Me pyrimme lukemaan lapsille melko paljon. Käytännössä on kuitenkin niin, että esikoisella lukuhetket osuvat päiväuniaikaan (ilman niitä unia nykyään), pidempiin pottaistuntoihin ja iltasaduille. Aina ei jaksaisi lukea samoja kirjoja, eikä koko ajan voi ostaa uusiakaan. Kirjasto, wow!
Kirjastoon meno on aina pieni tapahtuma, joka näköjään on ohjelmassa kerran kuukaudessa, koska aina tuntuu kirjojen palautus jäävän viime tippaan. Meillä kuluu kirjastossa aika paljon aikaa. Poika ottaa aina ensin esiin lelukorin, jossa ei ole paljon leluja eikä huikean hienoja leluja, mutta joka kerta se silti kiinnostaa.
Aate valitsee itse osan kirjoista. Niissä on kannessa traktorin, auton tai dinosauruksen kuva. Minä valitsen sitten (opettavaisia) kirjoja, jotka sopivat jotenkin meidän silloiseen tilanteeseen. Ollaan vaikkapa menossa matkalle tai juteltu hampaiden pesemisen tärkeydestä.
Välillä kirjoja läpi käydessäni yllätyn, mistä kaikesta onkaan tehty lastenkirjoja. Tuntuu hassulta nähdä kirjoja siitä, kun äiti lopettaa tupakanpolton tai kirjan nimeltä "Hei taas, isi!", joka kertoo avioerosta. Ja sitten ymmärrän, että eihän siinä ole mitään hassua vaan nämäkin ovat oikeita ja aitoja tilanteita ja on hyvä, että näitäkin asioita voi kertoa lapsille kirjan sanoin ja kuvin.
Vielä emme ole käyneet satutunneilla. Niitäkin voisi joskus kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti