Äidin aleostokset ja hyvät päätökset

Välipäivinä tuli käytyä hieman shoppailemassa. Lähdin matkaan sillä ajatuksella, että en osta M-I-T-Ä-Ä-N lapsille. Nyt on minun vuoroni.

Olen jo jonkun aikaa haaveillut uusista saappaista. Ruskeista nahkasaappaista.

Saappaiden etsiminen on yleensä todella hankalaa. Vähänkin korkeampi korko tuntuu tottumattomasta raskaalta ja aivan mataliakaan en nyt halunnut. Saappaan varsi on helposti joko liian tiukka tai liian löysä.

Nyt tärppäsi ensimmäisessä kaupassa ja ensimmäisellä silmäyksellä. Viimeinen pari tätä mallia (Caprice) ja 50% hinnasta napsaistu pois. Erinomainen säkä tällä kertaa!

Saappaiden kaveriksi ostin Espritin laukun, joka oli myös puoleen hintaan myynnissä.

Okei, ostin minä pojalle Polarn O. Pyretin alennuksesta yhden paidan. Pikkuisen piti joustaa päätöksestä siis.

Mutta näistä päätöksistä ei jousteta:

• Syömistä on järkevöitettävä ja valtava herkuttelu jätettävä viime vuoden jutuiksi. En aio olla totaalikieltäytyjä jatkossa, mutta ensin tästä sokerikoukusta päästäkseni päätin olla 30 päivää syömättä herkkuja. Karkit, keksit, jätskit ja kakut ovat siis olleet kiellettyjen listalla loppiaisesta saakka. Jospa sitten osaisi alkaa kohtuukäyttäjäksi.

• Juon vettä! Minä juon aivan liian vähän vettä ja siihen on saatava muutos. Nyt aloitin siitä, että pyrin juomaan litran vettä päivässä. Se on vähän, I know, mutta minulla senkin määrän kulauttaminen vaatii sitä, että kiinnitän asiaan erityistä huomiota. Jumpassa ja salilla vettä menee helposti, mutta tuon litran on oltava ei-urheilunaikaista juomista. Kun tämä alkaa sujua, siirrytään 1,5 litran juomiseen per päivä.

Voiko tästä siis päätellä, että yritän korvata herkut vedellä? Vettä tai karkkia, ihan sama. :)

Hankalia kenkäongelmia ja upeita kenkäratkaisuja

Meillä on ollut viime aikoina suuri lastenkenkäpula. Pari päivää sittenhän vielä tennarit olivat se kenkälaji, joka oli säähän sopivin. Viime viikolla huomasin kauhukseni, että molemmilla lapsilla varpaiden kärjet olivat aivan liian lähellä sitä kohtaa, mistä kengät alkavat. Iski hirveä syyllisyys siitä, että lapset ovat joutuneet kipristellä liian pienissä kengissä. Poika osaa onneksi jo kertoa asioista ja sai äidin heräämään tilanteeseen.

Eikun mars, kauppaan. Molemmat saivat uudet välikausitennarit, toiselle Vikingiä ja toiselle Superfitit. Molemmat hyviksi todettuja.

Menihän tässä PARI PÄIVÄÄ kenkätyytyväisyydessä ja hups, nyt nuo kengät ovatkin jo liian kylmät. Syksy jäi jotenkin välistä ja nyt on kylmävarpaisilla jo tarve talvi-goretexeille. Pojan tennarit mahtunevat vielä keväälläkin, mutta tytön uudet kengät jäänevät uskomattoman vähälle käytölle. Vaikka eihän näistä säistä tiedä, ensi viikolla voi olla taas 20 plusastetta.

Ja kun kenkäasioita aloin pohtimaan, tulin huomanneeksi, miten IIIIIIIIIIHANIA kenkiä lapsille onkaan tarjolla välikauteen ja talveen!

Alla olevien kuvakollaasien kengät löytyvät Pikkujalat-verkkokaupasta. Alla on mainoslinkit kunkin kengän kohdalle verkkokaupan sivustolla.

1. RAP, 2. Sofie Schnoor,  3. Bisgaard, 4. CIAO BIMBI, 5. Angulus

Pojille on myös monia upean näköisiä kenkiä, joista nahkanilkkurit villavuorella houkuttelisivat kyllä valtavasti.

