Shoppailuksihan se meni

Niin siinä sitten kävi, että osallistuin Helsinki City Runiin vain kannustajana reitin varrella. Kannustajanakin olin aika surkea, koska "huuto" oli vain pihinää. Vaikka flunssa jo perjantai-iltana paheni, hain kuitenkin kilpailunumeron ja toivoin ihmeparantumista. Kisapäivän aamuna ääni oli kadonnut, henkeä ahdisti ja olo oli aivan räkäinen ja tukkoinen. Hyvää oli sentään se, että koko viikon pienen sairastamisen jälkeen, kilpailupäivänä ratkaisu osallistumisesta oli helppo ja selkeä, koska tauti oli todella ottanut niskalenkin.

Pettymys oli kova, koska koko kevään olin treenannut juuri tätä tapahtumaan varten. Aamun jälkeen aloin kuitenkin jo asetella uusia tavoitteita: alkukesästä ehkä kympin kisa jossain, syyskuussa sitten puolimaraton. Nyt on vain valittava sopivin ja ilmoittauduttava. Aikatavoitettakin on kiristettävä, koska harjoitteluaikaa tuli lisää. Nyt hus tämä edelleen jatkuva köhä, haluan jo juoksutossut taas jalkaan!

Vaikka reissun päätavoite ei toteutunut, viikonloppumatka oli silti mainio. Tapasin ihania ystäviäni ja ehdinhän minä shoppailemaankin. Etenkin perjantaina ennen olon pahemista.

Pojalle löysin Zarasta housut serkkuvauvan ristiäisiin. Samasta kaupasta tarttui mukaan myös nätti t-paita.

Tytölle hain Stockmannilta Cientan söpöt kankaiset kesäkengät ja kivat Name It -farkut.

Yksi tuliainen oli yli muiden: Kunkku! Ehkä vuoden ajan on tullut aina kurkittua, että löytyisikö pojalle jostain Autot-elokuvan Kunkkua, vaan ei mistään (paitsi Huuto.netistä superkalliilla). Kaupan hyllyt ovat täynnä Autot 2 -elokuvan leluja. Vihdoin, Kunkku is back!
 

Itselleni ostin vain sellaisen ihan ohuen juoksutakin. En mitään muuta, oho.