Lumitöillä liikuntarääkkikivun kimppuun

 Nyt sitä sitten on! Lunta. Niin hienoa!

Olin personal trainerini kanssa torstaina kuntosalilla ja rääkki oli kauhea (eli mahtava!). Perjantaina aamulla olin ihmeissäni, että ei tunnu kovin pahalta. Työpäivän aikana taisin sanoa parikin kertaa, että kummallisen hyvin menee. Iltapäivällä istuin autoon ja ajoin noin 50 minuutin työmatkan kotiin. JUMPS. Niin jumahti reidet ja kädetkin perässä.

Auuuuuu... sitä kauheaa lihaskipua, joka on kuitenkin samalla myös ihanaa, kun todella tuntee tehneensä jotain.

Tänään olen sitten tehnyt lumitöitä valtavalla innostuksella. Riemuissani siitä, että on lunta mitä siirrellä. Ja samalla toiveikkaana sen suhteen, että reippaammanpuoleinen huhkiminen lumen kanssa helpottaisi myös jalkojen tukalaa olotilaa. Ja oli minulla yksi pieni apulainenkin.

Tyttö haluaisi aina vaan keinua. Koko ajan. Jos antaisi keinua aivan niin pitkään kuin haluaa, siellä hän varmaankin istuisi edelleen heilumassa edestakaisin.

 

Huomenna on lenkkipäivä. Eikös niin, että sillä se lähtee, millä se on tullutkin. Liikuntarääkkikipu lähtee liikkumalla.

 

Ja kivusta tuli mieleeni, että neljävuotias Toni Wirtanen -fanimme on löytänyt uuden lempilaulun, joka on Apulannan Koneeseen kadonnut. Siinä on jotain outoa, kun noin pieni laulaa, että "kipu kuolee huutamalla, alapala lattialla" ja "kehen sattuu ja kuinka paljon, on elämässä paljon". Joo, ihan kaikki sanat eivät (onneksi) mene oikein.

Hempeää tyttötoppaa

Meidän lapset ovat vaatteiltaan ihan eriparia. Hirveä tyylimoka varmaankin, hyi mua. :) Mutta kun satun tykkäämään hempeistä tytön vaatteista ja pirteistä pojan vaatteista, niin ei voi mitään.

Tytön talvivaatteiden suhteen toimin viime toppa-aleissa sen verran, että hankin pinkin Ticketin haalarin (joka näkyy täällä). Haalari oli kuitenkin niin jättimäinen, että myin sen jo eteenpäin jollekin toiselle onnelliselle tyttöselle. Toinen ale-ostos oli Racoonin toppa-anorakki ja vaikka välillä tekee valtavasti mieli myydä tämäkin ja ostaa Mini A Turen takki tilalle, niin yritän nyt pysyä tässä. Koska jos myisin tämän, taitaisin pian katua sitä.

 

Pari kuukautta sitten iski pakkomielle saada parin vuoden takainen Pomp De Lux -haalari. Löysinkin sellaisen Facebook-kirppikseltä meille koossa 92. Se on ihana.

 

 

Tuntuu, että tarvitaan vielä haalari joka sopii arkisempaan käyttöön. Päivähoitoon ja sellaiseen. Ystäväni, jota myös personal shopperiksi olen kutsunut, löysi oman alueensa FB-kirppikseltä edullisesti hyväkuntoisen Ticketin haalarin koossa 86 ja kävi hakemassa sen meille. Jännityksellä odotamme, mitä postissa on tulossa: pitääkö kierrätysrulettia vielä pyöräyttää vai jääkö haalari meille. Toivottavasti jää.

Sitten vielä tuo Racoonin (aina melkein sanon Cupcaken) takki voisi kaivata housukavereita.

Tyttöjen uutuustoppaa en (EHKÄ) nyt malta ostaa, koska ei ole oikein tarvetta, mutta alekyttäilyjä varten voi painaa mieleen tärppejä. Plus haaveillahan aina saa.

Racoonin uusi mallisto ei ole väreiltään kovin hempeä, mutta tykkään mielettömästi.

 

Mini A Turen toppavaatteet ovat niin suloisia. Tytöllä oli viime talvena MATin haalari Violet Ice -värisenä ja se oli loistava. Voisin hankkia jatkossakin!

