Tutti Triolille, viimeinkin

Kun pieni tyttömme syntyi tähän maailmaan, yksi asia oli heti selvä. Tästä tytöstä tulee NIIN tuttityttö.

Poika syntyi aikanaan paljon pienempänä ja kuukauden ennen laskettua aikaa, eikä hänellä tainnut oikein olla imuvoimiakaan. Tuttijuttuihin ei koskaan ollut kovin suurta kiinnostusta. Jossain vaiheessa, kun pelkäsimme, että peukku menee suuhun, etsimällä etsimme pojalle tuttia, joka olisi kelvannut. Sellainen löytyi ja öisin poika sitä söikin, ainakin silloin tällöin.

Kun poika oli puolitoistavuotias, emme enää antaneet tuttia pinnikseen öiksi. Eikä hän koskaan sen perään kysellyt. Tutti oli hänelle aika yhdentekevä.

Tyttö on eri maata. Vajaa vuosi sitten (täällä) pohdin, että kääk, nyt tutista on tulossa tytölle todella tärkeä. Silloin onneksi saimme käännettyä kelkkaa ja tutti jäi vain unijutuksi: yöunille ja viikonloppujen päiväunille. Kävi nimittäin niin, että hoidon alkaessa syksyllä, tyttö ei pyytänyt päikkäreille tuttia, eikä sitä siellä ole sitten koskaan ollut käytössä.

Jotenkin on vaan ajan kiitäessä päässyt käymään niin, että meidän tyttö - ikää kaksi vuotta ja viisi kuukautta - on edelleen ollut yötutteilija. Onhan se toki vaivannut mieltä. Kaksivuotisneuvolakortissakin lukee isolla: TUTTI POIS! Mutta ei vaan ole otettu.

Sitä on odotettu sopivaa hetkeä, että jaksaisi sen tuskien taipaleen kulkea. Vaan koska muka on sopiva hetki sille, että tiedossa on kenties monta vähäunista ja itkuista yötä? Ei sellaista tunnu olevan koskaan. 

Pakko myöntää, että koska meille tuskin enää tulee lapsia, sitä on kai ollut vähän vaikea luopua viimeisen vauvan vauvamaisuuksista. Eli tutista.

Olemme aina puhuneet tytön kanssa, että hän antaa tuttinsa Ti-ti-nallen pikkuvelille, Tiri-vauvalle. Kun konserttikiertue viimeksi osui tänne seudulle, ei kummankaan lähikaupungin aikataulu sopinut meille. Niinpä viikolla mies totesi, että nyt tuon tutinsyönnin on loputtava, lähdetään Ikaalisiin Ti-Ti-nallen taloon.

Tyttö oli innoissaan ja kyseli vielä matkallakin, että onhan ne tutit nyt varmasti mukana. Kilometrien taittuessa mieli kuitenkin muuttui - onneksi vain sen suhteen, kenelle tutit luovutetaan.

Tutit sai nalleperheen uusi vauva, Trioli. Tuo kiharatukkainen tuossa Ti-Ti-nallen vieressä.

Olemme käyneet Ti-Ti-nallen talossa kerran aikaisemmin (siitä kirjoitus täällä). Se on aivan pienten lasten perheelle ihan oiva matkakohde, tekemistä on mukavasti. Monenlaisia leikkihuoneita.

Tällä kertaa tosin kävi niin, että poika (4,5 v) totesi heti lauantaisuunnitelmistamme kuultuaan, että häntä ei TODELLAKAAN kiinnosta mikään nalletalo. Siellä ei ole mitään jännittävää. Niinpä perheemme pojat menivät uimaan viereiseen kylpylään.

Tyttöäkään ei kiinnostaneet yhtään talon leikkimahdollisuudet, tärkeintä oli vain nallejen halaaminen. Hän halasi nalleja varmasti yhtään liioittelematta sata kertaa. K-o-k-o a-j-a-n. Ainoa muu aktiviteetti oli maalaaminen, muuten jahtasimme nalleja lähes pari tuntia. Pahoittelut nallejen sisäihmisille. 

