Haluan jotain jännittävää

Siinä on meillä jokapäiväinen lausahdus pojan suusta. Pitää olla jotain, joka vähän hirvittää ja tuntuu vatsan pohjassa, on jotain hurjaa.

Poika näki ensimmäisen kerran vilauksen teini-ikäisistä mutanttininjakilpikonnista eli järkevämmin sanottuna Turtleseista vähän vahingossa. Montaa minuuttia ei tarvittu ja fanitus oli alkanut. Tosin ennen ninjakilpparifaniuttakin poika tykkäsi taistella. En edes oikein tiedä, että mistä hän olisi nujakointiin saanut mallia, mutta niin vain hutkittiin ja potkittiin ilmaa.

Toinen - kuitenkin äidille mieluisampi- innostuksen kohde on Viidakkokirja. Siinäkään ei idoli ole Mowgli-poika vaan tiikeri Shere Khan, joka on tarpeeksi hurja. Poika hyppii ja loikkii ympäri asuntoa ja murisee niin että pikkusisko pelkää (tai ainakin esittää pelkäävänsä, jotta isoveli saa toruja).

Kun kysyn, mitä luetaan iltasaduksi, poika vastaa aina, että haluaa kuulla jotain jännittävää. Prinsessasadut ovat aika in. Ei tietenkään siksi, että prinsessalla olisi soma mekko tai rakkaustarina prinssin kanssa olisi ihana. Prinsessasaduissa on parasta se jänskätys, joka tulee, kun paha äitipuoli tai noita tekee tuhmuuksia - mutta sitten onneksi hyvä aina lopussa voittaa.

Hurjannäköiset lelut ovat pojan listoilla tällä hetkellä suosituimpia. Poika sai joksikin lahjaksi joskus Lego Chiman, hirveän näköisen olion. Silloin se ei kiinnostanut poikaa (ja kauhistutti äitiä), mutta nyt se on kaivettu uudelleen esiin ja on Turtles-tyyppien mukana ykköslelujen porukassa. Silläkin taistellaan ja ärjytään. Itse ohjelmaa poika ei ole siis koskaan nähnyt.

Kirjoitin jo aiemmin (täällä) siitä hämmennyksestä, joka välillä tulee pojan äitinä. Hain kirjastosta postauksessa mainitsemani kirjan Pelastakaa pojat! ja sen lukeminen oli kieltämättä hyvä kokemus.

Kaikki pojat ovat erilaisia, tietenkin. Kuten tytötkin. Mutta välillä kirjaa lukiessa alkoi oikein naurattaa, kun oli todettava, että just noinhan meillä on. Ja tämä oli juuri yksi niistä kohdista: "Pojat leikkivät miehen maailmaan perinteisesti liittyviä taitoja: riskinottoa, pelon voittamista ja jännityksen sietämistä."

Kirjan mukaan jännityksen etsiminen ei ole huono juttu. Poika uskaltaa mennä jännittävien juttujen pariin, koska hänella on vastapainona turvallinen syli, vanhemmat ja koti.

Kirjassa myös vahvasti painotettiin sitä, että taisteluleikeissä ei ole mitään pahaa. "Leikeissä taistellaan pahaa vastaan, otetaan mittaa itsestä ja (usein kuvitteellisesta) toisesta. Voiton ja häviön vuorottelu opettaa."

Kai äidin on vain totuttava.

Nähtäväksi jää, taisteleeko ja hakeeko tyttö nelivuotiaana samalla tavalla jännittäviä juttuja. Ehkä ei, ehkä.

  

 

Meillä on ollut käytössä tarrataulu, johon poika on saanut kerätä tarroja kiltteydellä (mm. älä töni siskoa). Kun tarroja on kymmenen, hän on saanut itse valita lelun. Kuvassa kaksi viimeisntä valintaa. Pikkuisen tohkeissaan piti kaupassa tuntemattomillekin esitellä tuota kummallista mustaa tyyppiä. Ilmeisesti se on tosi hieno.

Hellokittyttömyyden maailmanennätysyritys

Meidän kotona asuu vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen tyttö, eikä meillä ole vielä mitään tuotteita tai vaatteita, joissa koreilisi Hello Kitty -kissanpää. Luulen, että tässä ollaan aika lähellä maailmanennätystä. Tai ainakin Suomen ennätystä.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tyttö sai viime jouluna lahjaksi nukenvaunut, joissa oli tuo ärsyttävä albiinokissa. Niitä ei ole kuitenkaan vielä tuotu kotiin asti, vaan jäivät mummolaan. Sovitaan, että niitä ei lasketa (koska voi hyvin olla, että ne eivät koskaan tule meille kotiin).

Tiedostan hyvin, että tämä autuus ei ehkä tule jatkumaan pitkään. Jos päästään 2-vuotissynttäreihin asti, se on jo hienosti.

Erikoista tässä heiheikisuli-tuotteiden välttelyssä on se, että kun itse olin lapsi, minulla oli vaikka mitä Hello Kitty -juttuja. Pikkuisessa synnyinkunnassani oli aikanaan lelukauppa, jossa Hello Kittyjä myytiin. Minullakin oli pientä peilipöytää, ompelurasiaa ja kyniä. Vaikka mitä. Ovat ne vanhat lelut vielä tallessakin, siellä lasten mummolassa (joten nekään eivät riko tätä ennätysyritystä).

Todellakin, niin vanha kissa on kyseessä.