PDL-löytöjä ja käytettyjen vaatteiden hintahämmästelyjä

Pomp de Lux -merkki on ollut siinä määrin nosteessa, että merkille pyhitetyllä Facebook-kirppiksellä jo monen yksittäisen mekon hinta on noussut huutokauppameiningillä monta kertaa korkeammaksi kuin uuden mekon hinta. Siis ihan kolminkertaiseksi verrattuna uuden mekon hintaan, pari kertaa jopa vielä suuremmaksi. Sellaisiin kilpahuutoihin ei ole tehnyt mieli lähteä, vaikka vaate olisi ollut kuinka ihana.

Se on kyllä erikoinen ilmiö.

Arvatenkin myös Mini Rodini on merkeistä tällä hetkellä sellainen, jonka tietyt tuotteet ovat nousseet kovin halutuiksi ja hintaviksi käytettyinäkin. Mini Rodinin FB-kirppiksellä vaatteista ei usein haluta edes luopua vaan niille etsitään vaihdokkeja - jotain yhtä ihanaa on saatava tilalle tai muuten vaatetta ei vain pysty päästämään eteenpäin. Vaihtotalous on toisaalta kovin reilua.

Lasten merkkivaatteisiin keskittyneillä FB-kirpputoreilla aina säännöllisin väliajoin joku haluaa ääneen ihmetellä korkeita hintoja toteamalla, että tämän kuuluisi olla KIRPPUTORI ja hintojen sen mukaiset. Itse hämmästelen paitsi niitä korkeita hintoja, myös niitä, jotka asiasta valittavat. Jos tietää, että joku on valmis parikymppiä uutena maksaneesta mekosta pulittamaan vaikkapa 80 euroa, niin harvassapa on se ihminen, joka toteaa "noh, minä kuitenkin pyydän tästä vain 7 euroa, koska se on sopiva kirpparihinta". Kysynnän ja tarjonnan laki.

Itse olen tehnyt viime viikkoina pari kivaa ja kohtuuhintaista PDL-löytyä käytettyjen pomppien markkinoilta. Niitäkin vielä löytää - jos on oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.

Huuto.netistä bongasin tämän mekon, jota olen suunnitellut tytölle 2-vuotisjuhlamekoksi. En ole kuitenkaan aivan varma, miten tämä istuu neitoselle, koska kokeilun suhteen on ollut ehdoton huutokieltäytyminen päällä. Joskus sitten.

Tämän arkisemman kivan mekon ostin Facebook-kirppikseltä. En Pomp De Luxille omistautuneelta kirpulta vaan toiselta. Hinta oli alhainen, mutta nopea oli oltava. Samantien kun olin huutanut "meille", tuli monta samanlaista kirjausta perään. Veikeää. :) Kuitenkin ihan tavallinen mekko, vaikka onkin suloinen sellainen.

 

Tämän rose-värisen Shelly-hameen löysin Seinäjoen uudelta lastenvaatekirpputorilta. Koko on 110/116 ja meidän tyttö käyttää nyt kokoja 86 ja 92 - eli hei, on kasvunvaraa. Pojalle menisi kivasti juuri nyt, mutta meillä ei kannateta ihan näin rankkaa sukupuolineutraaliutta. :) Vaikka ei sillä, on poika joskus silloin tällöin halunnut "prinsessahameen", kun siskollakin on ollut, ja on sellaisen kyllä sitten saanut (meillä on yksi serkun lapsen tyllimekko, joka mahtuu pojallekin). Noin minuutin käytön jälkeen poika on joka kerta halunnut mekon myös pois - on kuulemma ollut hankala ja kurja.

 

Shelly-hameen yläosaa sai sen verran kiristettyä, että ei tytönkään välttämättä tarvitse kovin pitkään odottaa tämän käyttöä. Tyllihamonen pysyy oikestaan jo nyt päällä (ainakin iltapuuro-mättöjen jälkeen), mutta on toki tarkoitettua pidempi. Ei paha silti.



Kirppistelyn matematiikkaa ja outouksia

Ostan aika paljon lastenvaatteita käytettynä. Nykyään lähinnä tytölle ja etenkin mekkoja. Pojallekin kirppistelin aikaisemmin, mutta nyt olen todennut, että ostan mieluummin uutena ja myyn sitten itse eteenpäin. Poika on siinä iässä, että sama koko menee pidempään, eikä hyväkuntoisia käytettyjä ole enää helposti löydettävissä. Ulkovaatteita on tullut osteltua 2nd handina molemmille jonkun verran.