 

 

 

 

Tiedoksi myös, että Ikaalisten kylpylässä on mainio leikkihuone. Jotain tekemistä -blogissa siitä on enemmänkin kuvia (täällä).

 

 

Ai, että miten on tytöllä mennyt ilman tuttia? Lauantaina illalla nukkumaan mennessä tyttö halusi tutit takaisin ja itki lohduttomasti. Hän nukahti lopulta isoon sänkyyn isin kainaloon. Yölläkin piti vähän itkeä. Tänään päiväunilla tyttö kaipaili tuttia kerran, sen jälkeen ei sitä enää maininnut, mutta itki puoli tuntia monenmoisia muita asioita (oikeasti tietenkin kyse oli tutista).

Nyt nukkumaan mennessään tyttö kysyi tuttia kerran, sitten itse muisti, että antoi sen Triolille, koska Trioli on vauva, mutta hän ei enää ole. Hän on iso tyttö.

Niin pikkuinen iso tyttö nukahti ilman tuttia ja ilman itkua.

(Tiedostan kyllä, että huomenna tutin perään ehkä taas itketään.)

Yksi pienten lasten perheelle sopiva kylpylä

Kuten aikaisemmin kerroinkin, olimme viime viikonloppuna minilomasella kylpylässä. Kaupunki oli Jyväskylä ja majapaikkamme Kylpylähotelli Rantasipi Laajavuori.

Olimme samaisessa hotellissa kaksi vuotta sitten ja totesimme jo silloin, että ei mikään uudenkarhea laitos, mutta pienten lasten kanssa todella toimiva.

• Kaksi leikkihuonetta. On pallomeri, pomppulinna, seikkailurata, liukumäki, piirtelypaikka, leluja.
• Aamiaistila ei ole ahdas, vaan kahden lapsosen kanssa saa ottaa kunnolla tilaa ympärilleen.
• Kylpyläosasto on sopiva pienille lapsille. Tästä vähän isommille ei niinkään, eli ei ole liukumäellistä allasta tms.
• Myöhään auki olevat kylpyläosasto ja kuntosali. Lauantaina jätin iltanukutukset miehelle ja kävin salilla ja itsekseni lillumassa altaissa. Mainiota.
• Aulassa melkein aina auki oleva ruokapaikka. Tosin enemmän sellaisia nakki+ranskikset-tyylisiä vaihtoehtoja kuin terveellisempiä, mutta loistava olla olemassa. Ja hei, lomalla ollaan.

Alla pari kuvaa reissulta. Ydinjuttu eli uiminen uupuu näistä, mutta ymmärrätte varmaan. :)

Ei ole Angry Birdsien napsuttelua (ei täysin vieras näky sekään olisi), respasta saatiin tullessa jotkut pelit, joilla lapset sai rauhoitettua iltapuuhiin.
 

Yksi iltapäivä vaihtui iltaan ihan vaan hotellin leikkihuoneissa. No stress.

 

Paitsi tämä oli hiukka pelottava, ihan näin aikuisellekin. Pomppulinnan huoneeseen ei saatu valoja ja siellä sen suuri suu ammotti ja hirviö hurisi.

 

Käytiin me (kerran) poissa hotellilta. Huomattiin, että Jyväskylässä on nepalilainen ravintola ja sinne oli päästävä. Minä, mies ja poika tykättiin, tyttökin tykkäsi kunhan sai keskittyä vain mangolassiehin ja naan-leipään.

 

                                    

 

Lähtiessä lapset saivat luvatut jätskiannokset. Lähes itsensä kokoiset.

