Sadepäiviä, kuperseikkailuja ja joulutoivotuksia

Nyt on kuulkaa L-O-M-A. Ihan oikea loma, ihan oikeasta työpaikasta, hyyyyyyvin pitkästä aikaa. Viimeksi taisin lomailla kesällä 2011, siis sinä kesänä ennen kuin tyttösemme syntyi.

Viime kesänkin vietin kokonaan töissä, uusi työpaikka kun oli. Nyt sitten - kiitos hyvin sijoittuvien joulun pyhien - nautiskelen tosiaan lomasta kokonaiset kaksi viikkoa. Parasta on se, että saa nähdä lapsia joka päivä, aamusta iltaan.

Tänä vuonna jouluun on valmistauduttu siinä sivussa. Yritetty löytää hetki, jolloin ehditään leipoa pipareita, siivota ja haalia lahjoja sieltä sun täältä, kun millekään grandelle ostosreissulle ei ole ollut aikaa. Pojan ykköstoiveena on ollut sähkökitara ja tyttö on kertonut haluavansa yksinkertaisesti "lelulahjan". Ne toiveet on ainakin onnistuttu toteuttamaan, tosin hieman epäilyttää, oliko esikoisen toiveen täyttäminen omien korvien ja hermojen kannalta fiksua (joku Hevisaurus-kitara tuli hankittua)

Sää yrittää kyllä kovasti tukahduttaa joulumieltä. Eilen vielä näkyi pari lumikasaakin ulkona, mutta vesisade on jo vienyt ne mennessään. Siis vesisade! Uskomatonta.

Lapset ovat hurmaantuneet YLEn Kuperseikkailu-ohjelmasta, jossa muusikot tekivät lauluja lasten ideoista. Poikaan kolahti erityisesti Toni Virtanen ja niinpä meillä pipareitakin leivottiin Apulannan tahdissa. Poika on jo keksinyt paljon yhteistä hänellä ja uudella fanituksen kohteellaan:

"Äiti, Tonillakin taitaa olla jo kaikki hampaat tulleet. Meillä molemmilla on."

Hän myös totesi vaatimattomasti, että maailmassa ei taida olla ketään niin hyvää laulajaa kuin hän, Toni Virtanen ja Fröbelin Palikoiden Mats.

Pipariurakkamme aikana mietin tätä: onko se aikuisuuden merkki, jos tykkää enemmän pipareista (homejuuston kera) kuin piparitaikinasta? Lapsilla taikinaa livahti suuhun aina kun silmä vältti.

Eikö olekin ihana tähtimekko/-tunika tytöllä? Kummit toivat hurmaavan Popin mekon tyttöselle 2-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Poikakin on ehtinyt tässä loppuvuoden juhlasumassa täyttää 4 vuotta ja samainen perhe toi kuvassa pikkuisen pilkottavan veikeän Småfolkin paidan hänelle. Kiitos vielä!

Nyt synttärihumut ja työkiireet ovat takana päin ja on aika hiljentyä joulun viettoon. Joulusiivousta tehdessä (vaarallista puuhaa, en suosittele!) niksautin selkäni, joten myös liikunnan saralla otetaan nyt (valitettavasti) rauhallisesti.

Toivottelen kaikille kaunista ja säästä-riippumattoman-tunnelmallista joulua 2013!

Uusi Molo Kids -alevinkki -50% !

Miiman blogista bongaa aina hyviä alevinkkejä. Niin nytkin: ruotsalaisessa  Lucky Little Me -verkkokaupassa on Molo Kids Polaris -haalarit joulualessa -50 %. En nyt jäänytkään odottelemaan, löytyisikö meille jostain joskus alennuksella Ski Resort -haalaria, vaan klikkailin tämän tilaukseen.

Hyvin samalta näyttää kuin tämänvuotinenkin (kaikkia värejä ei enää tietenkään ollut saatavilla sopivassa koossa), mutta miksipä vaihtaa hyvää. No, vaihtelunhalusta tietenkin, mutta jos Molo Kids -haalarit maksaa n. 77 e , niin silloin ostetaan!

Tytön uudet topat ja Molo kids -alevinkki

Pojan talvivarustuksessa on ollut selkeä linja siitä lähtien, kun ensimmäistä kertaa hän päälleen pujahtivat Molo Kids Polaris -talvihaalarit. Ne ovat sopivuudessaan ja erinomaisuudessa niin loistavat, ettei tarvitse edes miettiä mitään muuta. Ja siitä tulikin mieleen, että Niilo Ilossa ovat kaikki yksiväriset Polarikset joulukalenterihintaan 99 e! Heti klikkailin sinne, mutta ei ollut pojalle enää ensi talven kokoa jäljellä. Harmi!

