Villervalla-ostoksia ja alevinkkejä

Villervalla-pähkäilyni sai päätöksen, kun aamulla huomasin Poikien tyyliin -blogissa alekoodin Skidiin.

Tilasin ruskeat canvashousut, keltaisen t-paidan ja aurinkohatun. Villervallan hattu on meillä pojalla ollut joka kesän vakipäähine.

 

Toisin kuin kuva väittää, en tilannut noita uikkareita. Tarkoitus oli! Mutta unohdin.

Tänään olen bongannut pari muutakin tarjousta:

• Jeriikassa on aleja mm. Mini Rodineista.
• Karkkipurkki-blogissa vinkataan BabyShopin -25% alekoodista

MUOKS* Kiitokset Skidiin hyvästä asiakaspalvelusta ja asiakkaan sekopäisyyden ymmärtämisestä. :) Luulin tilanneeni väärän kokoisen hatun ja vaihtoivat koon. Sitten tajusin, että se ensimmäinen kokovalinta olikin sopivampi ja sain taas muutoksen. Ja lisäksi sain kuin sainkin tilattua vielä nuo uikkaritkin tähän saman lähetykseen.

Lämmin sää ja sen mukaiset housut

Kaunis ja lämmin viikonloppu! Itse olen edelleen kipeänä, sitkeä on yskää aiheuttava virustauti. Mieltä silti piristivät vapaapäivät, aurinko ja iloiset lapset.

 

 

Näinkö tässä kävi, että hirveä stressi oli taas välikausivaatteiden hankkimisessa ja sitten salamannopeasti ne ovatkin jo liian kuumia? No ei. Täällä olivat aamuisin asteet viikolla vielä nollassa ja yhtenä päivänä jopa -5. Toki nopeasti on ilma lämmennyt auringon noustua.

Joka tapauksessa viime päivien lämpö muistutti siitä, että poika tarvitsee housuja (tai ainakin yhdet), joita voi käyttää ulkona just tällaisilla säillä. Sitten kun välikausihousut ovat liian kuumat. Mutta mitkä ne voisivat olla? Mitkä sopivat pihalla ja leikkikentällä touhuiluun?

Villervallan canvashousut ovat yksi vaihtoehto. Pirtsakka väri olisi kiva, mutta onko tuollainen tummempi ruskea kuitenkin armeliaampi.

Ensimmäistä kertaa estradilla

Meillä on pojan kanssa ollut kevään ajan mukava harrastus: yhteinen jumppa. Syksyllä kävimme vielä muskarissa, mutta sitä ei enää ohjaajapulan vuoksi täällä pikkupaikkakunnassa järjestetty. Halusin jonkun harrastuksen, mutta kaikki tämän kunnan harrastukset tuntuvat olevan vasta neljävuotiaille. Huomasin, että naapurikunnan voimisteluseurassa on 2- ja 3-vuotiaille jumppa, johon voi tulla vanhemman kanssa. Olin varma, että emme mahdu sinne enää mukaan, mutta JIPPII, toisin kävi!

Niinpä olemme kevään aikana muun muassa leikkineet sirkuspellejä, tanssineet taaperoiden tahtiin, touhunneet pääsiäistipuina ja pomppineet touhuradalla. Eräällä kerralla kaikki (siis kaikki lapset) ottivat potkuautot, -mopot tai -traktorit mukaan ja niillä huristeltiin, mutkiteltiin ja taiteiltiin.

Muutamalla viimeisellä kerralla aloimme harjoittelemaan kevätnäytöstä varten. Musiikkina meillä oli Lauluyhtye Rajattoman kappale Ukko Nooan arkistossa ja merihenkisissä meiningeissä tanssittiin ja voimisteltiin. Esiintymisasuksi toivottiin jotain raitaista ja raikasta. Näillä mentiin: Villervallan hattu, Polarn O. Pyretin paita ja Name It -shortsit.

x

Poika nukahti autoon menomatkalla ja perillä olikin sitten itkua ja känkkäränkkää. Mietin jo, että siellä taitaa yksi äiti seikkailla yksikseen Ukko Nooan veneessä yleisön edessä. Kenraaliharjoitukseen poika raahautui vastahakoisesti, mutta kesken treenin hän tuntui hoksaavan, että pian saa tosiaan esiintyä. Kun hän näki mumman ja paapan tulevan katsomoon (oli siellä isä ja pikkusiskokin, mutta eivät ilmeisesti olleet niin tärkeitä), piti melkein pitää kiinni, ettei poika olisi rynnännyt mukaan jo ensimmäiseen esitykseen vetämään hip hop -tanssia koululaispoikien kanssa (ja itse asiassa hän vähän menikin).

Oma esitys meni meidän parivaljakosta pojalta loistavasti ja äidiltä kohtalaisesti. Sitten alkoikin kysely "milloin minä taas pääsen esiintymään, milloin on meidän esitys, saanko minä nyt taas mennä" -sarjatulituksella.

