Sitten keksimme lähteä seurakunnan äiti-lapsi-piiriin. Siellä on pallomerikin! Siellä on ollut niin liian täyttä monesti, että siksi emme ole siellä käyneet enää viime aikoina. Nyt porukkaa oli sopivasti, lapset liukuivat mereen noin tuhat kertaa ja minä sain jutella aikuistenkin kanssa keskellä päivää. Olipas mukavaa.
Olin myös niin ylpeä pikkupojastani, joka osoitti hienon isoveljen elkeitä. Aate huolehti, että pikkusisko pääsi aina pois liukumäen alta ennen kuin kukaan laski alas.
Kerhoilun jälkeen tyttö meni päiväunille vaunuihin takaterassille ja poika alkoi tehdä lumikakkuja ja lauleskella jotain hiekkakakkulaulua. Joskus, hetken aikaa päivästä, elämäni on tällaista: takaterassilla auringonpaisteessa rentoilua. Ja sitten kymmenen minuutin päästä mennään taas vauhdilla, eikä se mitään, tulipahan hetki löhöiltyä vaan. Näillä säillä on mukava olla "osa-aikaulkotyöläinen".
