Tyttösen kaapin kevätmylläystä

Eilen se pilkahti melkeinpä ensimmäistä kertaa: kevätaurinko. Sellaisena päivänä on ilo olla "osa-aikaulkotyöläinen" eikä toimistotyöläinen. Viihdyimme lasten kanssa pitkään ulkona. Kolmevuotias olisi tietenkin tykännyt olla vielä pidempään, kun yksivuotias jo väsyi. Sellaista se on aina.

Nyt olen saanut tarpeekseni ensi talven toppailuista ja alkanut haalia kasaan lapsosten kevätvaatetusta. Vikellä on viime syksyltä Racoonin takki ja Lennen housut sekä Ticketin haalari, kaikki kokoa 74.

Ticketin haalaria olin suunnitellut täksi kevääksi, ostin sen syksyllä ja oletin sen olevan tickettimäisen suurta.
No, ei se pientäkään kokoa ole. Viime syksynä, kun käytössä olivat muuten 74-kokoiset vaatteet, oli haalari vielä aivan liian suuri. Entäs nyt?
 

No, nyt se on sopiva. Mutta en tiedä, meneekö se koko kevättä. Argh. En tiedä, mitä tekisin. Yritän nyt varmasti ensisijaisesti vaihtaa tämän kokoa suurempaan nettikirpputorilla.

Racoonin koon 74 takkikin on yhä sopiva, mutta hihoista jää pian lyhyeksi. Tämä setti onkin jo myyty Facebook-kirppiksellä ja lähtee huomenna uudelle omistajalle.

Jemmasta löytyy vielä yksi välikauden ulkoiluvaate: supersievä ranskalainen Gran de Ble -merkkinen takki. On mielestäni hurjan söpö. Lisää kuvia tästä varmasti myöhemmin, nyt vain yksi (ruttuinen) vilaus. :)

Tarkoituksena on hankkia Vikelle Polarn O. Pyretin kuoritakki (mieluiten pinkki) ja -housut. Olen nyt etsinyt, jos löytäisin takkia hyväkuntoisena käytettynä. Housut ehkä ostan uutena. Haalarihan tarvitaan myös: toimiiko tuo Ticket vai onko saatava isompi, se on yhä mietintämyssyssä.

Farkkuja mä metsästän

Tänään poika mitattiin oikein virallisesti ja tottahan se mutu-tuntuma oli: Aate on yhtäkkiä venähtänyt huimasti pituutta. On nyt sellainen niin nippanappa alle metrin pätkä suloista poikaa kuin vaan olla voi: 99,9 cm.

Juuri olin sanonut ääneenkin, että nyt on pojan vaatekomero sillä mallilla, että on tarpeeksi kaikkea. Ei ole hätää, vaikka pyykkikorissa lojuisi parikin paitaa, nyt on vaihtovaatteita mukavasti. Ja sitten: napa alkoikin yhtäkkiä vilkkua vaikka kuinka monen paidan alta. Kasvupyrähdys. Sama homma tietenkin housuissa ja nyt onkin ensimmäisenä alkanut farkkujen metsästys.

Vaihtoehtoja on seuraavia:

                                                                    Nova Star

                                                                
                                                               Villervalla

                                                          Polarn O. Pyret


Tykkään kyllä sellaisista slim fit -tyylisistäkin, mutta tuntuu vaan, että lapsen on helpompi liikkua ja olla tällaisissa löysemmissä farmareissa. Tiedä sitten, onko oikeasti niin.

Pakko päästä lumilautailemaan

Se iski jo joskus alkutalvesta: pakkomielle päästä lumilautailemaan. Pian! No, jonkun aikaa on jo ensimmäisestä lumesta kulunut, joten se "pian" ei onnistunut, mutta kuitenkin. Tänään ulkoilutin lumilautaani ensimmäistä kertaa ehkä jopa viiteen vuoteen. Liian pitkä aika! Lumilautailu on mainiota meininkiä.

Minä rakastan alamäkiurheilua, ensisijaisesti alppisuksilla mutta myös telemarkeilla ja kuten tänään itseäni muistutin: lumilaudalla. Nykyään mäenlasku on vain harvinaista hupia. Siihen on monta syytä: kaksi ihan pikkuista lasta kotona, nykyinen asuinseutu, laskukavereiden vähyys tällä seudulla... Kaikkihan ovat tavallaan tekosyitä, kyllähän sitä laskemaan pääsisi, jos tarpeeksi kovasti haluaisi. Kai se on siis valintakysymyskin, niin kuin moni muukin asia tässä elämässä.

