Kun poika oli 1,5-vuotias, ajattelimme, että hän voisi luopua tutista kokonaan. Laitoimme tutit pois, eikä hän koskaan niitä hinkunut takaisin. Parina yönä hän imeskeli erityisen innokkaasti peiton reunaa, mutta se oli sitten siinä. Helppo juttu.
Nyt tyttö on 1,5-vuotias ja hänelle on käymässä päinvastoin: tutin käyttö on vain lisääntynyt. Olemme viime aikoina aika hövelisti antaneet hänelle tutin, koska hän tekee vasta nyt hampaita ja tutin imeminen on tuntunut parantavan ellei kipua niin mielialaa. Ja nyt parin viikon aikana olemme huomanneet, että tutista on tullut tärkeä. Hän pyytää tuttia usein ja itkee sen perään, ellei sitä näy.
Tutista on kovaa vauhtia tulossa tytölle SE juttu. Tiedättehän, se tärkein ja rakkain juttu, mikä joillain lapsilla on jokin pehmolelu, toisilla harso ja joillakin jokin vaate. Meidän pojalla se juttu on peitto, sininen fleecepeitto, jossa on nallen kuvia. Ja nyt olemme huomanneet, että tytölle tutista on tulossa samanlainen asia kuin pojalle peitosta. Samanlaisissa tilanteissa ja samalla äänensävyllä hän huutaa tuttia kuin poika omaa peittoaan.
Nyt olemme yrittäneet kertoa tytölle, että tutti kuuluu sänkyyn. Kun tutti-itku alkaa, olemme myös yrittäneet harhauttaa häntä jonkin mukavan puuhan pariin. Olemme myös aina tuoneet pehmolelupupun, että eikö tämä kelpaisi. Usein pupu lentää korvat viuhahtaen komeassa kaaressa kauas, mutta välillä se on nyt kelvannutkin halauskaveriksi. Välillä tulee itsellekin niin paha mieli, kun pieni ei saa jotain, mikä on hänelle tärkeää. Harmittaa myös, että hän joutuu kärsimään tästä vanhempien epäloogisuudesta: ensin ollaan, että ota vaan tutti milloin haluat, ja sitten vaihdetaankin mielipidettä.
Kävimme viime viikonloppuna Ti-ti-Nallen talossa -siitä lisää myöhemmin- ja sinne oli moni lapsi jättänyt tutti-kultansa.
Neuvoja en osaa antaa koska meillä ei ole kumpikaan tuttia syönyt. Mutta tsemppiä kyllä!
VastaaPoistaSitä tarvitaan! Kiitos siis. :)
PoistaMeillä tutti on ollu kummallakin pojalla vain unilla, joten tuosta huvi-/lohtukäytöstä vieroittamiseen en oikein osaa antaa vinkkejä. Mutta kuopuksella, pian 2 v, on edelleen se unitutti, josta pitäisi alkaa vieroittamaan...Esikoisella se homma meni suht helposti, kun unitutti ei ollut koskaan kovin tärkeä, mutta kuopuksen kanssa onkin toinen juttu!
VastaaPoistaEntäs jos lapsi antaisi tutin jollekin ja saisi jotain erityistä kivaa tilalle? Meidän esikoinen antoi oman tuttinsa saunatontun vauvalle ja sai tilalle oman pienen löylykauhan :)
Mutta noin yleisesti olen sitä mieltä, että me äidit kuvittelemme noiden luopumisjuttujen olevan hankalampia kuin ne itseasiassa sitten ovatkaan. Tärkeää on oma tiukka päätös asiasta, jossa pysytään, tuli mitä tuli.
Ja sitten vielä se, että onko nuo tutit todella niin vaarallisia, kuin annetaan ymmärtää? Tuntuu, että samalla tavalla noita nykylapsien hampaita oijotaan, kuin oman ikäpolven aikanaan. Ja me söimme tuttia hyvinkin 4-vuotiaaksi asti! :O
Itse olen vaihtanut aikoinaan tuttini grillillä höyrymakkaraan. :)
PoistaSe on varmasti sellainen keino, joka toimii hieman vanhemmilla, mutta (ainakin minusta tuntuu siltä, että) tuon ikäinen unohtaisi saman tien, että miksi sitä tutia ei nyt olekaan.
Toisaalta koska tyttö on vasta 1,5-vuotias, niin tämä voi olla tosiaan helpompikin juttu kuin miltä se nyt tuntuu. Ja vieläpä kun tilanne on se, että tutti ei ollut aikaisemmin niin tärkeä, vaan olemme just nyt siinä murroksessa, että siitä on selkeästi tulossa tärkeä. Ja niisk, ehkä siihen tärkeyteen vaikuttaa myös se, että äiti on mennyt töihin... siksi tuntuu julmalta viedä sekin pois. Mutta kun nyt vaan saisi jotenkin ujutettua, että se olisi joku muu juttu se tärkeä juttu.