                                       

 

Oli mukavaa. Parasta tällaisissa minilomasissa on se, että ei tarvitse stressata mistään. Voi täysillä keskittyä lapsiin ilman, että joutuu sanomaan heille, että äiti ei nyt ehdi, kun äidin täytyy vähän siivoilla tai laittaa ruokaa tai pestä pyykkiä tai kurkata Facebookiin. Yritän minä kotonakin oikein keskittyä siihen, että nyt täytyy vain olla lasten kanssa ja olla välittämättä pyykkivuorista, mutta ei se ole sama asia. Minilomasella ne likaisten vaatteiden läjät ovat silmien kantamattomissa.

 

Loistavia energiankeräysreissuja.



Härmä: vettä ja viidakkoa

Tänään meillä oli, yllättävää kyllä, täysin vapaa päivä. Ei mitään suunniteltuja menoja, ei pakko olla missään tiettynä aikana. Ei pakkaamista, ihan vaan oleilua. Mahtavaa.

Paitsi sitten tuli levottomuus: niin, mitäs me nyt sitten tehdään? Käydäänkö vaan leikkikentällä vai mentäisiinkö metsäretkelle. Ähtärin eläinpuistoakin harkitsimme, mutta sinne on kuitenkin matkaa. Vaasan kylpylä Tropiclandia tuntui hyvältä ratkaisulta, mutta kas, se onkin joulukuuhun asti suljettu.

Koko perheen päivän ohjelmaksi valikoitui: Härmä. Ei, ei se elokuva (aika villi olisi ollut tuollaisille taaperoille). Kyseessä oli kylpylä. Härmässä tietenkin, paitsi että tamperelaissyntyinen esikoiseni sanoo aina Härmälässä (vaikka kuinka yrittäisimme asiaa korjata).

Tämä oli meille toinen kerta Härmän kylpylässä koko perheen voimin. Viimeksi tilasimme koko härmäläisen kylpyläpäivän eli lounas ja uinti meidän koko joukolle yhteishintaan 50 euroa (alle 4-vuotiaat lapset uivat ja syövät ilmaiseksi). Viikolla tämän setin hinta olisi yhteensä 40 euroa, ei paha. Nyt kävimme vain uimassa ja jätimme syömispuuhat kotiin.

Kylpylässä on kaksi lastenallasta. Ihan pienille erittäin lämmin allas ja vähän isommille allas, jossa on liukumäki ja vähän muutakin ekstraa. Lisäksi kylpylässä on kaksi isompaa allasta. Ihan toimiva setti ainakin näin pienille lapsille.

Edellisellä käynnillämme kylpylä-hotellin leikkihuone oli pieni nurkkaus, jossa oli vain pallomeri. Nyt leikkitila oli moninkertaisesti suurempi, Nippe-norsun viidakossa olisi riittänyt lapsille tekemistä pidemmäksikin aikaa kuin mitä uinnin jälkeen jaksoivat enää touhuta.

Kuka arvaa, mitä satua tässä leikitään?

P.s. Nyt on hiukkasen teknisiä ongelmia blogin päivittämisessä. Yläbannerista katosi kuva ja tämä ikivanha tietokonekin kiukuttelee. Konekauppaan on marssittava lähiaikoina, hyviä vinkkejä näppärän kokoisesta (eli ei kovin suuresta), kuvien ja tekstin käsittelyyn tarvittavasta (ei juurikaan siis muuta käyttöä) läppäristä otetaan vastaan!

Tytöt shoppailemassa, miehet metsällä

Noin, kylläpä nyt tuli kirjoitettua vahvasti stereotypioihin nojaava otsikko. On tytöt (molemmat muka pieniä) ja miehet (vaikka toinen on ihan pieni) ja ollaan shoppailemassa ja metsällä.

Poika lähti siis viikonlopuksi isänsä kanssa mökille ja olivat muun muassa tehneet metsään nuotion ja paistaneet makkaraa. Siis sellaista miesjuttua, heh. Minä ja tyttö lensimme pääkaupunkiseudulle ja koko viikonloppu oli (juoruamista ja) shoppailua. Oih, niin mukavaa! Ihan tyttöhömppää.

