Serkkujuttuja ja metsätouhuja

Nyt seuraa blogin nimen mukainen postaus, jossa on kaikkea sikin sokin. Eli tältä näytti meidän viime viikonloppu: lauantaina lasten serkkutytön yksivuotisjuhlintaa ja sunnuntaina metsäseikkailuja.

Meidän lapsilla on kaksi serkkua. Sankarina ollut tyttöserkku asuu lähellä ja kuuluu tiivisti meidän lastemme elämään. Tytöt kisailevat lempi-ihmisensä, eli mumman, huomiosta. Mustasukkaisuutta on ilmassa, mutta onneksi mumman syliin mahtuvat molemmat samaan aikaankin. Poika ei lähde tähän kisaan mukaan, mutta hänellä on sitten omat (ei aina vain positiiviset) keinonsa huomion kalasteluun. Toisaalta tytöt myös tykkäävät toisistaan, ovat selvästi tuttuja ja läheisiä.

Toinen serkku, 3-vuotias poika, asuu ihan toisella suunnalla Suomea ja pian toisessa maassa. On harmillista, että hänen kanssaan lapsille ei tietenkään tule samankaltaista suhdetta kuin lähiserkun kanssa. Toisaalta, vaikka harvoin nähdään, on tämäkin serkku meillä usein puheissa. Lapset tietävät, että hän ei ole vain joku poika jossain, vaan hänkin on heille jotain erityistä ja omaa. Oma serkku.

Sunnuntaina lähdimme pojan kanssa seikkailemaan minun kotometsiini. Mies oli siellä yötä pikkuisessa metsäkämpässä, ja me lähdimme aamupäivällä viemään isille kahvia ja paistamaan makkaroita.

Metsät ovat huippujuttuja. Keväisen metsän äänimaailma linnunlauluineen on huikaiseva, tuoksu on raikas. Parasta on se, mikä temppurata siellä lapselle avautuu. Metsässä juokseminen todella haastaa tasapainon. Kivikasojen päälle kiipeily on kunnon urheilua. Pistettiin uudet Po.P-välikausivaatteet heti koetukselle.

Keväthankintojen hankaluudesta - onko pakko olla niin vaikeaa?

Kun ulkona kausi vaihtuu, on tietenkin lasten vaatetuksenkin vaihduttava sään mukaiseksi. Ei ole helppo juttu.

Mutta voisiko se itse asiassa olla helppo juttu, kevätvaatteiden hankkiminen siis? Alla kolme vaihtoehtoa, jossa asialla ei välttämättä tarvitse stressata.

• Saat vaatteita kasoittain sukulaisilta tai ystäviltä. Niistä löytyy kuhunkin vuodenaikaan sopivat vermeet. Ei välttämättä just omaan makuun, mutta tärkeintä on, että on vaatteet.
• Budjetti on sen verran joustava, että voit astella kauppaan ja ostaa ne vaatteet, joista pidät.
• Budjetti on tiukahko, mutta astelet kauppaan ja etsit sieltä hinnaltaan sopivat vaihtoehdot ja ostat ne.

Tämän seuraavan vaihtoehdon tilanteessa ulkoiluvaatteiden hankkiminen on jo hitusen haasteellisempaa.

• Budjetti on varsin rajallinen ja vaatteiden tulisi olla laadukkaita ja kestäviä - nättejäkin. Sinun on myytävä ahkerasti vanhoja vaatteita ja tuntitolkulla etsittävä alennuksia ja hyväkuntoisia käytettyjä vaatteita päästääksesi päämäärään.

Minä kuulun tuohon viimeiseen pallukkaan. Sillä erotuksella, että nyt työssäkäyvävä äitinä minulla ei ole enää kovin paljon aikaa käytettäväksi vaatemetsästykseen ja se tekee tehtävästä vieläkin hankalamman. Melkein vaatisi jo oman pallukan.

• Tässä. :)

Viime aikojen ostokseni ovat tässä:

Molemmat Polarn O. Pyretin kuoritakit on ostettu FB-kirppiksiltä oikein hyväkuntoisina käytettyinä. Pojalle ostin uutena keltaisen windfleecetakin (joka jää sitten siskollekin). Pojalle ostin uutena myös mustat popin kuorihousut, koska nekin menevät sitten tytöllekin.

Tyttö tarvitsee vielä kuorihousut ja windfleecen. Haluaisin ostaa ne käytettyinä, mutta käytettyjen hinnat tuntuvat kipuavan taas niin korkealle, että päätä huimaa. Voi olla, että piipahdan kuitenkin putiikissa.

