilemaan asiasta tuonne blogisi puolellekin.
