Takit äidille ja pojalle

Viime talvena jo haaveilin valkoisesta Didriksonsin parkatakista, mutta kotiäidin tuloilla sellaisen hankinta jäi toivelistalle. Nyt ilmojen viiletessä ja takkitarpeen iskiessä, sama takki alkoi kummitella jälleen mielessäni. Sitten huomasin KappAhlissa kivannäköisen (ja edullisemman), vähän samantyylisen takin. Kokeilin ja totesin toimivaksi, mutta jätin kuitenkin vielä harkintaan sen verran, että käyn ihan vaan kokeilemassa, kuinka paljon se ihan oikea haaveilun kohde olisi parempi.

Olihan se.

Silti päättäväisenä olin riisumassa kaupassa Didriksonsin ihanaa takkia ja aikeissa mennä toiseen kauppaan ostamaan korviketta, kun mieheni sanoi, että jos kerran tuo on se, minkä haluat, niin osta nyt hyvänen aika se. Ostin! Onhan se.

 

 

Melkein vielä jänistin värin suhteen, koska valkoinen takki on niin epäkäytännöllinen. Pidin kuitenkin pään kylmänä: toive oli nimenomaan valkoinen takki ja haaveilisin siitä edelleen, jos nyt olisin hankkinut jotain muuta.

 

Oih, on se ihana. Katsotaan, kauanko se on valkoinen...

 

Poika tarvitsi myös takkia ja kas kummaa, tänä vuonna en jaksanut enkä ehtinyt etsiä ja miettiä päätäni puhki, millaisen takin hänelle hankkisin. Löysin Reimashopista hauskalta näyttävän toppiksen ja klikkailin sen kiireessä tulemaan meille. Ja klikkailun jälkeen tajusin, että hei, tilasin väärän takin. Ei minun tätä pitänyt ostaa. 

 

Reimashopissa luki, että tilausta ei voi mitenkään vaihtaa tai perua, kun sen on vahvistanut. No, tulossa on nyt siis tämä takki. Lähetetään takaisin, jos ei tykätä.