Synttäririemuja ja yksi kiukkukohtaus

Viime viikonloppu oli täynnä synttärihulinoita. Lauantaina menimme juhlimaan ystäväni lapsen 2-vuotispäivää, ja sunnuntaina sankarina oli 3 vuotta täyttänyt ihana kummityttömme. Koska meidän lapset ovat kotihoidossa, olen aina extratyytyväinen, kun he pääsevät leikkimään muiden lasten kanssa ja etenkin, kun leikit sujuvat. Lauantain synttäreillä kolmikko (meidän lapset ja synttärineiti) leikkivät juoksuleikkiä (oho!), kävivät retkellä ja esittivät meille vielä Piiri pieni pyörii -laulunkin muutamaan kertaan. Suloista.

Sunnuntaina sitten asteltiin reippaasti kohti uusia juhlia. Sää oli aivan ihana, sunnuntaina oli kevään ensimmäinen päivä, jolloin tuoksui jo kesälle.

Kolmevuotissynttäreilläkin lapset viihtyivät. Mikäs sen parempaa kuin huone täynnä leluja, jotka eivät ole niitä omia, vanhoja ja tylsiä leluja. Oli myös supersuloista, kun kaikki lapset istuivat hiljaa ja keskittyneinä lattialla, kun perheen viisivuotias tyttö esitteli valokuvia. Ajatella, että sellainenkin tilanne on mahdollinen!

Selvisimme näistä synttäreistä yhdellä yksivuotiaan kiukkukohtauksella. Hän ei saanut itse pitää kädessään mukia, joka ei ollut nokkamuki. Ensin kiukkuitkettiin omalla tuolilla, sitten mentiin isin luo juoruamaan, miten typerä äiti oli (tai vakaasti ainakin uskon, että höpötyksen sisältö oli tämä). Ja kun isikään ei suostunut antamaan täyttä mukia tytön omaan käteen, hän käänsi selkänsä ja itki. Sitten pyllähti istumaan ja itki. Sittten meni makaamaan ja itki ja huusi. Sitten vielä venytti itsensä vähän pidemmäksi lattialla ja itki. Lopuksi taisivat pöydän antimet kiinnostaa niin paljon, että suostui istumaan taas rauhassa. Ja sai vielä tyhjän kupinkin itselleen.