Tytölle löysin MLL:n kirpputorilta edullisesti Mini A Turen -takin. Se oli todellakin oli huippulöytö! Lisäksi molemmille lapsille on Ticket-haalarit, joista pojan jo viime keväänä käytössä ollut saattaa jäädä kesken kauden pieneksi. Tytön haalarin ostin viime kevään alesta.

Tytön kuorihousujen ja fleecetakin lisäksi tarvitaan vielä hanskoja, pipoja, kaulureita ja tytölle kumpparit. Ja kenkiä! Voi ei, kenkiä. Cdon.comin alesta ostin pojalle kumpparit ja tytölle lenkkarit. Pidetään peukkuja, että pojan viime syksyn lenkkarit sopivat vielä.

Ja samalla olen myynyt pieneksi käyneitä vaatteita oikein superteholla ja myös pohtinut sitä, onko talvialet nyt hyödynnetty kunnolla. Tänään vielä PikkuStellan loppuunmyyntialesta tilasin tytölle ensi talveksi suloisen Creamien toppatakin.

Huh huh, sanon minä.

Ja sitten pian alkaakin kesä.

Popin outlet-hulinat ja sit ne paremmat alet

Eilen oli Polarn O. Pyretin outlet-päivä kaikissa myymälöissä. Mietin, haluanko lähteä taisteluun, puskea äitilauman keskellä kohti kiinnostavaa vaaterekkiä, jonottaa ja taas jonottaa. Päätin lähteä katsomaan.

Heh. Vaasan myymälässä oli viisi minuuttia ennen outletin aukeamista kaksi muutakin äitiä. Ei siis ryntäilyä, vauhkoontumista eikä jonottamistakaan. Eikä ihme, sillä ei siellä ollut paljon ostamistakaan. Pari rekillistä ja laatikollista puoleen hintaan vaatteita. Ostin kahdet sukkahousut, pojalle yhden paidan ja tytölle kesämekon. Sinänsä siis ihan ok saldo. Ja pojalle ( ja sen jälkeen tytölle) shoppailin mustat kuorihousut ihan normihintaan. Niissä oli materiaali muuttunut, vähän jännittää. 

                           

Mutta hei! Se minne Vaasan lähellä asuvien kannattaa ehdottomasti suunnata, on Wasasport. Siellä on Ticketin ja Reimatecin toppaa -50 % alella ja KAIKKI talvikengät -70%. On vaikka mitä merkkikenkiä, mutta toki koot hupenevat vauhdilla. Ihan pakko oli edes jotkut kengät löytää ja niinpä lähdin veikkailemaan pojan jalan kasvua ja haalin ensi talveksi goretex-kengät.

Ja jälleen kerran Miiman blogista bongasin alen, johon tartuin: CDON-verkkokaupassa saa alekoodilla 50 euron alennuksen, kun tilaa kenkiä vähintään 100 eurolla. Tilasin pojalle kumpparit ja tytölle lenkkarit ja hintaa tuli just yli tuon alennuksen vaatiman rajan. 

Paikallisessa Muksukirppis-tapahtumassa piipahdin tänään aamulla. Yleensä en löydä noista penkojaisista mitään, mutta nyt tarttui tytölle jotain mukaan (110 koon poikien pöytää ei tarvitse kuin vilkaista, juu ei löydy ylläreitä).

                            

PS. Meidän välikausivaateasiat on vielä aivan hujanhajan. Kääk! Miten tässä näin on päässyt käymään?

Po.Pin tämän kevään takit

Polarn O. Pyretin verkkokaupassa (täällä) on nyt uusia kevään ulkoiluvaatteita.

Toimiiko? Vai haikailetko viimevuotisten perään?

Minun mielestäni muut on ihan kivoja, mutta tuo palatakki ei miellytä. Ei tämä, eikä varsinkaan se, missä on pala pinkkiäkin joukossa.

Minä haikailisin sitä viimevuotista denim-takkia erivärivetskareilla (tuleekohan tästä pakkomielteinen metsästysoperaatio?). Saa tarjota satakymppiä tai sataakuuttatoista! :)

Sadepäiviä, kuperseikkailuja ja joulutoivotuksia

Nyt on kuulkaa L-O-M-A. Ihan oikea loma, ihan oikeasta työpaikasta, hyyyyyyvin pitkästä aikaa. Viimeksi taisin lomailla kesällä 2011, siis sinä kesänä ennen kuin tyttösemme syntyi.

Viime kesänkin vietin kokonaan töissä, uusi työpaikka kun oli. Nyt sitten - kiitos hyvin sijoittuvien joulun pyhien - nautiskelen tosiaan lomasta kokonaiset kaksi viikkoa. Parasta on se, että saa nähdä lapsia joka päivä, aamusta iltaan.

