Kiva ja kohtelias - paitsi siskolle

Olimme tosiaan juhannuksena appivanhempieni mökillä ja siellä oli myös lasten kaksivuotias serkkupoika. Serkkupoika oli siinä iässä, että halusi kaiken, mikä sattui juuri olemaan silloin jolla kulla muulla. Oli hämmästyttävää seurata, miten meidän poika suhtautui siihen, että pienempi serkkupoika nappasi lelun hänen kädestään. Hän sanoi yleensä "joo, ota sinä vaan se, mutta sitten sinun pitää antaa jotain myös minulle, anna vaikka tuo lelu".

En minä sitä hämmästynyt, että poika osaa olla kiva ja kohtelias. Kyllähän hän on kiva ja kohtelias pikku ihminen. Kunhan vain pistin merkille, että miten eri tavalla poika suhtautuu, kun pieni serkkupoika on toinen osapuoli kuin silloin, kun vastassa on oma sisko. Silloin tuollaisessa tilanteessa aletaan huutaa ja yleensä myös töniä.

Soittelin viime viikolla päivähoitotoimistoon ja varmistelin, että pääseväthän meidän lapset samaan hoitopaikkaan ja saavat olla päivät yhdessä. Pääsevät he. Totesimme miehen kanssa, että hyvä niin, saavat sitten tapella keskenään, ei tarvitse muiden kanssa rähinöidä. :)

Ja saavat tietenkin olla myös toistensa tukena, koska kyllähän he myös tykkäävät toisistaan. Pari päivää sitten poika oli ollut mummolassa koko päivän ja kun töistä tullessani nappasin hänet matkaani ja tulimme kotiin, sisko syöksyi halamaan. Ei äitiä, vaan veljeä. Ja niitä halauksia tuli monta.