Eikä siitä tutista varmastikaan niin paljon haittaa ole kuin mitä pelotellaan, mutta tuntuu vaan, että jos nyt ei puutu asiaan niin sitten myöhemmin se on paljon vaikeampaa. Vaan enpä tiedä siitäkään - voisi olla just yhtä helppoa tai vaikeaa silloinkin. :)
Meillä jäi pojalla tutti pois lohtukäytöstä ihan itsekseen siinä vuoden-puolentoista kieppeillä, mutta unikäytöstä se ei meinannut sitten millään lähteä... Eräänä iltana 2,5v kieppeillä tuttiin vaan sitten ilmestyi reikä, tutti heitettiin roskikseen ja se oli siinä. Jonkun aikaa tutteja kaipailtiin, mutta parissa viikossa ne oli unohtuneet kokonaan. Tsemppiä! :)
VastaaPoistaMeilläkin on pojalla jotenkin kaikki asiat tapahtuneet vaan itsekseen. Tutti oli helppo jättää pois, tuttipullo jäi pois heti vuoden ikäisenä, päivävaipasta halusi itse luopua ja samoin myöhemmin yövaipasta. Ei ole tarvinnut mitenkään erikseen mihinkään näistä panostaa. Tyttö kun sai ensimmäistä kertaa tutin suuhunsa, sanoimme heti, että jaa-a, tästä tuleekin hankalampi tapaus. :D
PoistaMeillä molemmat on olleet kovia käyttämään tuttia ja vieläpä 2-vuotiaana (nukahtamisvaiheessa) vastoin hammaslääkäreiden ohjeita... Tyttöjen serkkujen äiti lohdutti, että heidän neljästä lapsestaan sillä, joka ei tuttia koskaan käyttänyt, on ollut eniten tarvetta oikomishoidolle. No, eihän se meillä ollut mikään tavoiteltu tila, mutta lohdutukseksi voin sanoa, että sitten, kun tutti lähti (molemmilla muutama kuukausi sen jälkeen, kun olivat täyttäneet kaksi), niin se lähti helposti, mutta vielä 1,5 vuoden iässä se olisi ollut vaikeaa. Minä ehkä lähtisin kokeilemaan tutista luopumista vasta sitten, kun uudenlainen arki rullaa totutusti.
VastaaPoistaTässä on tosiaan nämä pari tuttia puoltavaa asiaa: äidin töihin meno ja hampaiden tulo ja pian sitten se päivähoidon aloittaminenkin (siitä uutisia ja asiaa pian). Pitää tosiaan vielä punnita näitä asioita ja katsoa, että mihin suuntaan tilanne etenee. Kokonaan ei tuttia kyllä ole tarkoituskaan vielä ottaa, mutta jospa sen saisi rajattua noihin unijuttuihin + ehkä sellaiseen tosipaikan lohdutukseen. Mutta ei niin, että koko ajan tyttönen marssisi tutti suussa.
PoistaKiva kuulla nuo teidän kokemukset + etenkin nuo neljän lapsen äidin lohduttavat kokemukset. :)
Meilläkin tutti tuli tärkeämmäksi vuoden iän jälkeen, mutta silti vierotus onnistui tosi helposti 1v5kk iässä. Meillä syy vieroitukseen oli tosi levottomat yöt (joihin ko. toimenpide auttoi onneksi). En usko, että muuten olisi vielä alettu vierottamaan. Moni lapsihan sitten itse lopettaa syömisen jossain vaiheessa tai sitten myöhemmässä iässä on helpompi selittää juuri jotain oraville jättämisestä tms.
VastaaPoistaJos teillä on tulossa noita yllä mainittuja elämänmuutoksia, niin miksei tutin käyttöä voisi vielä jatkaakin :) Jokainen toki tuntee oman lapsensa parhaiten eli tietää miten yleensä reagoi muutoksiin jne.
Kiva kuulla, että vieroitus voi onnistua helposti, vaikka tutista onkin alkanut jo tulla tärkeä. Monen asian kohdalla on tullut itsekin todettua se, että kaikki tapahtuu aikanaan, kunhan lapsi itse on valmis. Ja moni asia on ollut myös sitten loppujen lopuksi vanhemmille (tai no, meillä ehkä enemmänkin vaan mulle :) ) hankalampi kuin lapselle itselleen.
PoistaNyt näyttäisi, että pupun tyrkyttäminen olisi toiminut ja tyttö onkin huhuillut viime päivinä enemmän pupua kuin tuttia... Pidetään peukkuja! :)