Tänä vuonna jouluun on valmistauduttu siinä sivussa. Yritetty löytää hetki, jolloin ehditään leipoa pipareita, siivota ja haalia lahjoja sieltä sun täältä, kun millekään grandelle ostosreissulle ei ole ollut aikaa. Pojan ykköstoiveena on ollut sähkökitara ja tyttö on kertonut haluavansa yksinkertaisesti "lelulahjan". Ne toiveet on ainakin onnistuttu toteuttamaan, tosin hieman epäilyttää, oliko esikoisen toiveen täyttäminen omien korvien ja hermojen kannalta fiksua (joku Hevisaurus-kitara tuli hankittua)

Sää yrittää kyllä kovasti tukahduttaa joulumieltä. Eilen vielä näkyi pari lumikasaakin ulkona, mutta vesisade on jo vienyt ne mennessään. Siis vesisade! Uskomatonta.

Lapset ovat hurmaantuneet YLEn Kuperseikkailu-ohjelmasta, jossa muusikot tekivät lauluja lasten ideoista. Poikaan kolahti erityisesti Toni Virtanen ja niinpä meillä pipareitakin leivottiin Apulannan tahdissa. Poika on jo keksinyt paljon yhteistä hänellä ja uudella fanituksen kohteellaan:

"Äiti, Tonillakin taitaa olla jo kaikki hampaat tulleet. Meillä molemmilla on."

Hän myös totesi vaatimattomasti, että maailmassa ei taida olla ketään niin hyvää laulajaa kuin hän, Toni Virtanen ja Fröbelin Palikoiden Mats.

Pipariurakkamme aikana mietin tätä: onko se aikuisuuden merkki, jos tykkää enemmän pipareista (homejuuston kera) kuin piparitaikinasta? Lapsilla taikinaa livahti suuhun aina kun silmä vältti.

Eikö olekin ihana tähtimekko/-tunika tytöllä? Kummit toivat hurmaavan Popin mekon tyttöselle 2-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Poikakin on ehtinyt tässä loppuvuoden juhlasumassa täyttää 4 vuotta ja samainen perhe toi kuvassa pikkuisen pilkottavan veikeän Småfolkin paidan hänelle. Kiitos vielä!

Nyt synttärihumut ja työkiireet ovat takana päin ja on aika hiljentyä joulun viettoon. Joulusiivousta tehdessä (vaarallista puuhaa, en suosittele!) niksautin selkäni, joten myös liikunnan saralla otetaan nyt (valitettavasti) rauhallisesti.

Toivottelen kaikille kaunista ja säästä-riippumattoman-tunnelmallista joulua 2013!

Joulukalenterit ja upeat Schleich-eläimet

Viime jouluna sukulaistäti toi meidän lapsille itse tekemänsä joulukalenterit. Aivan upeat, isot tontut, jossa oli tietenkin 24 lokeroa joulukuun yllätyksille. Kerrassaan mainiot tonttu-ukot!

Viime vuonna kalenterit toimitettiin meille täytettyinä. Sukulaistäti oli ahkeroinut, etsinyt lahjat ja paketoinut monta pientä pakettia. Kalenterit olisi kuulemma saanut toimittaa hänelle uudelleen täytettäviksi, mutta se olisi ollut jo aivan liikaa, mielettömän suuri työ.

Niinpä tänä vuonna kalenterit ammottavat tyhjyyttään, mutta onneksi sentään jokainen aamu sieltä löytyy tontun sinne yön aikana sujauttama yllätys. Eli äiti ei ole todellakaan jaksanut/ehtinyt/muistanut hankkia pikkupaketteja etukäteen, vaan yrittää joka päivä keksiä jotain ja ennen nukkumaanmenoaan muistaa täyttää seuraavan aamun luukun. Välillä kalenteriluukun täyttäminen on jäänyt aamuun ja vaatinut kekseliäisyyttä, mutta aina on jotain lopulta lapsille löytynyt.

Viime vuonna kalenteri piti sisällään melko monta Schleichin eläintä. Tiedättekö, kun joka paikassa -huoltoasemillakin- on myynnissä muovipussillisia muovieläimiä? No, nämä eivät todellakaan ole niitä. Meillä on niitä muovipussieläimiä ja sitten Schleicheja, ja ero on valtaisa. Schleichin eläimet ovat aivan hämmästyttävän kauniita olentoja. Kuin pieniä taideteoksia, ilmeisesti ne ovatkin käsinmaalattuja. Hintaa yhdellä pienellä eläimellä on useampi euro, mutta on helppo ymmärtää, miksi.