Vaikka matkan kohteena oli "vain" Helsinki, jotenkin reissu tuntuu pidemmältäkin matkalta, kun sen tekee lentäen. Ajassa matka tietenkin oikeasti on lyhyempi kuin vaikkapa junalla, mutta se fiilis - se on aivan eri.

Lento lähtöasemalta Helsinki-Vantaalle ei kestänyt kauaa ja menomatkalla vieläpä myötätuuli vauhditti menoa. Mutta kun sylissä on melkein kaksivuotias ja viereinen paikka on varattu, yhtään pidempää matkaa ei kyllä olisi kestänytkään. Tyttö pyöri ja hyöri sylissä, tylsistyi tietenkin nopeasti. Kaikki matkaviihdykkeiksi tarkoitetut jutut olivat laukussa, joka oli penkin alla ja jota oli siinä ahtaudessa mahdoton sieltä ottaa. Kääks.

Paluumatkalla olin viisaampi ja otin viihdykepussin heti käyttöön. Muutenkin matka meni helpommin, koska viereinen paikka oli vapaa. Seuraavalle lennolleen tyttö tarvitseekin varmasti jo oman paikan.

Yksi matkan oppi oli myös tämä: se ihana koirareppu, jossa on valjaat, olisi pitänyt ottaa mukaan. Helsinki-Vantaan lentokentällä kun tyttö halusi mennä aivan omia menojaan. Älä äiti yhtään nyt pidä kädestä tai edes huivista kiinni, minä reissailen nyt. Ihan I-T-T-E.

Miehet toivat metsältä siis kolmea lintu: kaksi vihaista ja pehmeää ja yhden teeren. Poika oli niin riemua täynnä, kun pääsi antamaan siskolleen tuliaisen, jostain matkan varrelta ostetun pehmoisen Angry Birdsin.

Me toimme omalta reissultamme pojalle tuliaiseksi Mini Rodinin pipon. Eihän tällainen ex-hiihtopummi millään voinut olla ostamatta edes jotain tästä ski-kuosisesta mallistosta...

Okei, poika ei ollut niin kovin innostunut tästä tuliaisesta. Toimme me hänelle myös lentokoneen Lentsikat-elokuvasta. Se toimi huomattavasti paremmin. Surprise!

Parin kuvan paluu kesään: THE sisaruuskesään

Laitoin muutama päivä sitten valokuvia tilaukseen ja kun kävin läpi kesältä napattuja otoksia, huomasin, että kyseessä oli oikeastaan lasten ensimmäinen sisaruskesä. Varsinaisestihan ensimmäinen oli edellinen kesä, mutta puolivuotiaasta kuopuksesta ei vielä silloin ollut juurikaan seuraa 2,5-vuotiaalle isoveljelle.

Nyt lapset ovat todellakin kokeneet kesää yhdessä. Touhunneet, pelanneet, juosseet, laskeneet liukumäkeä, hyppineet kiviltä, keinuneet, juhlineet, leikkineet huoltasemien ja hotellien leikkipaikoissa ja nähneet uusia paikkoja ja ihmisiä. Yhdessä.

Tämä kesä oli meille myös ensimmäinen kesä, jolloin kiersimme enemmänkin lapsille tai koko perheelle suunnattuja kohteita. Vierailimme Ähtärin eläinpuistossa, Ti-ti Nallen talossa ja huipentumana Muumimaailmassa. Seikkailimme myös kolmessa kylpylässä, eri hiekkarannoilla ja söimme Rölli-peikon lohta meren rannalla. Viimein pääsimme myös museokylä Stundarsiin, joka osoittautui aivan ihanaksi kohteeksi.