 

 

1. Bisgaard, 2. Bundgaard (hyvä esimerkki villavuorellisista nilkkureista, vastaavia on muitakin), 3. Bisgaard, 4. Bisgaard, 5. Arauto Rap

 

 

Tilaukseen lähtivät tällä erää nämä: suloiset, harmaat NOHA Geoxin talvinilkkurit tytölle. Pikkujalat-verkkokaupassa oli todella ystävällinen palvelu. Ja nopea! Tilauksesta seuraavana päivänä postista jo ilmoitettiin, että kengät ovat saapuneet. 

 

Maailman söpöimmät kengät

Vai tossutkohan ne ovat? Olen etsinyt juhlakenkiä Suri-mekon kaveriksi pikkutytölleni ensi sunnuntaina pidettäviin serkkuvauvan ristiäisiin ja sitten törmäsin näihin: Petit by Sofie Schnoorin lumoavat ballerinat. Kuin balettitossut. Nämä oli vain pakko saada.

Tein tilauksen Pikkujalat-verkkokauppaan ja vaikka usein perustelen itselleni jonkin ostamista jälleenmyyntiarvolla (Eihän tämä oikeastaan maksa juuri mitään, kun näköjään käytetyistä maksetaan noin paljon, niin senhän voi tavallaan jo nyt vähentää tästä) niin nyt perustelin sillä, että näitä ei myydä ikinä. Näitä käytetään niin kauan kuin mahtuvat ja sitten ne jäävät muistoksi. Näin söpöt tossut voi ripustaa vaikka seinälle tauluksi.

Suukkoja, yhteiset helmet ja Vagabondit

Minä sain eilen paljon suukkoja, halauksia ja kauniita sanoja. Kuopus ottaa kaulasta kiinni, painaa päänsä minua vasten ja sanoo äiti. Esikoinen tokaisee joskus ihan yllättäinkin Äiti, minä rakastan sinua.

Sain äitienpäivänä myös kortin, jonka mies oli lasten kanssa taiteillut kovalla kiireellä jonakin päivänä viime viikolla, kun olin lähtenyt kauppaan. Kaikkien kädenjälki näkyi tunteella tehdyssä tuotoksessa. Poika oli mummolassa tehnyt minulle helmetkin, vaikka pitkin eilistä päivää oli epäselvää, olivatko ne minulle vai hänelle itselleen. Lopulta päädyimme siihen, että helmet ovat yhteiset. Tai ehkä jopa kaikkien.

Meidän äitienpäivän aamuun kuuluvat miehen paistamat amerikkalaiset pannukakut vaahterasiirapin kera. Siitä on tullut meidän oma äitienpäiväjuttumme. Omien aamuhetkiemme jälkeen menemme sitten lähimummolaan ja yhdessä koko poppoo äitienpäivälounaalle. Kakkukahvit juomme mummolassa. Tällä kertaa tein itse juhlakakun, joka oli Hellapoliisin ohjeiden mukaan leivottu Valkosuklaa-Daimkakku. Ja jippii, siitä tuli todella hyvää! Liivateamatööriä aina vähän jännittää nuo hyydykepuuhat.

Sain minä sitten tällaisenkin paketin, joka oli varsin mieluisa lahja sekin: vihdoinkin minäkin saan jalkaani nämä Vagabondin Cortonat. :)

Shoppailuksihan se meni

Niin siinä sitten kävi, että osallistuin Helsinki City Runiin vain kannustajana reitin varrella. Kannustajanakin olin aika surkea, koska "huuto" oli vain pihinää. Vaikka flunssa jo perjantai-iltana paheni, hain kuitenkin kilpailunumeron ja toivoin ihmeparantumista. Kisapäivän aamuna ääni oli kadonnut, henkeä ahdisti ja olo oli aivan räkäinen ja tukkoinen. Hyvää oli sentään se, että koko viikon pienen sairastamisen jälkeen, kilpailupäivänä ratkaisu osallistumisesta oli helppo ja selkeä, koska tauti oli todella ottanut niskalenkin.

Pettymys oli kova, koska koko kevään olin treenannut juuri tätä tapahtumaan varten. Aamun jälkeen aloin kuitenkin jo asetella uusia tavoitteita: alkukesästä ehkä kympin kisa jossain, syyskuussa sitten puolimaraton. Nyt on vain valittava sopivin ja ilmoittauduttava. Aikatavoitettakin on kiristettävä, koska harjoitteluaikaa tuli lisää. Nyt hus tämä edelleen jatkuva köhä, haluan jo juoksutossut taas jalkaan!

Vaikka reissun päätavoite ei toteutunut, viikonloppumatka oli silti mainio. Tapasin ihania ystäviäni ja ehdinhän minä shoppailemaankin. Etenkin perjantaina ennen olon pahemista.