 

P.s. Siis hups, hetkonen. Onkos meidän pojalla tuossa keskimmäisessä kuvassa Popin sirkusmalliston housut? Siitä härdellistä, johon en todellakaan osallistunut (kuten kerroin). Mutta kun nämä olivat sitten kuitenkin niin kivat. Tähtipaidankin olisin ottanut, mutta niitä ei niin ole ollut järkihintaan liikkeellä.

P.s. II Kauhea tilanne tuossa alimman kuvan leikissä. Suloinen Schleich-pupu joutuu muovipussieläinten jahtaamaksi. Voi, voi.

Hulmuavien helmojen lumoissa (mekkohaaste)

Pitihän tällaisen mekkohullun tähän tarttua: Riikan blogin Grandeen mekkohaasteeseen. Kaappitarkastuksessa löysin 16 mekkoa, joista pari on ehkä jo jäänyt (testaaja ei ollut yhteistyöhaluinen) ja pari jäämässä ihan just pieneksi. Suurin osa mekoista on ostettu käytettyinä.

Kierrätysrulettia pyöritän myös toiseen suuntaan, pyrin myymään meidän tytöllemme pieneksi jääneet eteenpäin. Juuri viime viikolla Pomp De Luxin Suri-mekko lähti uuteen kotiin, se kyllä hieman kirpaisi. Muutamia pieneksi jääneitä mekkoja löytyy vielä näiden lisäksi muistojen laatikosta. Kaikkea ei vaan millään malta myydä.

Meillä mekot ovat käyttövaatteita. On sitten erikseen toki muutama juhlamekkokin (tällä hetkellä yksi ja sekin liian suuri), mutta lähinnä mekot ovat jokapäiväisiä arkivaatteita. Olen pitänyt tytöllämme mekkoja ihan vauvasta asti. Kahden kuukauden konttaustyylisen etenemisen aikana mekot tuntuivat hankalilta, mutta muulloin ne ovat mielestäni näppäriä. Ja niin ihania. :)

Mekkoja on eniten Pomp De Luxilta ja Polarn O.Pyretiltä.Me&I:lta on yksi mekko, samoin kuin Elleltä. Gymboreen mansikkamekko hurmasi kesällä. Pari mekkoa on Nextiltä ja yksi on KappAhlin Newbie-mallistoa.

Mekkojen lisäksi tytön kaapista löytyy aika monta hametta. Mutta niistähän ei tässä haasteessa kysytty. :)

Popin joulu

Polarn O. Pyret julkisti joulujuttujaan. Perinteistä punaista juhlamekkoa etsiville tästä kokoelmasta löytyi muutamakin oiva valinta. Pojille ei juurikaan ollut mitään, jos nyt ei peruspunaisia raitaleggareita ja raitaista tonttuhattua lasketa. Harmaa raitapaita on söpö, mutta ei kovin jouluinen (voih, se sirkustähtipaita olisi sittenkin ollut niin ihana...).

Säärystimet ovat suloiset! Mutta niistä taidan poimia lähinnä vain idean säärystimistä ylipäänsä ja lähettää lasten mummolle toivetta.

Meidän tytölle tulee tai on tullutkin jo pari Polarn O. Pyretin mekkoa (niistä lisää myöhemmin), jotka on hankittu juurikin joulua silmälläpitäen. Mutta ne ovat vanhempaa mallistoa, joten tästä satsista ei nyt taida olla tarvetta hankkia mitään.

Ilmiöstä PO.P-sirkus

En sirkustellut tänään Polarn O. Pyretin tahdissa. Tykkäsin kyllä tänään julkaistusta Limited Edition sirkumallistosta. Veikeitä, pirteitä ja ihanan lapsellisia. Hauskoja, tuulahdus raikkautta tähän syksyn pimeyteen.

Ilmeisesti en kuitenkaan ollut niin hurmioitunut, että olisin jaksanut sännätä parinkymmenen kilometrin päähän putiikkiin niitä shoppailemaan enkä muistanut verkkokaupassakaan kyttäillä. Eli näköjään ei sitten tullut sitä kuuluisaa pakko saada -ajatusta.

Parista blogista ja etenkin Facebookin Pop-kirppikseltä olen saanut käsityksen siitä, että hulina oli ilmeisesti ollut melkoinen. Joihinkin liikkeisiin oli juostu muita tönien ja raitapeittoja oli revitty toisten käsistä. En tiedä, mutta ajattelisin (ja toivoisin), että tönimiset ja repimiset ovat kuitenkin olleet yksittäisiä ääri-ilmiöitä.

Ja sitten, näissä supersuosituissa rajoitettujen mallistojen julkaisuissa tulee aina välittömästi tämä ilmiö: joku myy hamstraamiaan tuotteita hulluun hintaan (kuten täällä).

