Yleisurheilu taas innosti heti. Ilmoitin molemmat lapset yleisurheilukouluun, mutta 2-3-vuotiaiden ryhmää ei sitten perustettukaan. Tyttö sai luvan mennä 4-6-vuotiaiden ryhmään, jos vaan pysyy vauhdissa mukana. Vauhdissa mukana pysyminen ei ollutkaan ongelma, vaan se pysähtyminen. Ei kaksivuotiasta kiinnosta eikä hän edes enää pienen tovin jälkeen muista, mitä tarkoittaa se, että ohjaaja puhaltaa pilliin. Kun tekee mieli juosta seiväshyppypatjalle hyppimään, silloin juostaan sinne.
Poika jatkoi sitten ilman siskoa yleisurheilukoulussa. Nyt jatko on vaakalaudalla, kun pitäisi vaihtaa ryhmää ja päivää, koska nykyinen ryhmä lopetetaan. Uudesta ryhmästä pitäisi siitäkin olla pois seuraavat kolme viikkoa, koska lomailemme juuri treenipäivinä muualla.
Ja jos ihan totta puhutaan, niin vaikka poika tykkää siitä menosta ja meiningistä, niin hän arastelee isossa, tuntemattomassa ryhmässä niin paljon, että ei välillä halua tehdä mitään. Kysymys kuuluukin, olisiko hyvä saada vähän kokemusta isosta lapsiryhmästä tällaisina pieninä tunnin pätkinä vai olisiko parempi antaa pojan vaan nauttia kesästä juuri siten kuin hän itse haluaa - ilman stressiä?
Ja tähän kuitenkin vielä lisäyksenä se, että silloin kun poika menee mukaan ja tekee jotain siinä isossa ryhmässä, hän on jälkeenpäin valtavan tyytyväinen itseensä, oikein uhkuu ylpeyttä.
No, tätä pitää vielä miettiä - koska seuraavat viikot lomaillaan.
Se, mitä kesän ohjelmaan varmasti kuuluvat, ovat yleisurheilukilpailut. Niistä poika tykkää! Tyttökin oli nyt ensimmäistä kertaa juoksukisassa. Pikkuisen vedettiin 40 metrin matkalla viereiselle radalle, mutta ei haittaa. Kaikki saivat maalissa heti mitalin kaulaansa.
Lapset olivat juoksukisoista aivan superinnoissaan. Poikakin vaan hymyili ja nauroi koko juoksumatkan - todellista liikunnan riemua! Tyttö piti mitalia vuorokauden (miinut yöt) kaulassa ja esitteli monta kertaa, että "näin minä juoksin!".
Näitä kisoja on onneksi tulossa lisää. Näin pienillä lajikavalkaadiin kuuluvat yleensä 40 metrin juoksu ja mahdollisesti lisäksi pituushyppy tai pallonheitto.
Ja mitä sitten tarkoittaa otsikossa: stop? Sitä en vielä itsekään tiedä. Pysähtyykö blogi hetkeksi paikoilleen ja jatkaa sitten jonkin ajan kuluttua matkaa uusilla voimilla, vai stoppaako matka kokonaan.
Joka tapauksessa nyt blogipostausten väli tuntuu venyvän ja nyt ei vaan kirjoituksia synny. Tämän ei kuulu olla sellainen asia, joka vaivaa mieltä : pitäisi, PITÄISI, pitäisi kirjoittaa sinne blogiin jotain.
Nyt siis meno on stop, mutta jätän itselleni avoimeksi ajatuksen, että vielä jatkaisin matkaa. Mutta vain jos tuntuu siltä. Mistäs sitä tietää, on tämä kuitenkin ollut niin mukavaa. :)
Kaunista ja lämmin(tä)henkistä juhannusta kaikille!