Pojalle löysin Zarasta housut serkkuvauvan ristiäisiin. Samasta kaupasta tarttui mukaan myös nätti t-paita.

Tytölle hain Stockmannilta Cientan söpöt kankaiset kesäkengät ja kivat Name It -farkut.

Yksi tuliainen oli yli muiden: Kunkku! Ehkä vuoden ajan on tullut aina kurkittua, että löytyisikö pojalle jostain Autot-elokuvan Kunkkua, vaan ei mistään (paitsi Huuto.netistä superkalliilla). Kaupan hyllyt ovat täynnä Autot 2 -elokuvan leluja. Vihdoin, Kunkku is back!
 

Itselleni ostin vain sellaisen ihan ohuen juoksutakin. En mitään muuta, oho.

Crocsit Lapsimessutarjouksessa

Täältä periferiastahan ei minnekään Lapsimessuille osallistuminen onnistu, mutta onneksi tarjouksia voi bongata myös verkossa. Eihän toki ole kiellettyä hypätä lentokoneeseen tai junaan ja matkata pääkaupunkiseudulle, mutta kun ensi viikonloppuna se reissu on kuitenkin edessä (Helsinki City Run, käääääk!), niin ei sitä ihan joka viikonloppu viitsi samaan suuntaan taivaltaa.

Tänä viikonloppuna on osteltu kenkiä. Eilen oli Prismassa asiakasomistajapäivät ja alennuksia lasten kengissä. Mukaan tarttuivat pojalle Vikingin lenkkarit.

Viime keväänä hankimme tässä vaiheessa pojalle kesää silmälläpitäen Eccon nahkaiset sandaalit. Ne jäivät käytännössä täysin käyttämättä, koska poika halusi aina mieluummin jalkaansa jostain kreetalaisesta turistiputiikista parilla eurolla ostetut Crocsien kaltaiset muoviläpyskät. En ole ollut mikään Crocs-fani vaan enemmänkin Crocs-kauhistelija (tosin noihin uusiin kumppareihin ihastuin heti), mutta nyt asiaan sopeuduttuani olen sitä mieltä, että ovathan ne lapsilla ihan kivat. Ja jos lapset kuitenkin haluavat vastaavanlaisia kenkiä käyttää, niin varmasti oikeat Crocsit ovat paremmat jalalle kuin euron kopiopopot.

Niinpä oli tartuttava tuumasta toimeen, kun tänään aamulla huomasin Eppusen kaapilla -blogissa vinkin Crocsien -25 % tarjouksesta. Siitä löytyy lisää tietoa täältä. Lapsimessutarjouksina alennetut tuotteet löytyvät täältä.

Meille tilaukseen lähtivät nämä kengät:

Pojalle Kids' Crocband 

Tytölle Kids' Classic

PS. Nyt vajaata viikkoa ennen elämäni ensimmäistä puolimaratonia (tai puolimaratonyritystä) orastava flunssa kolkuttelee ovella... Ei! Olen syönyt valkosipulia raakana, juonut hunaja-yrttitippa-sitruuna-juomaa ja napsinut lääkkeitäkin. Pidetään peukkuja, että tautikurjalainen ymmärtää häipyä ajoissa!

Kumppariprinsessan elämää

Eräänä päivänä viime viikolla tyttäremme sai kaksi uutta asiaa. Posti toi Benettonin valkoisen hellemekon, joka oli ostettu Facebook-kirppikseltä. Kumpparit äiti haki hätäpäissään läheisestä sekametelikaupasta, kun kumpparikausi oli jo alkanut, eikä tytöllä ollut minkäänlaisia lätäköissähyppelyjalkineita.

Mekko piti saada heti päälle (mikä on aika uskomatonta, kun poikaa pitää aina houkutella ja lahjoa kokeilemaan uusia vaatteita). Kumpparit kiskottiin myös saman tien jalkaan, ja niillä mennä tepasteltiin koko ilta. Välillä pois ja välillä taas jalkoihin. Tuhkimoainesta meidän kaunis ja rakas kumppariprinsessamme ei ole, hänen kengänkokonsa on suurehko (tai siis tosi iso). Eikös Tuhkimolla ollut se pieni, siro lasikenkä vai sekoitanko minä sadut?  Reiman kumpparit tässä koossa vaikuttivat aikamoisen painavilta traktorinpyöräpohjaisilta popoilta pienelle tytölle kantaa, nämä Vikingit olivat paljon kevyemmät.