Olen onnettoman huono livekirppistelijä. Jos kierrän kymmenen kirpputoria, löydän ehkä yhden ostettavan vaatteen. Tai en ehkä sitäkään, ostan yhden satukirjan. Silloin kun kuopus ei ollut vielä syntynyt, ajattelin livekirpuilla, että kyllä tyttölasten äideillä on helppoa. Tytöille olisi ollut vaikka mitä ostettavaa, mutta pojille ei. En tiedä, mihin ne tyttöjen vaatteet ovat tässä välissä kadonneet. Ei niitä enää ole.

No, pakko tietenkin myöntää, että olen aika nirso. Ostan vain sellaisia, joista todella tykkään ja jotka ovat hyvässä kunnossa. Voisi tietenkin ajatella, että sitten ei pitäisi käydä kirpputoreilla ollenkaan, että ei sieltä sellaisia löydy, mutta kummasti vaan yksi kirpputori-spesialisti-ystäväni tuntuu löytävän. Että kyllä se on kuulkaa taitolaji sekin.

Facebook-kirppikset ja Huuto.net ovatkin minulla ahkerassa käytössä. Ostan niistä lähinnä hyviksi todettujen merkkien vaatteita, koska silloin ne ovat varmemmin hyväkuntoisia vielä käytettyinäkin.

Toissapäivänä kävin Seinäjoella kirpputorilla, jossa olen käynyt vain kerran aikaisemmin. Juuri huokailin mielessäni syvään sitä, että miten IHMEESSÄ joku täältä löytää aarteita, kun silmiini sattuivat nämä:

Virheettömässä kunnossa olevat M&I:n tassupyllyhousut hintaan 8 euroa. Heti mulle!

Niin siis meillähän oli pojalla nämä housut ja ajattelin, että en tytöllä tule näitä käyttämään, joten myin ne eteenpäin - noh - vähän enemmällä kuin 8 eurolla. Ne edelliset tassupyllyhousut olivat yhdestä pienestä pylpyrästä hieman revenneet ja myin ne yhdessä pupupaidan kanssa, josta myös oli korvan kuvio hieman revennyt. Jos oikein muistan, pyysin niistä yhteensä 30 euroa ja mietin, että tulikohan liian kova hinta. Ne menivät sekunnissa Facebook-kirppiksellä kaupan ja ostaja kysyi minulta, että sopiiko tiedustella, että miksi myin ne niin halvalla. Ai, myinkin siis ne halvalla.

Niin että mitäkö teen näillä uusilla tassupyllyhousuilla, jos edellisillekään ei ollut käyttöä? Perustelin näiden ostamisen (itselleni) sillä, että onhan ne oikeastaan ihan kivat ja sopivan paidan kanssa käyvät varmaan meidän tytöllekin. En siis tietenkään - TIETENKÄÄN - ajatellut, että myydäänpäs nämä kalliimmalla eteenpäin. Mutta sitten kun niillä ei enää meillä ole käyttöä, niin kannattaahan ne laittaa eteenpäin. ;)

Tästä tuli lopulta todella harvinainen livekirppisreissu. Löysin nimittäin näiden lisäksi aivan ihanan Lili Gaufretten vaaleanpunaisen paidan tytölle ja itselleni erinomaisessa kunnossa olevan Peak Performancen t-paidan. Oho.

Kirppiskäyntiin mahtui myös kymmenittäin ihmettelyn aiheita. Marimekon täysin kulahteenesta (pari reikääkin) lasten raitapaidasta pyydettiin tuota samaa 8 euroa kuin noista tassupyllyhousuista. Hei, tämä on Marimekko, pitäähän sillä olla hintaa! Oli myös äitiyspakkauksen monta kertaa pestyjä potkareita hintaan 3 e kappale. Niistä myynnissä olevista hajuvedenlopuista ja käytetyistä kalsareista en jaksa edes tämän enempää kirjoitella. Kaikkeahan sitä voi tosiaan koittaa myydä.

Tänään löysin tämän blogin ja kyllä muuten nauratti:
http://paskatkirppisloydot.bellablogit.fi/