Tänään ainakin Facebookissa Pop-kirppiksillä näkyi vielä yksi mallistojulkkari-supersuosio-ilmiön lieveilmiö: valtava valitus siitä, miksi joku ostaa tällaisia sirkuspeittoja ja muita kummallisia karnevaalikuiteita - nehän oli rumia ja laatukin on varmasti surkea. Tai ehkä enemmän kuin valitus kyseessä oli sellainen iso ääneen huokaus: kyllä jotkut on sitten hölmöjä, minä en ymmärrä tällaista ollenkaan.

Melkoinen ilmiö siis.

Vaikka en itse sännännytkään ostamaan sirkusvaatteita, uskon, että osaan kyllä ihmettelijöille kertoa, miksi moni osti: varmaankin siitä yksinkertaisesta syystä, että ne olivat heidän mielestään nättejä, sieviä, ihania, upeita. Ihan vaan vaatteita, tietenkin. Mutta sellaisia, mistä he tykkäävät.

Eihän kaikkea osaa järjellä selittää, miksi kukakin haluaa mitäkin. Miksi joku keräilee arabian kahvikuppeja, joku postimerkkejä, joku nukkeja. Joku tykkää, että kotona on aina leikkokukkia. Joku toinen intoilee hulluuden rajoille jääkiekon fanikatsomossa ja toinen tuijottaa repeatilla Vain Elämää -päiviä.

Me tykätään hei kaikki eri jutuista. Ja joskus on näitä juttuja, joka osuu monen tykkäämiskohtaan. Ja se, että niistä sanotaan, että näitä ei ole kuin muutama, voi laittaa vauhtia niiden hakemiseen. :)

Värikästä sirkuslauantaita kaikille!


 

P.S. On muuten hirveästi alkanut tehdä mieli tuollaista tummaa raitapaitaa punaisella tähdellä... ;)

Pikainen POP-alevinkki!

Polarn O. Pyretillä näyttää olevan Mid Season Sale meneillään verkkokaupassa ja myymälöissä. Alessa ei ole valtavaa määrää tuotteita, mutta kivoja tuotteita ja ihan merkittäviä alennuksia. Hupenevat varmasti nopeasti.

Tästä kollaasista nuo hurmaavat curryn väriset sammarit pojalla jo ovatkin. Tykätään!

 

 

 

 

 

 

Kiva pop-pipo ja kunnon kuorivaatteet

Mitäs nyt puetaan, tekee taas mieli kysyä. Tai ei oikeastaan tarvitse, koska Polarn O. Pyretin kuorivaatteet ja kerrospukeutuminen toimivat kivasti tässä ajassa. Etenkin silloin, kun itse menee lasten kanssa ulos. Päivähoitoon olemme pukeneet jo toppahaalarit.

Viime viikonloppuna olimme kaukaisemmassa mummolassa ja ulkoillessa päällä oli täysi setti: alla merinovillainen alusasu, välissä paksummat housut ja windfleece-takki ja päällä kuoriasu. Toimivaa ja näppärää.

Mummolan pihasta löytyi pojalle mitä parhain kiipeilyteline. "Miä, miä, miä, miäkin haluan! Äiti, nosta!" vaati pikkusisko.

Viime visiitillä Polan O. Pyret -putiikkiin ostin pojalle tuon uuden pipon, mustan tupsupipon. Poika tykkää itsekin siitä kovin. Eilen hän istui sänkynsä laidalla pipo päässä, soitteli iloisena kitaraa (sählymailaa) ja huuliharppua ja kysyi, että "äiti, kuka minä olen?". Kun äiti ei heti hoksannut, poika osoitti hymyillen Muumikirjasta Nuuskamuikkusen kuvaa. Aivan, Nuuskamuikkunen tietenkin. Ja musta Pop-lippahattu oli vihreä lierihattu. Eläköön mielikuvitus! :)

Mitä nyt puetaan ja saako liukumäkeä nousta ylös?

Eletään taas sitä aikaa, joka koittaa joka syksy ja joka kevät, että ei tiedä yhtään, mitä laittaisi itselle ulos päälle, saati sitten lapsille. Ei auta yhtään kurkata ikkunasta, mitä muilla on yllään: toiset kulkevat narutopeissa ja sandaaleissa, toisilla on melkein toppatakki. Itse olen sellainen vilukissa, että ne narutopit järkyttävät enemmän.

Erityisen hankalaa tämä aika on, kun pitää ensimmäistä kertaa miettiä, mitä lapsille pakkaa mukaan hoitoon näillä säillä. Kuorivaatteet? Kuravaatteet? Ihan vaan yksinkertaiset peruskankaiset ulkoiluhousut (canvashousut, farkut yms.)?

