Kirppistelyn matematiikkaa ja outouksia

Ostan aika paljon lastenvaatteita käytettynä. Nykyään lähinnä tytölle ja etenkin mekkoja. Pojallekin kirppistelin aikaisemmin, mutta nyt olen todennut, että ostan mieluummin uutena ja myyn sitten itse eteenpäin. Poika on siinä iässä, että sama koko menee pidempään, eikä hyväkuntoisia käytettyjä ole enää helposti löydettävissä. Ulkovaatteita on tullut osteltua 2nd handina molemmille jonkun verran.

Olen onnettoman huono livekirppistelijä. Jos kierrän kymmenen kirpputoria, löydän ehkä yhden ostettavan vaatteen. Tai en ehkä sitäkään, ostan yhden satukirjan. Silloin kun kuopus ei ollut vielä syntynyt, ajattelin livekirpuilla, että kyllä tyttölasten äideillä on helppoa. Tytöille olisi ollut vaikka mitä ostettavaa, mutta pojille ei. En tiedä, mihin ne tyttöjen vaatteet ovat tässä välissä kadonneet. Ei niitä enää ole.

No, pakko tietenkin myöntää, että olen aika nirso. Ostan vain sellaisia, joista todella tykkään ja jotka ovat hyvässä kunnossa. Voisi tietenkin ajatella, että sitten ei pitäisi käydä kirpputoreilla ollenkaan, että ei sieltä sellaisia löydy, mutta kummasti vaan yksi kirpputori-spesialisti-ystäväni tuntuu löytävän. Että kyllä se on kuulkaa taitolaji sekin.

Facebook-kirppikset ja Huuto.net ovatkin minulla ahkerassa käytössä. Ostan niistä lähinnä hyviksi todettujen merkkien vaatteita, koska silloin ne ovat varmemmin hyväkuntoisia vielä käytettyinäkin.

Toissapäivänä kävin Seinäjoella kirpputorilla, jossa olen käynyt vain kerran aikaisemmin. Juuri huokailin mielessäni syvään sitä, että miten IHMEESSÄ joku täältä löytää aarteita, kun silmiini sattuivat nämä:

Virheettömässä kunnossa olevat M&I:n tassupyllyhousut hintaan 8 euroa. Heti mulle!

Niin siis meillähän oli pojalla nämä housut ja ajattelin, että en tytöllä tule näitä käyttämään, joten myin ne eteenpäin - noh - vähän enemmällä kuin 8 eurolla. Ne edelliset tassupyllyhousut olivat yhdestä pienestä pylpyrästä hieman revenneet ja myin ne yhdessä pupupaidan kanssa, josta myös oli korvan kuvio hieman revennyt. Jos oikein muistan, pyysin niistä yhteensä 30 euroa ja mietin, että tulikohan liian kova hinta. Ne menivät sekunnissa Facebook-kirppiksellä kaupan ja ostaja kysyi minulta, että sopiiko tiedustella, että miksi myin ne niin halvalla. Ai, myinkin siis ne halvalla.

Niin että mitäkö teen näillä uusilla tassupyllyhousuilla, jos edellisillekään ei ollut käyttöä? Perustelin näiden ostamisen (itselleni) sillä, että onhan ne oikeastaan ihan kivat ja sopivan paidan kanssa käyvät varmaan meidän tytöllekin. En siis tietenkään - TIETENKÄÄN - ajatellut, että myydäänpäs nämä kalliimmalla eteenpäin. Mutta sitten kun niillä ei enää meillä ole käyttöä, niin kannattaahan ne laittaa eteenpäin. ;)

Tästä tuli lopulta todella harvinainen livekirppisreissu. Löysin nimittäin näiden lisäksi aivan ihanan Lili Gaufretten vaaleanpunaisen paidan tytölle ja itselleni erinomaisessa kunnossa olevan Peak Performancen t-paidan. Oho.

Kirppiskäyntiin mahtui myös kymmenittäin ihmettelyn aiheita. Marimekon täysin kulahteenesta (pari reikääkin) lasten raitapaidasta pyydettiin tuota samaa 8 euroa kuin noista tassupyllyhousuista. Hei, tämä on Marimekko, pitäähän sillä olla hintaa! Oli myös äitiyspakkauksen monta kertaa pestyjä potkareita hintaan 3 e kappale. Niistä myynnissä olevista hajuvedenlopuista ja käytetyistä kalsareista en jaksa edes tämän enempää kirjoitella. Kaikkeahan sitä voi tosiaan koittaa myydä.

Tänään löysin tämän blogin ja kyllä muuten nauratti:
http://paskatkirppisloydot.bellablogit.fi/