Tämä oli siis kesä, jonka olin kokonaan töissä. Eipä uskoisi. Eikä varmasti ole päällimmäinen asia, joka viime kesästä jää mieleen.

Ihana kesä, veikeä syksy. Tuskin maltan odottaa, miten upea talvi onkaan edessä!

Hiukan erilainen huvipuisto (Stundars)

Meillä oli eilen maanantaista huolimatta perhepäivä. Viikonloppuna olimme miehen kanssa kaksin häissä 500 kilometrin päästä kotoa ja lapset olivat isovanhempien hoivassa. Ajoimme Pohjois-Karjalaan lauantaina aamulla ja sieltä pois sunnuntaina illalla. Raskasta, mutta mukavaa. Olisimme voineet olla reissussa toisenkin yön, mutta teki mieli kuitenkin päästä kotiin jo sunnuntaina ja saada koko maanantai olla ihan kaikessa rauhassa.

 

Päätimme viettää perhemaanantain Vaasan lähellä Mustasaaressa sijaitsevassa Stundarsissa, joka on sellainen suuri museoalue - tavallaan kokonainen vanhan ajan kylä. Museoalueella sijaitsee kuutisenkymmentä rakennusta, kuten maalaiskauppa, koulu, talonpoikaistalo ja käsityöläistupia. Stundarsissa on ajateltu hyvin lasten viihtymistä. Siellä on muun muassa leikkipaikkoja ja kotieläimiä kuten kanoja, possuja ja vasikoita.

 

 

 

 

Poika oli yllättävänkin innoissaan leikkinavetasta. Syötteli siellä ruohoa leikkihevoselle, leikkilampaille ja leikkivasikalle.

Vanhan ajan leikkikauppa oli hauska juttu! Lapset menivät tiskin taakse touhuilemaan, kun yhtäkkiä kauppaan astelikin ihan oikea asiakas (Stundarsin henkilökuntaa). Pikkuisen jännittyksen vallassa tehtiin sitten kaupat näkkäristä ja tulitikuista ja vielä pakattiinkin ne asiakkaalle.

Paikanpäällä on myös kahvila ja kahvilan vieressä leikkikenttä. Ravintolakin löytyy, mutta se taitaa olla auki vain tilauksesta.

Että sellainen huvipuisto. Vähän erilainen (eikä oikeastaan huvipuisto ollenkaan, tähän tuli nyt tällainen iltapäivälehtien otsikointi), mutta hyvin toimi tämäkin pikkuisille. Ja se on melkoisen hyvin museoalueelta se!

Tärkeintä on seikkailu, sanoi Nuuskamuikkunen



Naantalin Muumimaailma oli oikeastaan yllätys, positiivinen sellainen. Ihan hyvää olin siitä kuullut, mutta ajattelin vain, että keskellä helteistä heinäkuuta siellä saattaa olla muutama ihminen liikaa. Ja olihan siellä paljon väkeä. Meillä on Phil&Teds-tuplarattaat ja jostain syystä Muumimaailmassa oli aivan valtavasti juuri Phil&Teds-porukkaa. P&T-kokoontumisajot? Tai no, en tiedä, olenko ylipäänsä koskaan nähnyt samalla kertaa noin paljon mitään rattaita. Niitä nimittäin oli.

 

Mutta siltikään paikka ei tuntunut liian ruuhkaiselta. Minnekään ei tarvinnut jonotella, missään ei ollut ahdistavasti väkeä. Hassua.

 

Poika oli niin tohkeissaan, että välillä piti kiukkuitkeä sitä, että ei kai me vielä lähdetä - vaikka ei oltu puhuttu lähtemisestä mitään.