Hoidon alkaessa hankin molemmille kura- /sadeasut ja ne kulkivat hoitolaukussa pari viikkoa, tänään otin ne sieltä käyttämättöminä pois. Viime viikolla aamut olivat sen verran kylmiä, että aloin pakata mukaan kuorihousut. Ne ovat tainneetkin olla lapsilla aamu-ulkoilussa päällä, iltapäivällä on käytetty vielä ihan peruskankaisia ulkohousuja (joille en edelleenkään keksi muuta nimeä). Eihän nyt ole niin kuralöllöäkään, joten ei kai ole kuravaatteiden aikakaan? Pipot ja sormikkaat ovat jo menossa mukana.

On muuten outoa, kun en oikeastaan tiedä, mitä lapsillani on päällä päivällä.

Illalla meininki on kovin sekalaista: ilta-auringon hieman lämmittäessä takkeina ovat Polarn O. Pyretin windfleece ja Väri-epä-suora-blogin Miimalta ostettu Molo Kidsin softshell -takki. Tuo sofshell takki oli kyllä loisto ostos! Jos muuten ei tiedäkään, mitä juuri nyt pukisi, niin tuo on varma valinta näille säille. Ei liian kuuma, mutta kuitenkin lämmin ja vieläpä tooooodella hyvännäköinen.

Nämä kuvat saavat pohtimaan paitsi vaatetusta, myös paria muuta seikkaa:
   

• Onko varma flunssa, jos tähän aikaan lapset vetävät kengät ja sukat pois ja kirmaavat ulkona paljain varpain? Vai olikos niin, että flunssa tulee aina viruksesta eikä vilustumisesta?
• Miten pitkään pienempi sisarus matkii KAIKKEA mitä isompi sisarus tekee?
• Jos muita lapsia ei ole paikalla, saako liukumäkeä nousta ylöspäin?

Curry on syksyllä hot

Näin voi päätellä ainakin meidän luottomerkkien, Polarn O. Pyretin ja Pomp De Luxin, syksyn vaatteista. Currynkeltaista kurkistaa molemmista.

Polarn O. Pyretiltä kiirehdin jo ostamaan pojalle komiat currynkeltaiset sammarit.

 

Samassa sävyssä Popilla on paitoja, sukkahousuja, toisenlaisia sammareita ja sukkia.

Pomp De Luxin syksy/talvi-mallistosta on vilautettu muutamia kuvia ja currya näkyy myös siellä.

 

 

 

 

 

Kyllähän curry kivalta näyttää! Niin kovin syksyiseltä. Ja kun pojalla on jo nuo sammarit, niin täytyy varmaankin tytölle saada tuollaiset Pompin sukkikset. Ainakin ne.



Popin uudet pakkosaada-jutut

Polarn O. Pyretin syksyn mallistoa on alkanut tulla jo verkkokauppaankin ja kolahtaa kyllä tosiaan minun makuuni. Etenkin pojan vaatteissa.

Tuo neule, huppari ja paita! Pakko saada.

Tuollaiset syksynkeltaiset housut haluaisin myös ehdottomasti. Täytyypä päästä kiireesti Vaasan putiikkiin! Samassa värisävyssä on myös sellaisia suoralahkeisia housuja.

Ja tuo t-paita! Se on ihana. Mutta sitä taisi olla vain ihan pikkuisille ihmisille. Höh.

Ja jotenkin mieleeni on piirtynyt haavekuva, että meidän pojalla olisi talvella tällainen takki. Kylläpä olisi komia!

Tärkeintä on seikkailu, sanoi Nuuskamuikkunen



Naantalin Muumimaailma oli oikeastaan yllätys, positiivinen sellainen. Ihan hyvää olin siitä kuullut, mutta ajattelin vain, että keskellä helteistä heinäkuuta siellä saattaa olla muutama ihminen liikaa. Ja olihan siellä paljon väkeä. Meillä on Phil&Teds-tuplarattaat ja jostain syystä Muumimaailmassa oli aivan valtavasti juuri Phil&Teds-porukkaa. P&T-kokoontumisajot? Tai no, en tiedä, olenko ylipäänsä koskaan nähnyt samalla kertaa noin paljon mitään rattaita. Niitä nimittäin oli.

 

Mutta siltikään paikka ei tuntunut liian ruuhkaiselta. Minnekään ei tarvinnut jonotella, missään ei ollut ahdistavasti väkeä. Hassua.

 

Poika oli niin tohkeissaan, että välillä piti kiukkuitkeä sitä, että ei kai me vielä lähdetä - vaikka ei oltu puhuttu lähtemisestä mitään.



