Sottapytylle tarjotin ( Playtray )

Sinä päivänä, kun Vikke täytti vuoden, hän ei suostunut syömään mitään. Käänsi pään pois, kun lusikka lähestyi suuta. Kun tytön isi tuli kotiin ja kerroin hänelle asiasta, mies oivalsi heti, mistä on kyse: tyttö halusi syödä itse. Kun annoin lusikan 1-vuotiaan käteen, jo alkoi ruoka maistua.

Olin toki aikaisemminkin antanut tytön harjoitella syömistä ja jonkun verran olimme kokeilleet myös sormiruokailua (ja muistaneet, miksi kokeilu jäi lyhyeksi myös esikoisen kanssa). Myönnettäköön kuitenkin, että turhan usein olin vain lapannut ruokaa vauvan suuhun, jotta kaikki sujuisi helpommin, kun samalla piti kuitenkin hakea jääkaapista isoveljelle lisää maitoa, täyttää astianpesukonetta ja niin edelleen ja niin edelleen.

Mutta onneksi minulla on vahvatahtoinen tyttö, joka itse piti huolen siitä, että lusikanhaltijan rooli siirtyy hänelle. On mahtavaa, että nyt molemmat lapset syövät itse! Ja minä voin täyttää sitä astianpesukonetta ja niin edelleen.

Mutta voi sitä sotkua! Jotain pitäisi keksiä, ettei joka kerta menisi vaatteet vaihtoon, lattia ruuanmurupinnoitteelle ja syöttötuoli aivan sottaiseksi. Kun hain ratkaisua ongelmaan, löysin Tripp Trapp -tuoleihin sopivan Playtray-tarjottimen. 

Ensin olin haltioissani, mutta nyt en enää ole varma. Tarjotin säästää kyllä pöytää, mutta sen ja Tripp Trappin väliin jää pieni kolo - jonne ah, ruokaa mahtuu sopivasti livahtamaan. Ja siitä putoamaan housuille, syöttötuoliin ja lattialle. Asiaan kyllä auttoi hieman, kun hinasin syöttötuolin takaisin pöydän ääreen ja Playtray oli pöydän päällä, hieman ylempänä kuin sen kuuluisi. Ehkä siis kuitenkin ihan ok ostos.