Kun lapsilla on kivaa, itsellä on kivaa

Juhannuksena oli mukavaa ja raskasta samaan aikaan. Onneksi reippaasti enemmän tuota ensimmäistä. Toista tuli kahden vauhdilla liikkuvan lapsen kaitsemisesta järven lähistöllä ja nukuttamisesta samaan tilaan, mutta molemmat näistä itse asiassa sujuivat loppujen lopuksi aika iisisti.

Juhannusta edeltävänä viikonloppunakin olimme liikkeellä. Koska minulla ei tosiaan ole tänä kesänä lomia kahta arkivapaata lukuunottamatta, viikonlopuista on otettava kaikki irti. Ja kun koko perhe on matkassa, on kohteen syytä olla lapsia kiinnostava tai kenelläkään ei ole kivaa. Niinpä nielimme omat nurinamme ja ennakkoluulomme ja päätimme mennä Ti-Ti Nallen taloon Ikaalisiin.

Sehän on niin, että kun näkee, miten lapsilla on kivaa, silloin itselläkin on kivaa. Ja lapset tosiaan tykkäsivät tuosta nalletalosta. 

Siellä olikin yllättävän paljon tekemistä. Oli palomieshuone (poika oli pikkuisen innoissaan!), nikkarointihuone, musiikkihuone, satuhuone, maalaushuone ja tyynyhuone. Siellä oli myös jonkunlainen sokkeloinen seikkailurata. Poika viihtyi pitkään huoneessa, jossa oli keittiö ja leikkikauppa.

Tytölle suosikkipaikka oli esiintymislava, jossa seistessä näki itsensä tv-ruudusta. Siellä hän stagella sitten hytkytteli ja tanssahteli musiikin tahtiin ja ihaili itseään televisiosta. MTV here we come! Voi apua...

Nalletalossa oli joitakin ohjattuja tuokioita pitkin päivää kuten maalausta, satuhetkiä ja nikkarointia. Ja tietenkin nallet seikkailivat ympäriinsä ja lapset kävivät heitä halaamassa. Poika oli nallehaleista innoissaan, tyttöä vielä isot otukset pelottivat.

Nalletalon alakerrassa oli kahvio ja sen yhteydessä oli vielä lapsille puuhapaikka. Siellä sitten imettiin ipanoista viimeisetkin energianhiukkaset ja kotiin kuljetimme kaksi kovin väsynyttä matkaajaa.