Seuraava ase sotkutaisteluun : pitkä ruokalappu

Itsenäisesti ruokailemaan opettelevan lapsen tekemä sotkuhan on ongelma, johon yleensä on varma ratkaisu: aika. Mutta jos äiti on kärsimätöntä laatua, voi siihen asti käydä sotkuntaltutussotaa. Joka voi olla turha, mutta tulipahan yritettyä.

Tässä vaiheessa on todettava, että meillähän kuitenkin käydään tätä taistoa jo toista kertaa. Tosin kyllähän se 3-vuotiaskin edelleen sotkee, mutta ei niin järjettömän paljon kuin nyt tuo 1-vuotias. Mutta siis hämmästyttävää on se, että en ollenkaan muista, miten tässä vaiheessa tuli toimittua isoveljen kanssa. En yhtään! Asiaan voi toki osaltaan vaikuttaa se, että menin töihin heti äitiys- ja vanhempainvapaan jälkeen (isi jäi hoitovapaalle), mutta kyllähän minä kuitenkin iltaisin ja viikonloppuisin poikaa ruokin.

Nyt on tosiaan niin, että juuri kun ruoka on saavuttamassa päämääränsä (suun siis), Vikke-tyttö kiepauttaa lusikan väärinpäin. Ja niin iso osa ruuasta tippuu tyttösen jalkojen päälle. Olen tunkenut monesti pyyhkeen tytön jalkojen päälle, mutta eilen mietin, että kyllä tähän täytyy olla jokin järkevämpi ratkaisu. Varmasti emme ole ainoita, joilla on tämä ongelma, ja varmasti joku on keksinyt siihen ratkaisun. Sitten löysin tämän:

Pitkä ruokalappu! Voiko ratkaisu olla näin yksinkertainen? Kokeillaan.

(Kuvassa Småfolkin pitkä ruokalappu, tämä nyt siis tilauksessa)