Häät lasten kanssa ja ilman

Meillä oli tänä kesänä onni ja ilo osallistua kahden ystäväpariskunnan häihin. Toiset häät olivat lähellä ja toiset kaukana. Hurmaavia juhlia molemmat.

Lähihäihin päätimme ottaa lapset mukaan. Syitä ratkaisuun oli muutamia. Ensinnäkin nyt kun en ole enää kotiäiti, viikonloppuaika lasten kanssa on kultaakin kalliimpaa. Toiseksi halusimme, että lapsetkin pääsevät mukaan hääriemuun. Miksipä ei, olihan heidät kutsuttukin.

Juuri ennen näitä häitä luin Ilta-Sanomista kolumnin siitä, miten toimittaja oli ollut häissä, jotka lapset olivat pilanneet. Auts. Itselle tuli tuosta tahallisesti provosoivasti kirjoitetusta tekstistä ensimmäisenä mieleen ajatus, että mitähän mieltä hääpari on siitä, että heidän häänsä julistetaan pilalle menneiksi. Aika rankasti sanottu.

                                  

Meillä kirkko-osuuskin meni mukavasti ja suht hiljaisesti, kiitos ison rusinapussillisen. Häät alkoivat kuitenkin melko myöhään iltapäivällä, ja juhlapaikalla oltiin nopeasti siinä tilanteessa, että huonosti päiväunet nukkuneille lapsille tuli väsymys. Poika lopetti känkkäränkkäilyn, kun sai pelata puhelimella Angry Birdsiä, mutta tytön kiukkuilulle ei löytynyt taltuttajaa. Niinpä jouduimme lähtemään kohti kotikontuja jo ennen hääkakun leikkausta. Toki silloin alkoi jo lasten tavallinen nukkumaanmenoaikakin olla lähellä, joten ei ihme, että jaksamiskyky oli rajallinen. Oli mukavaa, että lapset olivat mukana, mutta varhainen lähteminen harmitti : olisi ollut niin kiva jäädäkin.

Toisiin häihinkin oli lapset kutsuttu, mutta tällä kertaa päätimme, että nyt nautimme juhlahumusta aikuisporukalla. Ne juhlat kestivätkin aamutunneille, eikä ole kuvia näyttää. Oli mielettömän hauskaa ja välillä on kiva olla vapaammin ja huolettomammin. Säästimme myös lapset näin pitkältä ajomatkalta.

Lapsellisten häiden eduksi lapsettomiin häihin verrattuna voidaan lukea se, että seuraava aamu oli merkittävästi mukavampi ja energisempi. Puolensa molemmissa.