 

 

 

 



Tyttökin oli innoissaan, mutta jännittynyt. Hahmot kiinnostivat aivan valtavasti ja koko ajan piti mennä niiden luo, mutta sitten kuitenkaan ei uskaltanut. Ja taas piti yrittää, mutta ei vieläkään ihan uskaltanut. Ja taas, ja taas. :)

 

Tällä reissulla meillä oli oikeastaan ensimmäistä kertaa käytössä tytöllä valjasreppu. Loistokeksintö! Tyttö ei halunnut koko ajan istua rattaissa ja on vaikea pitää noin pientä pitkää aikaa kädestä kiinni (selkä, auts!). Valjasreppu toimi erinomaisesti ja loppulomasesta tyttö itse osoitteli jo reppua, että laitetaan selkään ja sitten menoksi.

 

Pojan suosikkihahmoksi tuli ehkä hieman yllättäinkin Nuuskamuikkunen. Koko ajan piti lierihattuista huuliharpunsoittajaa olla etsimässä. Ja sitten tuli päivän kohokohta: poika jutteli pitkän tovin itse Nuuskamuikkusen kanssa. Lopuksi Nuuskamuikkunen totesi: "Muista, että kaikkein tärkeintä on seikkailu."

Sitä meidän pieni pohdiskelijapoikamme sitten pähkäilikin koko loppupäivän. Että miten hän ei ennen tiennyt, että kaikkein tärkeintä on juuri tuo, mutta nyt hän tapasi ihan oikeasti Nuuskamuikkusen ja tietää.

"Mutta täytyy myös tietää, minne on menossa. Sekin on tärkeää, että tietää, minne seikkailee", tuumi pieni rakas.

Niinhän se on.

 

 

Ps. Tulihan sitä piipahdettua POP-alennusmyynneissäkin. Pojalle tuli tuo raitainen T-paita ja tytölle näissäkin kuvissa näkyvä aivan ihana pallomekko.

Pieni mutta tärkeä perhelomanen Turussa

Ei ihan loma, mutta lomanen. Tämä kesä on siis työntäyteinen, mutta kaksi arkivapaata halusin kuitenkin pitää. Lähdimme reissuun keskiviikkona suoraan töistä päin ja palasimme tänään, sunnuntaina. Ripaus Tamperetta, ihan vaan siksi, kun sinne on aina akuutti ikävä. Muuten tämä lomanen vietettiin Turun seudulla.

Tampereella majoittauduimme Sokos Hotel Villassa, jonka etuja olivat suurehko huone, tyylikäs sisustus ja näppärä petiratkaisu neljän hengen osalta. Tuplasänkyn vieressä oli lisävuode, joka oli isomman sängyn kanssa suunnilleen samalla korkeudelle ja niinpä me kaikki neljä mahduimme vierekkäin unille (tytölle olisi ollut myös matkasänky).

Turussa olimme yötä Sokos Hotel Hamburger Börsissä, jonka eduiksi voi laskea sijainnin, leikkihuoneen ja perheaamiaisen. Lapsiperheellisille on siis oma aamupalahuone, jossa on tarjolla kaikkea samaa kuin "normaaleille ihmisillekin", mutta lisäksi siellä on vielä lettuja ja enemmän hedelmiä. Ja vapaus olla rennosti, koska kaikissa muissakin pöydissä sotketaan, kiukutellaan ja nauretaan (piti keksiä myös positiivinen sana tähän :) ). Mietin, että tarjoilijat ehkä vetävät pitkää tikkua aamuisin, kuka joutuu sinne. Harjoittelijoille ja kesätyöntekijöille perheaamiainen on varma nakki. :D

Ensimmäisenä Turku-päivänä pojat kävivät uimassa Caribiassa ja oli kuulemma hyvä paikka polskutella. Me tytöt käytimme sen ajan shoppailuun. Toisena päivänä vuorossa oli Muumimaailma (pääkohde, jee jee!), josta enemmän myöhemmin. Iltaisin kävimme kävelyllä Aurajoen rannalla ja keskustassa. Helle helli meitä ja kun lomaa on vain pienen lomasen verran, niin on mukava, että aurinkokin on mukana.