 

Wiwica-mallin takit ovat myös ihania, ja miksipä eivät ne anorakkimallisetkin. Huokaus.

 

 

 

 

 

(Tuotekuvat: Racoon & Mini A Ture)

Tyttösen kaapin kevätmylläystä

Eilen se pilkahti melkeinpä ensimmäistä kertaa: kevätaurinko. Sellaisena päivänä on ilo olla "osa-aikaulkotyöläinen" eikä toimistotyöläinen. Viihdyimme lasten kanssa pitkään ulkona. Kolmevuotias olisi tietenkin tykännyt olla vielä pidempään, kun yksivuotias jo väsyi. Sellaista se on aina.

Nyt olen saanut tarpeekseni ensi talven toppailuista ja alkanut haalia kasaan lapsosten kevätvaatetusta. Vikellä on viime syksyltä Racoonin takki ja Lennen housut sekä Ticketin haalari, kaikki kokoa 74.

Ticketin haalaria olin suunnitellut täksi kevääksi, ostin sen syksyllä ja oletin sen olevan tickettimäisen suurta.
No, ei se pientäkään kokoa ole. Viime syksynä, kun käytössä olivat muuten 74-kokoiset vaatteet, oli haalari vielä aivan liian suuri. Entäs nyt?
 

No, nyt se on sopiva. Mutta en tiedä, meneekö se koko kevättä. Argh. En tiedä, mitä tekisin. Yritän nyt varmasti ensisijaisesti vaihtaa tämän kokoa suurempaan nettikirpputorilla.

Racoonin koon 74 takkikin on yhä sopiva, mutta hihoista jää pian lyhyeksi. Tämä setti onkin jo myyty Facebook-kirppiksellä ja lähtee huomenna uudelle omistajalle.

Jemmasta löytyy vielä yksi välikauden ulkoiluvaate: supersievä ranskalainen Gran de Ble -merkkinen takki. On mielestäni hurjan söpö. Lisää kuvia tästä varmasti myöhemmin, nyt vain yksi (ruttuinen) vilaus. :)

Tarkoituksena on hankkia Vikelle Polarn O. Pyretin kuoritakki (mieluiten pinkki) ja -housut. Olen nyt etsinyt, jos löytäisin takkia hyväkuntoisena käytettynä. Housut ehkä ostan uutena. Haalarihan tarvitaan myös: toimiiko tuo Ticket vai onko saatava isompi, se on yhä mietintämyssyssä.

Tytön tämän talven topat

Nyt kun on jo kivasti tullut kartutettua kaapin sisältöä ensi talvenkin osalta, niin vilautan vähän, mitä tytöllä on tänä talvena ollut käytössä. Pojan kaappiin kurkistus ei ole kovin suuri, mutta esitellään se sitten myöhemmin.

Vikellä on ollut tänä talvena yksi talvihaalari (Mini A Ture). Sen ostin huuto.netistä uudenveroisena jo vuosi aikaisemmin. Sain sen erityisen edullisesti, koska siinä on pieni värivirhe edessä. Yksi haalari on ollut aivan riittävästi 1-vuotiaalle, vaikka tyttö onkin jo vauhdikas menijä.

 

Vikellä on myös Benettonin ihana untuvatakki. Se oli suloinen heräteostos alkutalvelta. Tätä ei kertakaikkiaan voinut vastustaa, rusetit ja kaikki.

 

Alkutalvesta ymmärsin, että ihan näillä ei pärjätä. Haalari oli vielä hieman liian suuri, eikä tyttö päässyt kunnolla ulkona kävelemään se päällä. Siksi pikapikaa oli hankittava jotain ja ostin tämän paikkakunnan Facebook-kirppikseltä Reiman kaksiosaisen puvun muutamalla eurolla. Takkiin kuuluu myös hiippahuppu, mutta missä lie se tästä kuvasta. Reiman puku ei ole mikään iik-ihana, mutta tuli tarpeeseen ja toimi hyvin. Housuja on tullut käytettyä myös tuon Benettonin takin alaosana.

