Työkiireitä, lomatunnelmia ja tyttöjuttuja

Nyt on ollut kiirettä. Hunningolle ovat jääneet niin blogi kuin ikävästi parin viikon ajan liikuntakin. Ja mikä kurjinta, lapsillekin on ollut vähemmän aikaa.

Onneksi tämä on poikkeustilanne. Olen vaihtamassa työpaikkaa ja tehnyt välillä uutta ja vanhaa työtä molempia. Lisäksi viime viikolla meni pari päivää työreissulla, mikä sekin taas kasasi muita töitä. 

Mutta nyt on kuulkaas loma! Oikein HIIHTOloma HIIHTOkeskuksessa. Tarkoitus olisi viettää aikaa yhdessä ja lisäksi hiihtää, lasketella, lautailla ja telemarkkailla. Kylpylässäkin taidetaan käydä. Aivan mahtavaa.

Loman jälkeen olen enää pari viikkoa vanhassa työssä, sitten tilanne rauhoittuu siten, että uusi työ selkeästi alkaa. Ja mikä mahtavinta: työmatka lyhenee reippaasti ja jokaiseen päivään tulee 50 minuuttia omaa aikaa lisää. Wow. Toki voi olla, että osa siitä menee nukkumiseen. :)

Ja koska joka postauksessa pitää olla kuva, laitetaan tähän tyttöjuttuja viime viikolta. 

Tulppaanit ovat viime päivinä kukoistaneet upeina ja tuoneet jo vähän kevätajatuksia. Karistellaan ne nyt kuitenkin vielä pois. Tämän postauksen kirjoitin autossa, jonka tuulilasissa näkymä oli tämä:

Papun legginssit, klainariteeppari ja muita pojan uusia kuteita

Koska viimeksi fiilistelin uuden Pomp De Lux -malliston ihania mekkoja ja torstaina tulen shoppailemaan innoissani niitä, on tasapuolisuuden nimissäkin tässä välissä kurkistettava pojan vaatekaappiin. Ja kerrottava, että on se poikanenkin jotain uutta saanut. Varsin kivoja juttuja.

Joskus on myönnettävä, että joku hankinta tulee tehtyä ihan blogimaailman altistusten seurauksena. Kun olin tarpeeksi pitkään katsellut eri blogeissa Papun paikkalegginssejä, ne alkoivat kaihertaa mieltäni.

• Ensin ajattelin, että ihan jees, mutta mitäs noissa on ihmeellistä.
• Sitten mietin, että hei, nehän onkin aika kivat.
• Seuraavaksi suunnittelin, että joskus jonkun muun tilauksen yhteydessä sellaiset voisi ehkä tulla meillekin.
• Ja lopuksi niistä tuli pakkomielle: ne on NIIN hienot, että ne on saatava heti.

Klikkailin ne tilaukseen PikkuOtus-verkkokaupasta. Samaan tilaukseen lähti alekorista keltainen Beau Loves -paita. Se oli ostettava, kun poika sen verkkokaupan sivuilla nähdessään huudahti heti haluavansa tuon ampparipaidan.

Ja täytyy sanoa: eivät ole bloggarikollegat olleet väärässä. Ovathan nämä aivan erinomaiset legginssit. Poika itsekin ihastui samantien.

Me&I-kutsuilla olin heti malliston julkaisemisen jälkeen ja pysyin hyvin suunnitelmissa. Mopo meinasi lähteä karkuun, kun sai kosketella kaikkia niitä loistavia miikkarimateriaaleja. Loppujen lopuksi tilaukseen lähtivät Slim sweatpants -pöksyt ja iloisen värinen klainariteeppari. Itselleni tilasin bleiserin, mutta se taitaa kuitenkin lähteä palautukseen. Pojan vaatteet ehdottomasti pysyvät meillä. Tytöllekin olin juuri aikeissa kirjata tilaukseen tummansinisen kissamekon, mutta otin kuitenkin askeleen takaisinpäin, kun muistin, että Pompin mallistohan tosiaan pian tulee myyntiin.

 

 

Ylläolevissa kuvissa niin aitoa leikkimeininkiä kuin olla voi: kaikki lelulaatikot (+ automatto) raahattuna olohuoneeseen ja kipattuna lattialle. 

Ihanuuksien lumoissa ja vaikeiden värivalintojen edessä (Pomp De Lux SS14)

Minä tykkään, ihan oikein kovastikin.

Pomp De Luxin syksy/talvi-mallisto oli hienoinen pettymys, mutta nyt ollaan suloisuuden ytimessä. Uudessa mallistossa on monta ihanaa mekkoa, hurmaava tunika, söpö uimapuku jne.

Pitänee oikein tehdä ostoslista. Ja sitten laittaa shoppailut ihanuusjärjestykseen, kaikkea kun ei voi saada. Vaikka olenkin tätä silmälläpitäen viime aikoina ahkerasti myynyt vanhoja pomppeja eteenpäin.

Ostoslistan ykköskärkenä ovat Badalona little dress (mutta mikä väri?), Colchester little top ja Bucharest little dress (mikä väri?). Kovasti takana kirivät Dresden little strapp dress, Dresden little skirt ja Lusaka little leggins. Jima little dress lienee ehkä-listalla.