Tytön kanssa olen aivan sekaisin. Joo, tietenkin hänellekin voisi ostaa hyväksihavaitut Molo Kidsit, mutta kun tykkään pukea hänelle hieman erityylistä vaatetta. Viime talvena oli ihana Mini A Turen haalari, tänä talvena on meillä pyörähtänyt vaikka mitä haalareita...Check this out:

1. viime talven alesta ostettu Ticket kokoa 92, joka oli aivan liian suuri (-> myin eteenpäin)
2. yksi superkulunut Molo Kids Polaris, joka oli kyllä hyvä loppusyksyn ihmeellisissä säissä, jotka olivat kuraisia ja viileitä (-> roskiskamaa nyt)
3. hyväkuntoinen käytetty Ticket kokoa 86, sopivan pituinen, mutta aivan liian leveä (myin eteenpäin ja luovutin Tickettien suhteen),
4. ihana Pomp De Lux -haalari, joka on sopiva, mutta ei käy koville pakkasille ja on liian nätti arkikäyttöön (käytettynä edullisesti ostattu)
5. Mini A Turen käytetty ok-kuntoinen haalari. Koska Mini A Ture toimi viime talvena hyvin, palasimme siihen. Väri ei tosin ole aivan mieluinen, joten edelleen jäi haalariajatus taustalle.

Käytössä ovat nyt siis tuo Mini A Turen -haalari jokapäiväisesti ja Pomp De Lux joskus.

Olen aikaisemmin ihmetellyt kovasti, miksi pitää lapsella olla monta haalari per talvi. Meillä on ollut pojalla yksi hyvä Molo Kids -haalari ja sillä on pärjätty loistavasti. Lisäksi on ollut yksi takki + housut -setti. Molo Kids -haalari on talven lopussa ollut uudenveroisessa kunnossa ja sen on saanut myydä näppärästi eteenpäin.

Nyt ymmärrän, että lapset ovat erilaisia. Tyttö on saanut meille ihan hyväkuntoisena tulleen Mini A Turen haalarin nyt jo aika karmaisevaan kuntoon. Joka päivä hoidosta kotiutuu kaksi lasta, jotka tuntuvat viettäneen päivän kovin eri tavalla vaikka tyystin samoja polkuja ovatkin kulkeneet: toinen on umpikurainen ja toisen haalari on samannäköinen kuin kaupan hyllyssä. Tytön haalari on joka päivä sen näköinen, että se olisi pakko pestä. Ei pyyhkiä vähän kuraa pinnalta, vaan pestä. On siis käynyt selväksi, että yhdellä käyttöhaalarilla ei pärjätä.

Olin ajatellut sinnitellä joulunjälkeisiin alennusmyynteihin (tai aikaisemminkin taitavat nykyään olla), mutta kun Lillis myi tätä Reimatecin Anna-haalaria -40% alella pari päivää sitten, siihen tartuin. Lisäksi on tullut hankittua tytölle Fredriksonin Ransu-hattu ja Reimatecin toppahanskat (tosin käytetään lähinnä Rasavilin peukalopotteja).

Viimeinkin saa hengähtää helpottuneena!

Meillä ei ole koskaan ollut Reimatecin haalaria, joten pitäisikö kuitenkin vielä vähän jännittää...

Joulukalenterit ja upeat Schleich-eläimet

Viime jouluna sukulaistäti toi meidän lapsille itse tekemänsä joulukalenterit. Aivan upeat, isot tontut, jossa oli tietenkin 24 lokeroa joulukuun yllätyksille. Kerrassaan mainiot tonttu-ukot!

Viime vuonna kalenterit toimitettiin meille täytettyinä. Sukulaistäti oli ahkeroinut, etsinyt lahjat ja paketoinut monta pientä pakettia. Kalenterit olisi kuulemma saanut toimittaa hänelle uudelleen täytettäviksi, mutta se olisi ollut jo aivan liikaa, mielettömän suuri työ.

Niinpä tänä vuonna kalenterit ammottavat tyhjyyttään, mutta onneksi sentään jokainen aamu sieltä löytyy tontun sinne yön aikana sujauttama yllätys. Eli äiti ei ole todellakaan jaksanut/ehtinyt/muistanut hankkia pikkupaketteja etukäteen, vaan yrittää joka päivä keksiä jotain ja ennen nukkumaanmenoaan muistaa täyttää seuraavan aamun luukun. Välillä kalenteriluukun täyttäminen on jäänyt aamuun ja vaatinut kekseliäisyyttä, mutta aina on jotain lopulta lapsille löytynyt.

