Kun menin hakemaan poikaa ”ei, en uskalla”-jännitys vaihtui saman tien ”mennään jo, mennään jo”-jännitykseksi. Vielä piti ennen urheilukentälle menoa hakea isi ja pikkusisko mukaan ja sehän se sai aikaan kiukkuitkuraivarit . Olisi pitänyt mennä HETIHETIHETI.
Kentällä oli oikein suuren urheilujuhlan tuntua. Pieniä ja vähän isompia naperoita vilisi joka puolella. Sitten alkoi sataa.
Ja meidän poika alkoi kiukkuitkeä, kun luuli, että nyt kisat perutaan.
Onneksi sade meni pian ohi ja 4-vuotiaiden tyttöjen jälkeen radalle pääsivät heti seuraavina 4-vuotiaat pojat. Lajina oli 40 metrin juoksu. Minä olin startissa vieressä ja isi ja pikkusisko olivat maalissa vastassa. Poika pinkoi minkä jaloistaan pääsi, pysyi omalla radallaankin hienosti ja heti maalissa kaikki saivat mitalin kaulaansa. Aivan mahtavaa.
Toinen laji pienimpien ryhmässä oli pallonheitto. Poika keskittyi hienosti suoritukseensa ja todellakin viskoi pallon niin pitkälle kuin jaksoi.
Sitten kun toinen laji ja elämän ensimmäiset urheilukilpailut olivat ohi, se tuli taas: kiukkuitku. Poika olisi niin halunnut jatkaa vielä, juosta uudestaan ja heittää uudestaan. Ja hypätä pituuttakin. En halua vielä lopettaa!
Selkeästi 10-ottelija.
Paitsi matkalla kotiin poika alkoi jo suunnitella, että kun nyt on tämä yleisurheilumitali kaulassa, niin seuraavaksi hän haluaisi sellaisen käsimitalin.
” Äiti, isi, mikä se käsimitali on?” Ei aavistustakaan.
”Se käsimitali! Se, jonka jääkiekkoilijat nostavat käsillä ylös, kun voittavat. Minä haluan sellaisen.”
Pokaali. Seuraavaksi poika haluaa voittaa jääkiekossa pokaalin.
Huh, mitä tunnemylläkkää urheilu saakaan aikaan! Itkuna purkautuvaa malttamatonta innostusta, suurta riemua ja ylpeyttä, huikeaa haaveilua.
***
P.s. Pomp De Lux Jack hat -arvonta päättyy tänään. En lupaa ihan keskiyöllä arpoa, mutta pian kuitenkin. :)
Voi kuinka söpöä tuo pienen ihmisen innostus! Ihanat noi lapsen omat sanat asioille, joille ei löydä valmista sanaa :) Ne on kans sellaisia, joita kannattaa kirjata ylös tulevaisuutta varten (vaikka vauvakirjaan).
VastaaPoistaHieno kokemus lapselle nuo urheilukisat! Milloinkohan täällä päin järjestetään...? :9
On se suloista! Ja tosiaan ihan valtavaa tunnemylläkkää. :) Meidän poika on niin pohdiskelevainen ja huomasi, että tännekään tapahtumaan ei tultu ilman valtavia etukäteisajatelmia.
PoistaPitäisi kyllä enemmän kirjata asioita vauvakirjaan! Ensin sinne tuli kirjoiteltua paljonkin, mutta nyt on jäänyt. Pitäisi ryhdistäytyä! Aikaa vaan ei tunnu löytyvän.
Voi että, ihanaa :) Kaverin 10/11-syntynyt poika oli myös ensimmäisissä juoksukisoissa isosiskonsa kanssa :D
VastaaPoistaOli se! Ja taisi äidiltäkin melkein kyynel tulla liikutuksesta... :) Mekin mietittiin paikanpäällä, että voisihan tyttökin osallistua (1,5-vuotiaanan 4-vuotiaiden sarjaan :) ) ja oli siellä jotain tosi pieniäkin. Mutta sitten ajateltiin, että antaa tämän nyt olla pojan ikioma tähtihetki, kun niin oli tätä odottanut. :)
PoistaKuulosti tosi lystiltä, upeaa että meni noin hyvin!
VastaaPoistaJa hei, jääkiekko, siinä äidille ja isille tekemistä harjoitteluiden, varusteiden, yms kanssa ;)
Meilläkin on paikallisen pankin järjestämät yleisurheilukisat täällä ensi viikolla, taidetaan teidän innoittamina mekin kokeilla
Pankin nappulakisat nämäkin. :) Suosittelen kyllä osallistumaan! Ihanaa, kun kaikki saavat mitalin eikä tämän ikäisillä ollut mitään palkintojenjakoa, että kuka nyt oli paras ja nopein. Pelkkää liikunnan riemua!
PoistaJoo, lajeja riittää... Olin eilen illalla lasten kanssa puolisen tuntia ulkona ja poika ehti siinä ajassa ensin pyöräillä, sitten halusi potkia jalkapalloa, sitten haki sählymailat ja seuraavaksi tennismailat. :D
Selvä urheilija tulossa pojasta! :)
VastaaPoistaTäällä olisi ollut eilen hippokisat, mutta en tajunnut ajoissa. Olisi ollut hauska kokeilla esikoisen kanssa, tykkää juoksemisesta ja pinkoo lujaa! :)
Urheilijatyyppiä on joo! Tai ainakin siitä innostuvaa tyyppiä. Paitsi että oon ajatellutkin blogissakin pohtia, että miten paljon se vaikuttaa, mihin suuntaan vanhemmat "tökkii". Meillä ollaan ehkä vähän urheiluhulluja, niin tulee automaattisesti tökittyä siihen suuntaan. Ei edes välttämättä täysin tietoisesti aina.
PoistaNämäkin olivat pankin järjestämät nappulakisat ja tosi hyvin järjestetty. Niin paljon ikionnellisia maaliintulijoita! Oli veikeetä nähdä, miten lapset tosiaan olivat aivan yhtä hymyä, kun mitali laitettiin kaulaan. Eikä ollut kyse mistään keskinäisestä paremmuudesta vaan pelkästään liikunnan riemua.
Ihan mahtava meno! :D me vaan käydään silloin tällöin kentällä.
VastaaPoistaOli siellä oikein suuren urheilujuhlan tuntua! Monta pikkuista aivan täpinöissään. Kyllä se meilläkin on ollut niin, että joskus silloin tällöin on käyty kentällä. Nyt kun tiedettiin, että ollaan menossa tänne, käytiin kokeilemassa, että pysyykö poika omalla radalla ja kerran olivat (kai) kokeilleet tuota pallonheittoa (siis pituuspallonheittoa :) )
PoistaMeillä myös toisinaan jännitys on purkautunut kiukkuitkuna. Välillä tuntuu että pienet ei tiedä että mitenkä päin olisivat jännityksensä kanssa. Mukavia tapahtumia kuitenkin ovat kisat olleet ja usein niitä odotetaan taas innolla seuraavalle vuodelle. :)
VastaaPoistaToisaalta jälkeenpäin tulevasta kiukkuitkusta ainakin tietää, että kivaa oli, koska ei haluaisi sen millään olevan ohi. :D Oli todella kiva tapahtuma ja hyvin järjestetty.
Poista