Sitä paitsi tuudittaudun siihen, että kun lapset hieman kasvavat, hekin haluavat laskemaan. Ehkä. Toivottavasti. :)

Pari viime vuoden aikana olen innostunut laskemaan lähinnä telemark-suksilla, mutta nyt siis etsin lumilautani vanhempieni ulkorakennuksen yläkerrasta pölyn peitosta. Aate lähti mumman kanssa hiihtokeskuksen pulkkamäkeen ja toivoin, että hän innostuisi myös laskupuuhista, kun näkisi, millaisesta menosta on kyse.

Löysin viikko sitten kirpputorilta hyvän, käyttämättömän lasten kypärän ja ostin sen pojalle/lapsille. Aate halusikin pitää sitä koko hiihtokeskusreissun päässä (ja äidin vanhoja laseja). Ihan kiva muuten, mutta poika ei kuullut kypärän sisästä mitään ja eikä nähnyt naarmuttuneiden lasien takaa juuri ollenkaan. Pois ei saanut ottaa, ei koko aikana. Kyllä meitä varmasti pidettiin yltiöpäisen ylihuolehtivaisina, kun pulkkamäessäkin piti lapsella olla kypärä. :D

Tytön tämän talven topat

Nyt kun on jo kivasti tullut kartutettua kaapin sisältöä ensi talvenkin osalta, niin vilautan vähän, mitä tytöllä on tänä talvena ollut käytössä. Pojan kaappiin kurkistus ei ole kovin suuri, mutta esitellään se sitten myöhemmin.

Vikellä on ollut tänä talvena yksi talvihaalari (Mini A Ture). Sen ostin huuto.netistä uudenveroisena jo vuosi aikaisemmin. Sain sen erityisen edullisesti, koska siinä on pieni värivirhe edessä. Yksi haalari on ollut aivan riittävästi 1-vuotiaalle, vaikka tyttö onkin jo vauhdikas menijä.

 

Vikellä on myös Benettonin ihana untuvatakki. Se oli suloinen heräteostos alkutalvelta. Tätä ei kertakaikkiaan voinut vastustaa, rusetit ja kaikki.

 

Alkutalvesta ymmärsin, että ihan näillä ei pärjätä. Haalari oli vielä hieman liian suuri, eikä tyttö päässyt kunnolla ulkona kävelemään se päällä. Siksi pikapikaa oli hankittava jotain ja ostin tämän paikkakunnan Facebook-kirppikseltä Reiman kaksiosaisen puvun muutamalla eurolla. Takkiin kuuluu myös hiippahuppu, mutta missä lie se tästä kuvasta. Reiman puku ei ole mikään iik-ihana, mutta tuli tarpeeseen ja toimi hyvin. Housuja on tullut käytettyä myös tuon Benettonin takin alaosana.

Pojan kohdalla jo totesimme fleecehaalarit käteviksi ja käytännöllisiksi niin automatkoille kuin kylmillä säillä toppavaatteiden allekin. Aatteen haalarit olen jo myynyt eteenpäin, joten Vikelle oli hankittava uusi. Päädyin ostamaan Racoonin fleecehaalarin, mutta jostain syystä ostin koon 86, joka on vieläkin aivan liian suuri. Lastenvaatekirpputorilta ostettu villahaalari onkin tullut kovaan käyttöön, kun Racoonin sopivaa aikakautta vielä odotellaan.

Näillä on siis menty ja hyvin on pärjätty.

Asusteita kuvissa ei paljon näy. Syynä siihen on se, että olen onneton asusteiden hankkija. Käsittämätöntä, että muuten pyörittelen suht mielelläni mielessä näitä lastenvaateasioita, mutta pipot, hanskat ja jopa kengät ovat pakkopullaa. Outoa.

