Nuhaa, kuumetta ja uima-asupohdintoja

Täällä siis sairastetaan. Tyttö oli kuumeessa pari päivää ja nyt on hentoa ihottumaa/pilkkuja tullut ympäri kehoa, lienee siis vauvarokkoa. Mutta koska hän haroo välillä korviaankin, käymme iltapäivällä vielä lääkärissä. Yö oli onneton, tyttö itki eikä meinannut millään rauhoittua nukkumaan. Ja kun rauhoittui, se kesti vain välin 23-02 ja siitä taas pyörittiin ja itkeskeltiin 6.30 asti. Nyt on väsy niin tytöllä kuin äidilläkin. Poika sen sijaan on nuhasta ja yskästä huolimatta täynnä energiaa.

Olemme siis jumissa sisällä ja kun kurkkaa ikkunasta ulos, siellä toki paistaa aurinko, mutta lumen määrä ei kyllä tuo kesäfiiliksiä. Jotenkin silti päädyin tänään miettimään lasten uima-asuja. Johtunee myös NiiloIlon synttärihulinoista, joiden vuoksi tuli selailtua verkkokaupan tarjontaa. Vaan niinhän siinä kävi, että sorruin ihan muuhun kuin niihin alennettuihin tuotteisiin. Törmäsin näihin Småfolkin uimahousuihin, jotka olen jo pitkään suunnitellut pojalle hankkivani. Postikulut säästin, kun tilasin nyt.

Viime kesänä olimme Kreetalla, ja näin tanskalaisperheen pikkupojilla nämä. Muistan miettineeni paitsi sitä, että onpas kivat uikkarit, myös sitä, että olemmekohan me jotenkin ylivarovaisia. Meidän lapsilla kun oli uv-suojapuvut pitkillä hihoilla ja vielä sellaiset Hyphenin uv-suojahatutkin. Poika kyllä on niin kalpeaihoinen, että ainakin hänen kohdallaan kaikki suojakeinot olivat varmasti tarpeen.

 

Tytöllä on nyt sellainen lastentarvikeliikkeestä hankittu röyhelöuikkari, jossa on vielä vähän sellaista vaippatoimintoa. Ehkä mennään sillä tämä kesä, ellen sorru tilailemaan Nextin söpöyksiä.

Voin sanoa, että täällä sairauspäivää lumen keskellä viettäessä nuo Kreetan kuvat tartuttavat kyllä toisenlaista kuumetta. Oih, matkakuumetta! Kreetaa voi kyllä suositella lapsiperheelle, ja jos joku kaipaa vinkkiä hinta-laatusuhteeltaan sopivasta lapsiystävällisestä hotellista, niin täältä löytyy. Menisin uudelleen samaan paikkaan - vaikka heti! Tai ehkä kuitenkin mieluummin lasten tervehdyttyä.

Seuraava ase sotkutaisteluun : pitkä ruokalappu

Itsenäisesti ruokailemaan opettelevan lapsen tekemä sotkuhan on ongelma, johon yleensä on varma ratkaisu: aika. Mutta jos äiti on kärsimätöntä laatua, voi siihen asti käydä sotkuntaltutussotaa. Joka voi olla turha, mutta tulipahan yritettyä.

Tässä vaiheessa on todettava, että meillähän kuitenkin käydään tätä taistoa jo toista kertaa. Tosin kyllähän se 3-vuotiaskin edelleen sotkee, mutta ei niin järjettömän paljon kuin nyt tuo 1-vuotias. Mutta siis hämmästyttävää on se, että en ollenkaan muista, miten tässä vaiheessa tuli toimittua isoveljen kanssa. En yhtään! Asiaan voi toki osaltaan vaikuttaa se, että menin töihin heti äitiys- ja vanhempainvapaan jälkeen (isi jäi hoitovapaalle), mutta kyllähän minä kuitenkin iltaisin ja viikonloppuisin poikaa ruokin.

Nyt on tosiaan niin, että juuri kun ruoka on saavuttamassa päämääränsä (suun siis), Vikke-tyttö kiepauttaa lusikan väärinpäin. Ja niin iso osa ruuasta tippuu tyttösen jalkojen päälle. Olen tunkenut monesti pyyhkeen tytön jalkojen päälle, mutta eilen mietin, että kyllä tähän täytyy olla jokin järkevämpi ratkaisu. Varmasti emme ole ainoita, joilla on tämä ongelma, ja varmasti joku on keksinyt siihen ratkaisun. Sitten löysin tämän:

Pitkä ruokalappu! Voiko ratkaisu olla näin yksinkertainen? Kokeillaan.

(Kuvassa Småfolkin pitkä ruokalappu, tämä nyt siis tilauksessa)