maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ensimmäistä kertaa estradilla

Meillä on pojan kanssa ollut kevään ajan mukava harrastus: yhteinen jumppa. Syksyllä kävimme vielä muskarissa, mutta sitä ei enää ohjaajapulan vuoksi täällä pikkupaikkakunnassa järjestetty. Halusin jonkun harrastuksen, mutta kaikki tämän kunnan harrastukset tuntuvat olevan vasta neljävuotiaille. Huomasin, että naapurikunnan voimisteluseurassa on 2- ja 3-vuotiaille jumppa, johon voi tulla vanhemman kanssa. Olin varma, että emme mahdu sinne enää mukaan, mutta JIPPII, toisin kävi!

Niinpä olemme kevään aikana muun muassa leikkineet sirkuspellejä, tanssineet taaperoiden tahtiin, touhunneet pääsiäistipuina ja pomppineet touhuradalla. Eräällä kerralla kaikki (siis kaikki lapset) ottivat potkuautot, -mopot tai -traktorit mukaan ja niillä huristeltiin, mutkiteltiin ja taiteiltiin.


Muutamalla viimeisellä kerralla aloimme harjoittelemaan kevätnäytöstä varten. Musiikkina meillä oli Lauluyhtye Rajattoman kappale Ukko Nooan arkistossa ja merihenkisissä meiningeissä tanssittiin ja voimisteltiin. Esiintymisasuksi toivottiin jotain raitaista ja raikasta. Näillä mentiin: Villervallan hattu, Polarn O. Pyretin paita ja Name It -shortsit.


x

Poika nukahti autoon menomatkalla ja perillä olikin sitten itkua ja känkkäränkkää. Mietin jo, että siellä taitaa yksi äiti seikkailla yksikseen Ukko Nooan veneessä yleisön edessä. Kenraaliharjoitukseen poika raahautui vastahakoisesti, mutta kesken treenin hän tuntui hoksaavan, että pian saa tosiaan esiintyä. Kun hän näki mumman ja paapan tulevan katsomoon (oli siellä isä ja pikkusiskokin, mutta eivät ilmeisesti olleet niin tärkeitä), piti melkein pitää kiinni, ettei poika olisi rynnännyt mukaan jo ensimmäiseen esitykseen vetämään hip hop -tanssia koululaispoikien kanssa (ja itse asiassa hän vähän menikin).

Oma esitys meni meidän parivaljakosta pojalta loistavasti ja äidiltä kohtalaisesti. Sitten alkoikin kysely "milloin minä taas pääsen esiintymään, milloin on meidän esitys, saanko minä nyt taas mennä" -sarjatulituksella.

Mukavaa oli koko kevät, ja kiva oli siis loppuhuipennuskin. Syksyllä tytön olisi mahdollista mennä tähän ryhmään (hieman alaikäisenä) ja poika voisi siirtyä 3- ja 4-vuotiaiden ryhmään. Vai onkohan niin, että ensimmäiselle hoitosyksylle ei kannata ottaa mitään harrastuksia? Meillä ei kumpikaan ole ollut vielä koskaan hoidossa, joten mullistus on melkoinen.

x

6 kommenttia:

  1. Ihanan reipas merimies poika ja ahkera äiti. Meillä ainakin elä hoitosyksy oli täynnä sairasteluja, opettelua, väsymystä, aika pulaa - kai aika tuttua lapsiperheissä. Mutta eiköhän ryhmää voi ilmoittautua, käy silloin kun jaksaa/ ehtii, eikä ota turhia paineita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, no sitä ajattelinkin, että voi olla aika rankkaa aluksi. Ihan kaikille. Ja vielä kun ne tosiaan olisi kaksi ryhmää ja kaksi eri aikaa. Täytyy miettiä, että ilmoittautusiko kuitenkin ja katsoisi sitten, miltä tuntuu ja kävisi, kun sopii. Miettimistä, miettimistä! :)

      Poista
  2. Meidän esikoinen on käynyt tämän kevään ja viime syksyn temppujumpassa, ja ollaan tykätty. Mutta nyt kun syksyllä meilläkin iskee pk-arki toden teolla päälle, niin taidetaan jättää harrastukset pois kuvioista suosiolla. Tehdään sitten jotain kivoja yhteisiä juttuja viikonloppuisin ja minun hoitovapaapäivinä, vaikkapa uimahallireissuja ja sisäleikkipuistoreissuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niin mäkin ajattelin, että arkisin kaikki haluavat ehkä kotiaikaa, kun sitä ei enää ole näin paljon kuin nyt. Uskon, että esikoinen ainakin haluaa välillä olla rauhassa omassa kotona. Ja viikonloppuisin voi sitten tehdä jotain yhteisiä extrajuttuja. Teillä on kyllä kiva juttu, kun on vielä se hoitovapaapäiväkin!

      Poista