 

 

 

 



Tyttökin oli innoissaan, mutta jännittynyt. Hahmot kiinnostivat aivan valtavasti ja koko ajan piti mennä niiden luo, mutta sitten kuitenkaan ei uskaltanut. Ja taas piti yrittää, mutta ei vieläkään ihan uskaltanut. Ja taas, ja taas. :)

 

Tällä reissulla meillä oli oikeastaan ensimmäistä kertaa käytössä tytöllä valjasreppu. Loistokeksintö! Tyttö ei halunnut koko ajan istua rattaissa ja on vaikea pitää noin pientä pitkää aikaa kädestä kiinni (selkä, auts!). Valjasreppu toimi erinomaisesti ja loppulomasesta tyttö itse osoitteli jo reppua, että laitetaan selkään ja sitten menoksi.

 

Pojan suosikkihahmoksi tuli ehkä hieman yllättäinkin Nuuskamuikkunen. Koko ajan piti lierihattuista huuliharpunsoittajaa olla etsimässä. Ja sitten tuli päivän kohokohta: poika jutteli pitkän tovin itse Nuuskamuikkusen kanssa. Lopuksi Nuuskamuikkunen totesi: "Muista, että kaikkein tärkeintä on seikkailu."

Sitä meidän pieni pohdiskelijapoikamme sitten pähkäilikin koko loppupäivän. Että miten hän ei ennen tiennyt, että kaikkein tärkeintä on juuri tuo, mutta nyt hän tapasi ihan oikeasti Nuuskamuikkusen ja tietää.

"Mutta täytyy myös tietää, minne on menossa. Sekin on tärkeää, että tietää, minne seikkailee", tuumi pieni rakas.

Niinhän se on.

 

 

Ps. Tulihan sitä piipahdettua POP-alennusmyynneissäkin. Pojalle tuli tuo raitainen T-paita ja tytölle näissäkin kuvissa näkyvä aivan ihana pallomekko.

Prinsessa Salama McQueen

Mistä tietää, että tällä tytöllä on isoveli?

Söpö on Polarn O. Pyretin uusi kukkamekko, mutta äiti kyllä laittaisi päähän jotain muuta kuin mitä tyttö aina itse valitsee. Salama-lippis väärinpäin, se on tämän prinsessan lempikruunu. :)

Tytön päähineistä puheenollen

Meille on kotiutunut myös vappukuvissa jo vilahtanut ihana rusettipipo+tuubihuivi-setti. Jollakin Facebookin kirppiksellä huomasin kuvan suloisista pipoista ja löysin tien taitavan tekijän sivuille. Pipo ja tuubihuivi ovat Nappinjan Janikan käsityötä. Olemme erittäin tyytyväisiä. Nappinjan Facebook-sivut löytyvät täältä.

Tarkkasilmäisimmät ja hyvämuistisimmat huomaavat myös sen, että tytön Polarn O. Pyret kuoritakki on muuttunut kevään ensimmäisestä. Siitä ehkä lisää myöhemmin, mutta sanottakoon vain, että joskus käytettyä ostaessa ei saa ihan sitä mitä kuvailtiin: kuten hyväkuntoista takkia. Usein onneksi käy hyvin, kuten nyt tällä toisella yrityksellä: aivan ihana takki.

Kesätytön hattukaapilla

Kesä tulee. Se ihan oikeasti tulee, vaikka välillä tuntui, että nyt jää ainakin kevät välistä. Pitäisi käydä läpi lasten kesävaatteet ja katsoa, mitä tarvitaan, mitä laitetaan myyntiin tai lahjoitukseen ja mitkä siirtyvät pojalta tytölle (heh!).

Tytön hatut: check. Niitä on. Viime kesän (vauvakesän) sininen Polarn O. Pyretin lierihattu sopii yllättäin edelleen. Ostin jostain Popin alennuskopasta kokoa isompana myös tuon vaalean punaraitaisen lierihatun, senkin saa nauhoja kiristämällä sopivaksi. Nextin valkoinen ruusukehattu oli tarkoitettu jo viime kesälle, mutta oli silloin aivan liian suuri. Nyt se istuu mainiosti. Sininen lippahattu, jossa on valkoisia palloja, on viime viikon ostos H&M:stä. Jokin (söpö) peruslippis voisi olla vielä tarpeen.

Viimeksi kun piipahdin Polarn O. Pyretin liikkeessä, tarkoitus oli etsiä vain kummitytölle lahjaa. Mutta mutta... Eihän näin suloista t-paitaa voinut vastustaa: pirteä punainen pallopaita tuli siis meille. Muista tytön kesävaatteista tarinaa sitten myöhemmin. Jos niitä ylipäänsä on!