Pojan kohdalla jo totesimme fleecehaalarit käteviksi ja käytännöllisiksi niin automatkoille kuin kylmillä säillä toppavaatteiden allekin. Aatteen haalarit olen jo myynyt eteenpäin, joten Vikelle oli hankittava uusi. Päädyin ostamaan Racoonin fleecehaalarin, mutta jostain syystä ostin koon 86, joka on vieläkin aivan liian suuri. Lastenvaatekirpputorilta ostettu villahaalari onkin tullut kovaan käyttöön, kun Racoonin sopivaa aikakautta vielä odotellaan.

Näillä on siis menty ja hyvin on pärjätty.

Asusteita kuvissa ei paljon näy. Syynä siihen on se, että olen onneton asusteiden hankkija. Käsittämätöntä, että muuten pyörittelen suht mielelläni mielessä näitä lastenvaateasioita, mutta pipot, hanskat ja jopa kengät ovat pakkopullaa. Outoa.

Se sanottakoon puolustukseksi, että kyllä meidän lapsilla kuitenkin on päässä pipot, käsissä hanskat ja jaloissa kengät. :)

Tyttökin kevätvaatteita vailla

Vikellekin ostin viime syksyn alennuksista Ticket Outdoor -haalarin. Jotenkin ajattelin Tickettien olevan edelleen huiman suurta kokoa (olisikohan kannattanut ensin tarkistaa asia?) ja päädyin hankkimaan koon 74.

Ei haalari pientäkään mallia toki ole. Syksyllä tytöllä oli sisävaatteet kokoa 74 ja tämä haalari oli vielä supersuuri. Nyt kun käytössä on vaatekoot 80 ja jossain merkeissä 86, haalari on juuri sopiva. Kiva juttu, mutta eihän sen nyt pidä olla sopiva vaan parin kuukauden päästä. Joten nyt ehkä on laitettava tämä haalari myyntiin ja etsittävä uutta tilalle. Harmittavaa. Hyviä puolia on se, että toisin kuin Aatteelle, Vikelle Ticketin haalarit näyttävät sopivan.

Racoonin anorakki samaa kokoa, 74, näyttäisi yhä sopivan, mutta hihojen pituus ei taida riittää enää koko kevääksi, joten haikein mielin myyntiin on laitettava tämäkin. On niin söpö, että tekisi mieli laittaa jemmaan ja ihailla. Onneksi yleensä saan itseni ylipuhuttua näistä haikeuspuuskista!

Alesta Racoon-sydäntakki

Minulle tuli yhtäkkiä hätä, että kääk, en ole ostanut talvialennusmyynneistä mitään. Lähinnä ajattelin sitä, että ensi talvena pitää aloittaa lasten talvivaatehankinnat nollasta ja hinnat ovat pilvissä. Toki ostan vaatteita myös käytettynä huuto.netistä ja Facebook-kirppiksiltä.

Eilen siis kävin hullun vimmalla läpi verkkokauppojen alennusmyyntejä. Pojalle haluan ensi talveksikin Molo Kids -haalarin, se on vaan niin täydellisen sopiva ja muutenkin toimiva. No, Molo Kids -haalarit ovat alennuksesta huolimatta hurjissa hinnoissa, enkä varmasti olisi malttanut sellaista juuri nyt ostaa, eikä toki sopivaa kokoakaan ollut enää jäljellä. Keskityin sitten katselemaan tytölle ensi talveksi haalaria tai takkia. Melkein jo klikkasin Ticket Outdoorin hempeän väristä (Pink Lavender) haalaria, mutta sitten alkoi mietityttämään värin sopivuus vauhtitytön menoon. Hempeys voisi olla pian historiaa. Ja myös se mietitytti, että Baby Baggiet -taitavat olla liian säkkejä meidän tytölle ja olikos niin, että nämä Baggiet alkavat vasta koosta 98. No, oli miten oli, värinössöys ratkaisi jo asian. Nättihän tämä toki on.

Ostoskoriini Vilhelmia-verkkokaupassa päätyi sitten lopuksi Racoonin Heartmade-toppatakki kokoa 92. Tyttö täyttää tämän vuoden lopussa siis kaksi vuotta ja arvelin, että tuo koko voisi olla lähellä oikeaa. Vikellä olikin viime syksynä saman näköinen Racoonin välikausianorakki, joten nössöratkaisu tämäkin. Mutta söpö sellainen!