Se sanottakoon puolustukseksi, että kyllä meidän lapsilla kuitenkin on päässä pipot, käsissä hanskat ja jaloissa kengät. :)

Fröbelin Palikat saa soittamaan ja tanssimaan

Meidän lapset, sekä 3v että 1v, fanittavat Fröbelin Palikoita. Aate taisi saada 1-vuotislahjaksi kummitädiltään Fröbelin Palikoiden kokoelma-cd:n ja ensimmäisenä kolahti Pumppulaulu. Sitä kuunneltiin uudelleen ja uudelleen ja taas uudelleen. Sitten löysimme YouTubesta lauluun liittyvän videon ja niin Aate opetteli biisiin "koregrafian". Ja sen jälkeen onkin tullut soitettua, laulettua ja tanssittua aikamoisen paljon palikkalauluja. Vikke on tottunut kuulemaan Fröbelin Palikoita syntymästään asti. Ja 1-vuotiaana tanssii ja soittaa jo mukana.

Joskus lapset haluavat vain tanssia, joskus soitetaan rumpuja, välillä kitaraa ja silloin tällöin kosketinsoittimia.

Nyt Fröbelin Palikat ovat taas kiertueella! Keikkakalenteri löytyy täältä. Me menemme Aatteen kanssa katsomaan keskiviikkona, kuinka sedät jaksavat vielä heilua. Vikkekin varmasti haluaisi mukaan, mutta Ti-Ti-Nallen konsertista viisastuneena jätämme tytön kotiin isin kanssa. Keskittymiskyky ei ole 1-vuotiaalla vielä ihan parhaimmillaan. :)

Tänään saimme Fröbelin Palikoiden uuden dvd:n postissa ja nyt on pari päivää aikaa tulla tutuiksi uusien laulujen kanssa ennen keikkaa.

Tickettiä tytölle ensi talveen

Niin, mähän en muka ollenkaan ehtinyt talvialeen mukaan ja kuitenkin taas tuli tilailtua. Tytölle Ticketin haalari kun tuntui sopivan paremmin, niin kokeillaan sitä sitten ensi talveenkin. Tilasin ensi talvena kaksivuotiaalle Baby Baggie -haalarin koossa 92. Väri on tämä raikas pinkki.

Ihan kiva väri, ei siinä mitään. Mutta oikeastaan mä niin tykkään Vikellä kaikesta hempeästä. Tosin en olisi ehkä ensi talveen uskaltanut rymytytölle enää ihan haaleaa vanhaa roosaa ostaa, vai olisinko? Mietin myös ruskeaa tai beessiä, niihin on kiva yhdistää hempeilyjä.

Ja tässä sitä nyt ollaan, pinkki haalari pian hyppysissä. Miksi? No, siksi kun halvalla sai. Tietty. Katsotaan nyt, voihan se olla, että talven tullen päädyn kuitenkin myymään tämän eteenpäin ja hankkimaan jotain muuta. Tai sitten hurmaannun kuitenkin tähän, who knows.

Tämän tilasin tanskalaisesta Kids World -verkkokaupasta. Tässä on viime päivinä tullut opittua mukavasti tanskaa, tärkeitä sanoja kuten flyverdragt (=haalari). :)

POMPdeLUX kevät/kesä 2012

Tänään lasten unien aikaan päädyin selailemaan uutta POMPdeLUX-kuvastoa, joka löytyy täältä.
Ihania, ihania, ihania!

Omaan makuuni on monia, tämä on yksi niistä:

Ja tässä muutama lisää:

Päiväkerhot peruttu, blaah

Ensin oli flunssa, en jaksa enää muistaa kummallako. Luultavasti molemmilla. Sitten tuli joulutauko. Sitten kun taas olisimme pääseet avoimeen päiväkerhoon, jompikumpi valvoi yön, ja molemmat (ja minä) nukkuivat aamulla liian pitkään. Seuraavan viikon kerho peruuntui meiltä vatsataudin ja sitä seuraava työhaastattelun (minulla) takia.

Eilen sitten kaikki näytti lupaavalta. Jotta ehtisimme kerhoon aamulla, minun on laitettava jo illalla kaikki valmiiksi: lasten vaatteet, kerhoeväät, hoitolaukku. Laitan jopa lasten ulkovaatteet ovelle odottamaan. Ja silti yleensä tulee kiire. Tänään ei tullut. Kaikki sujui kuin oppikirjoissa. Kolmevuotiaskaan ei uhmaillut, vaan oli kerrankin mielellään lähdössä kerhoilemaan. Olimme paikan päällä 15 minuuttia ennen kerhon alkua, ennätysaika! Nyt ehtisi kerrankin rauhassa riisumaan lapset ja valitsemaan paikan alkuleikkejä varten.