Katutaitelijoiden "saippuakuplat" saivat lapset hyppimään innosta.

Turku oli toimiva lomaskohde. Lomasen lopuksi kävimme vielä vuorokauden visiitillä Raumalla ystävien luona.

Nyt on taas hyvä jatkaa arkeen. Arki alkoikin sitten kuin heti ryminällä, kun kotona pienimmäinen alkoi oksentamaan. Voi tyttöraukkaa.

Kun lapsilla on kivaa, itsellä on kivaa

Juhannuksena oli mukavaa ja raskasta samaan aikaan. Onneksi reippaasti enemmän tuota ensimmäistä. Toista tuli kahden vauhdilla liikkuvan lapsen kaitsemisesta järven lähistöllä ja nukuttamisesta samaan tilaan, mutta molemmat näistä itse asiassa sujuivat loppujen lopuksi aika iisisti.

Juhannusta edeltävänä viikonloppunakin olimme liikkeellä. Koska minulla ei tosiaan ole tänä kesänä lomia kahta arkivapaata lukuunottamatta, viikonlopuista on otettava kaikki irti. Ja kun koko perhe on matkassa, on kohteen syytä olla lapsia kiinnostava tai kenelläkään ei ole kivaa. Niinpä nielimme omat nurinamme ja ennakkoluulomme ja päätimme mennä Ti-Ti Nallen taloon Ikaalisiin.

Sehän on niin, että kun näkee, miten lapsilla on kivaa, silloin itselläkin on kivaa. Ja lapset tosiaan tykkäsivät tuosta nalletalosta. 

Siellä olikin yllättävän paljon tekemistä. Oli palomieshuone (poika oli pikkuisen innoissaan!), nikkarointihuone, musiikkihuone, satuhuone, maalaushuone ja tyynyhuone. Siellä oli myös jonkunlainen sokkeloinen seikkailurata. Poika viihtyi pitkään huoneessa, jossa oli keittiö ja leikkikauppa.

Tytölle suosikkipaikka oli esiintymislava, jossa seistessä näki itsensä tv-ruudusta. Siellä hän stagella sitten hytkytteli ja tanssahteli musiikin tahtiin ja ihaili itseään televisiosta. MTV here we come! Voi apua...

Nalletalossa oli joitakin ohjattuja tuokioita pitkin päivää kuten maalausta, satuhetkiä ja nikkarointia. Ja tietenkin nallet seikkailivat ympäriinsä ja lapset kävivät heitä halaamassa. Poika oli nallehaleista innoissaan, tyttöä vielä isot otukset pelottivat.

Nalletalon alakerrassa oli kahvio ja sen yhteydessä oli vielä lapsille puuhapaikka. Siellä sitten imettiin ipanoista viimeisetkin energianhiukkaset ja kotiin kuljetimme kaksi kovin väsynyttä matkaajaa.

Loistoretki Ähtärin karhujen luo

Näin työssäkäyvänä äitinä (hurjalla 1,5 viikon kokemuksella) viikonlopuista on tullut luksusta. Olivat ne ennenkin erityisiä ja parasta perheaikaa, mutta nyt ne ovat minulle superluksusta. Koska minä olen nyt se, joka ei näe lapsia viikolla päivisin, ja viikonloppuisin saan nauttia lasten seurasta koko ajan.

Viikonloput ovat luksusta myös siksi, koska uudessa työssä aloittaneena minulla ei lomia tänä kesänä ole. Ehkä pari palkatonta vapaapäivää sujautan johonkin väliin, että pääsemme vaikkapa Tukholman reissulle. Mutta pääosin siis juttu on niin, että viikonlopuista on otettava kaikki irti. Tehtävä miniretkiä lähiseudulla ja puuhailtava kaikkea kivaa ja kesäistä.

