Kevyemmän varustuksen ulkoilua

Nyt sairaudet on (ehkä) taas hetkeksi selätetty (kop kop) ja eilen pääsimme jo käymään kerhossa ja ulkoilemaan. Molemmat tietenkin tykkäsivät, mutta tyttö oli ulkoilusta aivan innoissaan. Olin aivan hämmentynyt, miten innoissaan. Jotenkin tuntuu, että 1-vuotiaalle avautui aivan uusi maailma, kun yhtäkkiä saakin temmeltää ulkona ilman valtavaa, liikkumista hankaloittavaa toppavarustusta. Talvivaatteissa muuten niin liikkuvaista sorttia oleva lapsi seisoskeli ulkona paljon paikoillaan ja viihtyi parhaiten pulkan kyydissä. Nyt juoksua, kiipeilyä ja vauhtia oli aivan eri lailla. Kaatumisetkin olivat vain hauskoja välikohtauksia, kun maasta pääsi ponnistamaan itse ylös.

Meidän etupihamme lumikasat olivat aivan valtavan korkeat, ja tänäänkin vielä oli vähän valkoista (no, valkoista ja valkoista) jäljellä. Illan vesisateet taisivat viedä viimeisetkin rippeet mukanaan. Mutta päivällä vielä lapset pyörivät niin lumessa, kurassa kuin märällä nurmellakin. 

Kun katsoo kuvia tarkkaan, voi huomata, että tytöltä puuttuu jotain näille säille oleellista: kumpparit! Ensin hän seikkaili lätäköissä Vikingin pinkeissä tennareissa, sitten vaihdoin jalkoihin goretexit. Ja illalla kävin kumpparikaupassa. Kumpparimattimyöhäisyyteen syy on siinä, että käyttöön oli tarkoitus ottaa isoveljeltä perityt kumikengät, mutta kappas, eihän niitä tarpeen tullen löydy mistään. Kun seuraava lumi laskeutuu maahan, eikä niitä enää tarvita, silloin ne tietenkin ponnahtavat jostain esiin. Tottakai. :)