Mukavaa oli koko kevät, ja kiva oli siis loppuhuipennuskin. Syksyllä tytön olisi mahdollista mennä tähän ryhmään (hieman alaikäisenä) ja poika voisi siirtyä 3- ja 4-vuotiaiden ryhmään. Vai onkohan niin, että ensimmäiselle hoitosyksylle ei kannata ottaa mitään harrastuksia? Meillä ei kumpikaan ole ollut vielä koskaan hoidossa, joten mullistus on melkoinen.

x

Wipeout Meidän koti

Meidän pojalla on uusi suosikkiohjelma: Wipeout Suomi. Jos joku ei tiedä ohjelman ideaa, niin siinä kisaajat "hyppivät, kaatuilevat ja roiskivat mutaa maailman suurimmalla Wipeout-esteradalla". Tätä ohjelmaa ei istuta tuijottamassa, vaan poika elää mukana: kaatuilee, kiipeilee ja hyppii. Se on ihan ok, sillä meillä saa sohvalla kiipeillä (ei hyppiä) ja sisälläkin juosta. Tai ainakin se olisi ok, jos ei pienempi yrittäisi tehdä kaikkea samaa perässä...

Oli muuten aivan pakko saada tuo Villervallan jumpsuit pojalle. Villervallan lappuhaalarit jäivät pieniksi ja jouduin myymään ne haikein mielin, siihen haikeuteen tämä haalari sopi hyvin lääkkeeksi. Poika tykkää siitä itsekin valtavasti, kutsuu sitä hauskaksi pellepuvuksi.

Farkkuja mä metsästän

Tänään poika mitattiin oikein virallisesti ja tottahan se mutu-tuntuma oli: Aate on yhtäkkiä venähtänyt huimasti pituutta. On nyt sellainen niin nippanappa alle metrin pätkä suloista poikaa kuin vaan olla voi: 99,9 cm.

Juuri olin sanonut ääneenkin, että nyt on pojan vaatekomero sillä mallilla, että on tarpeeksi kaikkea. Ei ole hätää, vaikka pyykkikorissa lojuisi parikin paitaa, nyt on vaihtovaatteita mukavasti. Ja sitten: napa alkoikin yhtäkkiä vilkkua vaikka kuinka monen paidan alta. Kasvupyrähdys. Sama homma tietenkin housuissa ja nyt onkin ensimmäisenä alkanut farkkujen metsästys.

Vaihtoehtoja on seuraavia:

                                                                    Nova Star

                                                                
                                                               Villervalla

                                                          Polarn O. Pyret


Tykkään kyllä sellaisista slim fit -tyylisistäkin, mutta tuntuu vaan, että lapsen on helpompi liikkua ja olla tällaisissa löysemmissä farmareissa. Tiedä sitten, onko oikeasti niin.

Loppuvuoden lasten synttärit

Meidän lapsilla on niin, että molempien synttärit ja joulu mahtuvat kuukauden sisään.Kun poika syntyi, kuulin uskomattoman monta kertaa: "Miettikää sitten tarkkaan, kannattaako hänen aloittaa koulua vielä sinä vuonna, kun täyttää seitsemän". Sitä oikeasti toitotettiin joka suunnasta. Usein vielä lisättiin, että "kun hän on kuitenkin POIKAKIN". Tyttö syntyi vielä lähempänä vuoden vaihdetta, mutta kas, kukaan ei ole kertaakaan sanonut mitään koulun aloittamisesta! Voi tietysti olla, että kaikki tuumivat, että me kuultiin jo asiasta ensimmäisellä kerralla. Tai sitten sitä ei tosiaan sanota siksi, koska ajatellaan tytön kyllä pärjäävän vähän isompienkin joukossa. En tiedä.

Asiahan on sinänsä ihan oikea. Tottakai sitä pitää miettiä, eikä vain silmät kiinni laittaa lasta kouluun silloin, kun hän ei siihen vielä ole valmis. Sellainen voi tehdä kovasti hallaa itsetunnolle. Opeystävänikin ovat kertoneet, että tuossa vaiheessa alku- ja loppuvuoden lapsissa erot näkyvät vielä valtavina. Mutta hei, ei kai sellaista tarvitse miettiä, kun lapsi on kaksi päivää vanha. Eikä tehdä ennakkoajatelmia sen perusteella, onko lapsi tyttö vai poika.

Pojan synttärit ovat siis vain pari viikkoa ennen tytön synttäreitä, joten ainakin muutamien vuosien ajan voimme viettää molempia yhtäaikaa. Yleensä varmasti pojan synttäreiden aikaan, koska tytön juhlapäivä tosiaan lippaa jo niin läheltä joulun aikaa.

Pojan yksivuotissynttärit olivat aikoinaan melko suuret ja niitä juhlittiin molemmissa mummoloissa. Kun hän täytti kaksi vuotta, juhlittiinkin sitten pienessä piirissä, koska äidillä oli synnytyssairaalaan lähtö hetkenä minä hyvänsä. Nyt juhlittiin taas hieman suuremmin, pitihän tytönkin saada kunnon yksivuotiskemut. Vaikka enemmän niistä taisi nauttia se kolmevuotias sankari. Juhlapaikkana toimi mummola.

Koska lapset ovat vielä molemmat kuitenkin niin pikkuisia (melkein vauvoja, eikö, joohan...) halusin värimaailmasta vielä hempeää. Vähän polka dots -tyyliä ja lapsellista hörhötystä. Ennen kuin poika pian vaatii Angry Birds -synttärit. (Se hetki ei ole kaukana.)

Tytölle olin tilannut synttärijuhlien puvun Nextiltä. Näitä Prom dress -mekkoja on uudessakin mallistossa eri kuosilla.

Sankaripojalla oli yllään Villervallan makeat farkkulappuhaalarit ja Ej Sikke Lej -leijonapaita.