Eilen, lauantaina, lähdimme Ähtärin eläinpuistoon. Päivä oli mitä mainioin! Poika oli innoissaan kaikesta ja jaksoi kävellä koko matkan. Tyttökin osoitteli tohkeissaan etenkin suurimpia eläimiä.

 

Pakko on myöntää, että kotimatkalla piipahdimme myös täällä (huutakoon HEP, ken tietää, missä):

Ei ole lempipaikkojani, ehkä kerran vuodessa tai kahdessa tulee piipahdettua. Mutta tarttuihan sieltä taas jotain pientä käteen, vaikka aikamoisella vauhdilla viipelsimme koko putiikin läpi.

Joka tapauksessa, päivä oli loistava. En nyt viitsi edes syytellä itseäni siitä, että jätskillä kävimme kaksi kertaa, välipalakeksejä söimme aivan liikaa ja pillimehujakin tyhjeni purkkitolkulla. Niin ja vaikka puhe oli, että kumpikin saa yhden uuden lelun, niin äiti sortui ostamaan kaksi. Kaikki johtuu varmasti siitä työssäkäyvän äidin syylllisyydentunnosta. ;) 

Nuhaa, kuumetta ja uima-asupohdintoja

Täällä siis sairastetaan. Tyttö oli kuumeessa pari päivää ja nyt on hentoa ihottumaa/pilkkuja tullut ympäri kehoa, lienee siis vauvarokkoa. Mutta koska hän haroo välillä korviaankin, käymme iltapäivällä vielä lääkärissä. Yö oli onneton, tyttö itki eikä meinannut millään rauhoittua nukkumaan. Ja kun rauhoittui, se kesti vain välin 23-02 ja siitä taas pyörittiin ja itkeskeltiin 6.30 asti. Nyt on väsy niin tytöllä kuin äidilläkin. Poika sen sijaan on nuhasta ja yskästä huolimatta täynnä energiaa.

Olemme siis jumissa sisällä ja kun kurkkaa ikkunasta ulos, siellä toki paistaa aurinko, mutta lumen määrä ei kyllä tuo kesäfiiliksiä. Jotenkin silti päädyin tänään miettimään lasten uima-asuja. Johtunee myös NiiloIlon synttärihulinoista, joiden vuoksi tuli selailtua verkkokaupan tarjontaa. Vaan niinhän siinä kävi, että sorruin ihan muuhun kuin niihin alennettuihin tuotteisiin. Törmäsin näihin Småfolkin uimahousuihin, jotka olen jo pitkään suunnitellut pojalle hankkivani. Postikulut säästin, kun tilasin nyt.

Viime kesänä olimme Kreetalla, ja näin tanskalaisperheen pikkupojilla nämä. Muistan miettineeni paitsi sitä, että onpas kivat uikkarit, myös sitä, että olemmekohan me jotenkin ylivarovaisia. Meidän lapsilla kun oli uv-suojapuvut pitkillä hihoilla ja vielä sellaiset Hyphenin uv-suojahatutkin. Poika kyllä on niin kalpeaihoinen, että ainakin hänen kohdallaan kaikki suojakeinot olivat varmasti tarpeen.

 

Tytöllä on nyt sellainen lastentarvikeliikkeestä hankittu röyhelöuikkari, jossa on vielä vähän sellaista vaippatoimintoa. Ehkä mennään sillä tämä kesä, ellen sorru tilailemaan Nextin söpöyksiä.

Voin sanoa, että täällä sairauspäivää lumen keskellä viettäessä nuo Kreetan kuvat tartuttavat kyllä toisenlaista kuumetta. Oih, matkakuumetta! Kreetaa voi kyllä suositella lapsiperheelle, ja jos joku kaipaa vinkkiä hinta-laatusuhteeltaan sopivasta lapsiystävällisestä hotellista, niin täältä löytyy. Menisin uudelleen samaan paikkaan - vaikka heti! Tai ehkä kuitenkin mieluummin lasten tervehdyttyä.