Vapun munkelot ja sementit

"Kylläpäs nyt on vappuisaa! Kylläpäs nyt on vappuisaa!" huuteli poika koko aamun, kun levitteli serpentiiniä ("Onko tämä sementtiä?") ympäriinsä ja pompotteli ilmapalloja. Annoimme lasten tehdä serpentiinikoristellut, ("Katso isi, minä serpetän!") ja sen kyllä nyt huomaa. Serpentiinimurskaa on joka puolella. Mies totesikin, että toisaalta näin ei kiinnitä huomiota muihin sotkuihin kun serpentiini jotenkin peittää kaiken alleen. Niinpä päätimme, että kun seuraavan kerran saamme soiton joltakulta, joka ilmoittaa muutaman minuutin kuluttua tulevansa yllärikylään, annamme lapsille serpentiinirullat käsiin ja pyydämme leikkimään vappua.

Piipahdimme tänään myös Vaasassa vapputorilla. Söimme jätskit, ostimme lapsille vappupallot ja muuten vaan kiertelimme. Päivä oli ihanan aurinkoinen, mutta merenrantakaupungille tyypillinen kylmä tuuli vilutti. Matkalla Vaasaan poika ehti pohtia noin 17 kertaa, että "asuuko siellä Vappulan torilla joku, kuka siellä asuu, eikö siellä asu kukaan, mikä se on se Vappulan tori, missä se Vappula on". Ja niin edelleen. :)

Kotona sitten riitti vappupalloista riemua, kun niitä sai pyydystää katonrajasta milloin milläkin konstilla. Mumma ja paappakin kävivät maistamassa perheemme poikien edellisenä päivänä leipomia munkeloita (pojan, ja nyt jo koko perheen, sana munkkirinkeleille). Minäkin jopa osallistuin tällä kertaa leipomispuuhiin tekemällä taikinan.

Vappu saa hyvän arvosanan, vaikka mahtuihan siihen muutamat kiukkukohtaukset ("Saanko minä enää olla tässä vapussa, yhyyyyyy..."), kolme räkäistä nenää ja parit komeat kolahdukset ja kaatumisetkin. Sellaista se on. :)