Päiväkerhot peruttu ohjaajien koulutuksien takia. Niinpä niin. Tottakai. Tänään leikimme sitten kotona ravintola-leikkiä. Kuten eilenkin.

Oli siinä oikeasti jotain hyvääkin. Tulipahan ulkoiltua heti aamutuimaan.

Tyttökin kevätvaatteita vailla

Vikellekin ostin viime syksyn alennuksista Ticket Outdoor -haalarin. Jotenkin ajattelin Tickettien olevan edelleen huiman suurta kokoa (olisikohan kannattanut ensin tarkistaa asia?) ja päädyin hankkimaan koon 74.

Ei haalari pientäkään mallia toki ole. Syksyllä tytöllä oli sisävaatteet kokoa 74 ja tämä haalari oli vielä supersuuri. Nyt kun käytössä on vaatekoot 80 ja jossain merkeissä 86, haalari on juuri sopiva. Kiva juttu, mutta eihän sen nyt pidä olla sopiva vaan parin kuukauden päästä. Joten nyt ehkä on laitettava tämä haalari myyntiin ja etsittävä uutta tilalle. Harmittavaa. Hyviä puolia on se, että toisin kuin Aatteelle, Vikelle Ticketin haalarit näyttävät sopivan.

Racoonin anorakki samaa kokoa, 74, näyttäisi yhä sopivan, mutta hihojen pituus ei taida riittää enää koko kevääksi, joten haikein mielin myyntiin on laitettava tämäkin. On niin söpö, että tekisi mieli laittaa jemmaan ja ihailla. Onneksi yleensä saan itseni ylipuhuttua näistä haikeuspuuskista!

Ticket ja Aate eivät sovi yhteen

Niin se vaan taitaa olla, pakko myöntää, että Aatteelle ei ole olemassa sopivaa Ticket Outdoorin (ent. Ticket to Heaven) -haalaria. Kun Aate käytti sisävaatteissa kokoja 80 ja 86 ja oli reilut 1-vuotias, ostin hänelle kevääksi tämän Ticketin 2-vetoketjuisen välikausihaalarin kokoa 86.

 

No, Tickethän on - ja oli etenkin silloin - supersuurta kokoa, joten haalari oli auttamattomasti liian suuri. Seuraavana syksynäkin, hieman alle 2-vuotiaalle, se oli edelleen liian suuri. Uutena keväänä haalarin koko oli reilut 2-vuotiaalle sopiva, mutta silloin ymmärsin, että malli on täysin väärä. Aivan liian leveä. Haalari sopi Aatteelle vielä viime syksynäkin, kun poika oli melkein 3-vuotias. Hoikka poika tosin näytti kulkevan leveässa pussissa.

Syksyllä ostin tätä kevättä ajatellen alennusmyynneistä Aatteelle yksivetoketjuisen Ticket-haalarin (Uffo). Ajattelin, että se on ainakin selvästi tätä kapeampi malli. Ticketin laatuun olen ollut niin tyytyväinen, että siksi halusin antaa haalareillekin vielä mahdollisuuden.

Tänään sitten kokeiltiin jännityksellä tätä jemmapukua. Koko on sopiva, hieman kasvunvaraa vielä, mutta onhan tässä lumikin vielä maassa. Vaan ei, ei sovi ei! Haaraosa roikkuu pojalla polvissa. Jotenkin niska-haara-pituus on liian suuri ja jalkaosat liian lyhyet. Tilanne vielä korostuu, kun nyt on käytössä Molo Kids Polaris, joka on kuin räätäli olisi sen tehnyt Aatteelle mittojen mukaan.

Harmittaa. Harmittaa se, että tämä puku on nyt laitettava myyntiin ja etsittävä uutta. Harmittaa sekin, että myös tytölle jemmaan hankittu Ticket osoittautui hudiksi, ei tosin mallin vaan koon vuoksi. Harmittaa myös se, että pojalle ei tosiaan voi ostaa Ticket-haalareita, vaikka olen tykännyt niiden laadusta. Ja siitäkin, että joskus niitä löytää hyvillä alennuksilla. Toisin kuin Molo Kidsejä. Blaah.

No, onneksi kaksiosaisia pukuja voi ostaa ja onneksi nyt näyttää myös siltä, että tytölle haalaritkin voisivat sopia. Kunhan koko vain kopsahtaa kohdalleen.