Viime vuonna kalenteri piti sisällään melko monta Schleichin eläintä. Tiedättekö, kun joka paikassa -huoltoasemillakin- on myynnissä muovipussillisia muovieläimiä? No, nämä eivät todellakaan ole niitä. Meillä on niitä muovipussieläimiä ja sitten Schleicheja, ja ero on valtaisa. Schleichin eläimet ovat aivan hämmästyttävän kauniita olentoja. Kuin pieniä taideteoksia, ilmeisesti ne ovatkin käsinmaalattuja. Hintaa yhdellä pienellä eläimellä on useampi euro, mutta on helppo ymmärtää, miksi.



 

P.s. Siis hups, hetkonen. Onkos meidän pojalla tuossa keskimmäisessä kuvassa Popin sirkusmalliston housut? Siitä härdellistä, johon en todellakaan osallistunut (kuten kerroin). Mutta kun nämä olivat sitten kuitenkin niin kivat. Tähtipaidankin olisin ottanut, mutta niitä ei niin ole ollut järkihintaan liikkeellä.

P.s. II Kauhea tilanne tuossa alimman kuvan leikissä. Suloinen Schleich-pupu joutuu muovipussieläinten jahtaamaksi. Voi, voi.

Pyörremyrskyinen elämäni

Tämä on aivan valtavaa tämä nykyelämäni vauhti! Olihan sitä kuullut puhuttavan ruuhkavuosista ja miten kiirettä ja täyttä silloin on, mutta kun ei elänyt vielä keskellä sitä härdelliä, sitä ajatteli suurinpiirtein näin: joo joo, eihän tässä itsekään meinaa ehtiä oikein mitään.

Mutta nyt kun on tässä pyörremyrskyn silmässä, sitä tajuaa, miten paljon ennen olikaan AIKAA. Hyvänen aika, ennen kuin minulla oli lapsia, minähän olisin voinut olla aivan huippukunnossa!Kipaista läpi triathloneja ihan tuosta vaan. Olisin voinut opetella seitsemän uutta kieltä ja pitää kodin koko ajan tip top -siistinä. Jotenkin en vaan hoksannut. ;)

Nyt kun olen työssäkäyvä äiti, jolla vieläpä menee työmatkoihin lähes kaksi tuntia päivässä, niin kyllä on aika kortilla. Ne pari tuntia, jotka minulla on iltaisin aikaa lasten kanssa, haluan keskittyä täysin heihin. Sitten kuitenkin olen huomannut myös sen, että jaksaakseni tämän kaiken, minun on vain pakko saada myös liikkua. Kun jätin liikunnan väliin päivä toisensa jälkeen, meinasi tämä sirkus käydä ylivoimaiseksi. Huomasin, että liikunta ei ole ylellisyys, johon en nyt vain ehdi satsata. Se on välttämättömyys.

Niinpä palkkasin itselleni personal trainerin pariksi kuukaudeksi. Ihan vaan siksi, että keksisin, miten ja mihin sovitan liikunnan tässä kaikessa. Personal trainerini on yrittäjä ja kolmen lapsen äiti, joten hänellä on kokemusta palikoiden järjestelystä.

Tämä panostus vaikuttaa jo nyt todella järkevältä. Nyt tulee käytyä lenkillä, kahvakuulailemassa, tanssijumpassa ja kuntosalilla. Missä välissä? En oikein itsekään tiedä, miten siinä niin käy, mutta tuntuu, että kun liikunnasssa pääsee vauhtiin, se antaa päivään enemmän minuutteja kuin mitä vie. Tai ehkä siitä muusta ajasta tulee vain niin paljon laadukkaampaa, että se tuntuu pidemmältä.

Kaikessa tässä hulinassa on ollut myös vaikea löytää aikaa blogata. Vaikka tätä en voikaan luokitella välttämättömyydeksi, silti yritän vielä pitää kiinni tästäkin. Jotenkin bloggailu on vienyt siten mukanaan, että ei sitä halua niin vain lopettaakaan. On kai vaan osattava olla tässäkin itselleen armollinen ja hyväksyttävä se, että postaustahti ei ole sama kuin kotiäitinä ollessa.

Ja jos tämä teksti jossain vaiheessa vaikuttaa valitukselta, pahoittelen väärinkäsitystä. Onhan tämä hullun hurjaa menoa, mutta rakasta sellaista! Ainoa osa tätä kaaosta, josta olisin valmis luopumaan, on tuo pitkänlainen työmatka.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!