Pojillekin oli kivoja, mutta ei näköjään sellaisia, joista olisi TUO on pakko saada -fiilistä. Ehkä sitten livenä nähdessä mieli muuttuu.

Kiire tehdä talvijuttuja

Eilen näytti siltä, että voi ei, sinne se talvi taas katoaa plussa-asteisiin. Räystäistä tippui vettä aamusta alkaen.

Ei! En ole vielä kertaakaan ehtinyt hiihtämään! Eivätkä lapset ole saaneet myöskään vielä suksia alleen. (Ei vaan muka ole ehditty, eikä ole ollut säitä, eikä...)

Sitten tuli kiire: eivät ne lumet vielä ole kokonaan poissa, nyt lähdetään!

Kun poika oli kaksivuotias, satsasimme kunnon settiin Fischerin suksineen. Sellaisista kenkä-suksi-yhdistelmistä olin kuullut monesta suunnasta, että niiden kanssa menevät hermot sekä lapselta että vanhemmilta eikä se touhu ole hiihtämistä nähnytkään. Ajattelimme myös, että kunnon suksisetin hinta ei niin kirpaise, kun ajattelee, että ne menevät meidän perheessä neljä vuotta: kaksi pojalla ja kaksi tytöllä. Syksyllä löysin muksukirppistapahtumasta vielä toisen suksisetin, hyväkuntoisen ja edullisesti. Molemmilla oli nyt siis sivakat alla (samanpituiset sukset muuten).

Monoja jalkaan sovitellessa tuli taas todettua, että meidän tyttö on enemmänkin Peppi Pitkätossu kuin Tuhkimo siroine lasikenkäjalkoineen. Mono, joka pojalle oli kaksivuotiaana valtavan suuri vielä kahden villasukankin kanssa, oli tytölle juuri ja juuri sopiva.

Hiihtely sujui hyvin. Poika oli unohtanut viimevuotisen pettymyksensä siitä, ettei luistelytyyli sujunut samantien. Tyttö oli nyt ekaa kertaa ladulla ja niin vain heti lähti suksi luistamaan. Tyttö ei kovin kauaa suksittelua jaksanut, mutta poika oli taas oikein innostunutkin puuhasta.

Hiihtelyn jälkeen jäimme vielä kotipihaan leikkimään ja tehtailtiin yhdessä lumiukko, jonka nimi on Talo. Lumiukkojen nimilautakunnassa ilmeisesti menee läpi sellainenkin nimi.

                      

Itsekin eilisestä vesisateesta ja plussakelin jatkumisesta huolimatta pääsin tänään talven ensimmäistä kertaa hiihtämään. Menin suksien kanssa hiihtopaikalle melkein nolona ajatellen, että ei siellä mitenkään voi onnistua hiihtelyt, mutta yllättävän hyvässä kunnossa reitti vielä oli. Ja voi että, miten nautin hiihtämisestä! Miten ihmeessä tuollainen murtsikkameininki voi saada ihmisen niin onnelliseksi. Laji on valtavan tehokas ja kokonaisvaltainen ja tuntui mahtavalta, kun kunto ei ollutkaan niin huono, että olisin ollut aivan puhki heti ensimmäisen pienen mäennyppylän laella (kuten viime talven ensimmäisellä kerralla).

Nyt sataa vettä, kurjaa. Onneksi ei tämä talviurheilu ihan tähän jää, pian koittaa viikon lomailu hiihtokeskuksessa. Jippii!

Talviurheilua puskee meidän kotiin nyt parin viikon ajan myös televisiosta jatkuvalla syötöllä. Olympialaiset todella näkyvät tässä perheessä, televisio on auki paljon enemmän kuin muulloin. On siinä mukana interaktiivisuuttakin: eilen mäkihyppykarsintoja katsoessa lapsilla oli kypärät ja lasit päässä ja hyppäsivät sohvalta alas v-tyylillä. Veikeä näky.

Tänään riemuittiin Enni Rukajärven upeasta suorituksesta ja olympiahopeasta. Toisaalta päivän aikana poika myös hoksasi, että kaikki eivät aina voi voittaa. Hän kun haluaisi aina vaan voittaa. Sitten juteltiin siitä, miten maailman paras urheilijakaan ei ole aina voittanut ja miten voittaminen ei ole edes tärkeintä (senhän Salama McQueenkin oppi) ja että ei ole mitään väärää siinä, että haluaa voittaa, mutta on tärkeää, että osaa myös hävitä reilusti ja antaa arvoa muille. Ja niin edelleen. Kaiken tämän jälkeen poika totesi:

"Minä en sitten rupea tohon urheilutouhuun ollenkaan, jos se on sellaista, että joskus häviääkin."

Mekoissa aavistus kevättä

Älkää ymmärtäkö väärin, vielä haluan nauttia talvesta. Vastahan se alkoi, metriäkään en ole vielä ehtinyt edes hiihtää tai laskea.

Tytöllä suurin osa vaatteista on Pomp De Luxia. Murrettuja värejä, hempeitä sävyjä. 

Nyt on tyttösen mekkoja hankkiessa selvästi mielessä ollut jo hieman kevätaurinkoa. Pikkasen raikkaampaa ja pirteämpää. Phister&philinan mekot on kirppareilta, toinen live-kirpulta ja toinen Facebookista. Laura Ashleyn suloinen paita oli muutaman euron FB-kirppislöytö.