Äidin aleostokset ja hyvät päätökset

Välipäivinä tuli käytyä hieman shoppailemassa. Lähdin matkaan sillä ajatuksella, että en osta M-I-T-Ä-Ä-N lapsille. Nyt on minun vuoroni.

Olen jo jonkun aikaa haaveillut uusista saappaista. Ruskeista nahkasaappaista.

Saappaiden etsiminen on yleensä todella hankalaa. Vähänkin korkeampi korko tuntuu tottumattomasta raskaalta ja aivan mataliakaan en nyt halunnut. Saappaan varsi on helposti joko liian tiukka tai liian löysä.

Nyt tärppäsi ensimmäisessä kaupassa ja ensimmäisellä silmäyksellä. Viimeinen pari tätä mallia (Caprice) ja 50% hinnasta napsaistu pois. Erinomainen säkä tällä kertaa!

Saappaiden kaveriksi ostin Espritin laukun, joka oli myös puoleen hintaan myynnissä.

Okei, ostin minä pojalle Polarn O. Pyretin alennuksesta yhden paidan. Pikkuisen piti joustaa päätöksestä siis.

Mutta näistä päätöksistä ei jousteta:

• Syömistä on järkevöitettävä ja valtava herkuttelu jätettävä viime vuoden jutuiksi. En aio olla totaalikieltäytyjä jatkossa, mutta ensin tästä sokerikoukusta päästäkseni päätin olla 30 päivää syömättä herkkuja. Karkit, keksit, jätskit ja kakut ovat siis olleet kiellettyjen listalla loppiaisesta saakka. Jospa sitten osaisi alkaa kohtuukäyttäjäksi.

• Juon vettä! Minä juon aivan liian vähän vettä ja siihen on saatava muutos. Nyt aloitin siitä, että pyrin juomaan litran vettä päivässä. Se on vähän, I know, mutta minulla senkin määrän kulauttaminen vaatii sitä, että kiinnitän asiaan erityistä huomiota. Jumpassa ja salilla vettä menee helposti, mutta tuon litran on oltava ei-urheilunaikaista juomista. Kun tämä alkaa sujua, siirrytään 1,5 litran juomiseen per päivä.

Voiko tästä siis päätellä, että yritän korvata herkut vedellä? Vettä tai karkkia, ihan sama. :)

Mehurakkautta (juodaan omenoita, parsakaalia ja porkkanoita)

Rakkautta on monenlaista ja se pitää sisällään monia juttuja.

Mielestäni rakkaus on monien miljoonien asioiden lisäksi sitäkin, että pitää huolta siitä, että pikkuihmisten massuihin menee hyviä asioita. Ei ainoastaan sokeria, pahoja rasvoja ja valtavia määriä lisäaineita. Sekin on huolehtimista ja vastuun kantamista.

Helppoa? Ei todellakaan. Ja tiedostan myös sen, että se ei myöskään ole aina halpaa.

Useimmiten hankaluudet tulevat siitä, että lapset sanovat "yök, en syö". Tai sitten vaan nätisti jättävät syömättä. Toki on totta, että makuaisti vaatii riittävän monta kertaa tottuakseen tiettyyn makuun, joten heti ei kannata luovuttaa, jos kukkakaali purskahtaa ulos pikkuisten suusta.

Yksi ratkaisu on tämä: jos et voi syödä sitä, juo se.

Meille tuli pari viikkoa sitten mehukone ja  I AM TOTALLY IN LOVE!

Koska sanasta "mehu" tulee mieleen kaupan hyllyiltä löytyvät sokerimehut ja tuoremehut, sana tuntuu melkein väärältä kuvailemaan sitä nestettä, mitä hedelmistä ja kasviksista voi puristaa. Se on niin mielettömän täynnä makuja ja koostumukseltaan hämmästyttävän samettisen pehmeää. Tuntuu kuin kroppa suorastaan virkistyisi ja puhdistuisi jokaisella siemauksella. Kaikkein parasta on katsoa, kun lapset imevät pillillä terveellistä superjuomaa hymysuin.

Homma on helppoa kuin mikä. Suurin osa hedelmistä ja kasviksista menee laitteeseen kuorimatta, jopa kiivit!  Omenatkin vain pesen ja muuten työnnän koneeseen sellaisenaan. Laite on myös yllättävän helppoa puhdistaa käytön jälkeen.

Meillä on nykyisin joka ilta perheen yhteinen mehuhetki. Muuten juomme kaikki samaa mehua, mutta välillä aikuisten mehua vahvistetaan tuoreella inkiväärillä. Poika pyytää yleensä mehua lisää yhden lasillisen jälkeen. Tyttö juo pienemmän lasillisen, aloittaa ensin innolla, sitten päättää, että ei haluakaan enempään. Minuutin päästä palaa pöytään juomaan loput ja sanoo "hyvää!".

Jos joku kiinnostui asiasta, lisää tietoa löytyy mehuasioiden gurulta Petra Sippolalta. Suosittelen kurkistamaan hänen sivuilleen tänne. Petra on kirjoittanut myös mehuterapiakirjan nimeltä "Mehukas", jossa on paitsi mehureseptejä myös hyödyllistä tietoa eri kasvisten ja hedelmien merkityksestä.