Ensimmäistä kertaa estradilla

Meillä on pojan kanssa ollut kevään ajan mukava harrastus: yhteinen jumppa. Syksyllä kävimme vielä muskarissa, mutta sitä ei enää ohjaajapulan vuoksi täällä pikkupaikkakunnassa järjestetty. Halusin jonkun harrastuksen, mutta kaikki tämän kunnan harrastukset tuntuvat olevan vasta neljävuotiaille. Huomasin, että naapurikunnan voimisteluseurassa on 2- ja 3-vuotiaille jumppa, johon voi tulla vanhemman kanssa. Olin varma, että emme mahdu sinne enää mukaan, mutta JIPPII, toisin kävi!

Niinpä olemme kevään aikana muun muassa leikkineet sirkuspellejä, tanssineet taaperoiden tahtiin, touhunneet pääsiäistipuina ja pomppineet touhuradalla. Eräällä kerralla kaikki (siis kaikki lapset) ottivat potkuautot, -mopot tai -traktorit mukaan ja niillä huristeltiin, mutkiteltiin ja taiteiltiin.

Muutamalla viimeisellä kerralla aloimme harjoittelemaan kevätnäytöstä varten. Musiikkina meillä oli Lauluyhtye Rajattoman kappale Ukko Nooan arkistossa ja merihenkisissä meiningeissä tanssittiin ja voimisteltiin. Esiintymisasuksi toivottiin jotain raitaista ja raikasta. Näillä mentiin: Villervallan hattu, Polarn O. Pyretin paita ja Name It -shortsit.

x

Poika nukahti autoon menomatkalla ja perillä olikin sitten itkua ja känkkäränkkää. Mietin jo, että siellä taitaa yksi äiti seikkailla yksikseen Ukko Nooan veneessä yleisön edessä. Kenraaliharjoitukseen poika raahautui vastahakoisesti, mutta kesken treenin hän tuntui hoksaavan, että pian saa tosiaan esiintyä. Kun hän näki mumman ja paapan tulevan katsomoon (oli siellä isä ja pikkusiskokin, mutta eivät ilmeisesti olleet niin tärkeitä), piti melkein pitää kiinni, ettei poika olisi rynnännyt mukaan jo ensimmäiseen esitykseen vetämään hip hop -tanssia koululaispoikien kanssa (ja itse asiassa hän vähän menikin).

Oma esitys meni meidän parivaljakosta pojalta loistavasti ja äidiltä kohtalaisesti. Sitten alkoikin kysely "milloin minä taas pääsen esiintymään, milloin on meidän esitys, saanko minä nyt taas mennä" -sarjatulituksella.

Mukavaa oli koko kevät, ja kiva oli siis loppuhuipennuskin. Syksyllä tytön olisi mahdollista mennä tähän ryhmään (hieman alaikäisenä) ja poika voisi siirtyä 3- ja 4-vuotiaiden ryhmään. Vai onkohan niin, että ensimmäiselle hoitosyksylle ei kannata ottaa mitään harrastuksia? Meillä ei kumpikaan ole ollut vielä koskaan hoidossa, joten mullistus on melkoinen.

x

Kaksi prinsessaa ja vaatteet, joilla ei juhlittu

Meidän oli tarkoitus mennä viikonloppuna ristiäisiin, mutta toisin siis kävi. Tytöllä oli vauvarokko ja jälkitautina vielä korvatulehduskin. Lisäksi antibiootin ja vauvarokon viruksen yhteisvaikutuksena nousi isoja paukamia ympäri kehoa. Pojalla oli vähän perusflunssaa. Me jäimme tytön kanssa kotiin ja poika lähti isänsä kanssa sinne kaukaisempaan mummolaan, koska ristiäisiä vietettiin siis sillä suunnalla. Pelkästään isä meni juhlimaan, Aate jäi leikkimään serkkupojan kanssa.

Jos olisimme menneet juhliin, nämä vaatteet olisivat lapsilla olleet päällä. Pomp de Luxia, Nextiä ja Poppia.

Nextin tyllihame ei siis päässyt juhliin, mutta tänään se sai vauhtia. Poika löysi sen, veti ylleen ja alkoi leikkiä prinsessaa (ilmeisesti prinsessat riehuvat, hyppivät sohvalta ja karjuvat eli tekevät aika paljon sitä samaa kuin meidän pikkupoikamme). Tyttökin ilmeisesti halusi olla prinsessa ja alkoi kiskomaan hametta itselleen. Onneksi kaapista löytyi pikkuserkulle pieneksi jäänyttä prinsessatavaraa. Käsirenkaitakin löytyi kruunuiksi. Poikaprinsessa ei suostunut valokuviin.