Uusi vuosi, uusi Suri ja uusi vauva

Äitini teki molemmille lapsille joulupukin konttiin päiväpeitteet. Tyttö sai aivan hurmaavaan perhospeiton ja siihen sopivan tyynyn. Pojan sängyn uudet päällysvaatteet esittelen myöhemmin. Huomatkaa muuten, miten yksilölliselle linjalle olemme lähteneet tytön sängyn suhteen. Jotain todella persoonallista! Heh. Ikean Minnen sänky. Onhan se suloinen ja tykkään kyllä, mutta toivon, että joskus jossain törmäisin ihanaan vanhaan rautasänkyyn, joka syrjäyttäisi tämän.

Joulupaketista tytölle löytyi myös Pomp De Luxin Suri Little Dress, jonka veljeni avovaimo meille oli haalinut (kiitoskiitoskiitos!). Uusimman malliston juhlamekot eivät olleet niin mieleeni ja edellinen khaki Suri-mekko kävi jo pieneksi ja löysi uuden omistajan, joten tämä uusi paljettiunelma oli enemmän kuin mieleinen.

 

 

 

 

Tyttö sai lahjaksi myös Baby Born -vauvanuken, jolle mumma oli tehnyt kehtoon peiton ja tyynyn samasta perhoskankaasta. Kehto on viimevuotisia joululahjoja ja oli jo tyttösen tädillä aikoinaan leikeissä.

 

 

 

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, meidän tyttö on ollut aina kiinnostunut leikkimään nukeilla. Serkkuvauvan syntyminen sai tytön hoitelemaan nukkeja ja pehmoleluja entistäkin innokkaammin. Baby Born -nukke olikin siis todella mieluinen. Kun luin ohjeesta, että kun Baby Born -nukelle juottaa tuttipullosta maitoa (vettä), se oikeasti pissaa, kiinnostui poikakin siitä. Sitten kun vauveli oli tirauttanut yhdet nesteet pottaan, pojan mielenkiinto loppui. Se oli niin nähty jo se touhu.

Baby Born -nukessa tosin oli pari muutakin toiminnallisuutta. Sille voi syöttää puuroa (!), jonka jälkeen se voi tehdä myös isommat tarpeet pottaan tai vaippaan. Öööö... ei kiinnosta kokeilla. Meille riittää kyllä tuo yksi vaippapylly, jota pitää opettaa pottailuun (ei kiinnosta häntä).

Yksi toiminnallisuus on myös se, että kun nuken oikeasta kädestä painaa kovaa, siltä tulee kyyneleitä silmistä. Siis mitä? Näin nukke siis opettaa vauvan hoitamista: kun lasta repii ja musertaa, siltä tulee itku. Okei, niinhän se tietenkin on. 

Joulukalenterit ja upeat Schleich-eläimet

Viime jouluna sukulaistäti toi meidän lapsille itse tekemänsä joulukalenterit. Aivan upeat, isot tontut, jossa oli tietenkin 24 lokeroa joulukuun yllätyksille. Kerrassaan mainiot tonttu-ukot!

Viime vuonna kalenterit toimitettiin meille täytettyinä. Sukulaistäti oli ahkeroinut, etsinyt lahjat ja paketoinut monta pientä pakettia. Kalenterit olisi kuulemma saanut toimittaa hänelle uudelleen täytettäviksi, mutta se olisi ollut jo aivan liikaa, mielettömän suuri työ.

Niinpä tänä vuonna kalenterit ammottavat tyhjyyttään, mutta onneksi sentään jokainen aamu sieltä löytyy tontun sinne yön aikana sujauttama yllätys. Eli äiti ei ole todellakaan jaksanut/ehtinyt/muistanut hankkia pikkupaketteja etukäteen, vaan yrittää joka päivä keksiä jotain ja ennen nukkumaanmenoaan muistaa täyttää seuraavan aamun luukun. Välillä kalenteriluukun täyttäminen on jäänyt aamuun ja vaatinut kekseliäisyyttä, mutta aina on jotain lopulta lapsille löytynyt.

Viime vuonna kalenteri piti sisällään melko monta Schleichin eläintä. Tiedättekö, kun joka paikassa -huoltoasemillakin- on myynnissä muovipussillisia muovieläimiä? No, nämä eivät todellakaan ole niitä. Meillä on niitä muovipussieläimiä ja sitten Schleicheja, ja ero on valtaisa. Schleichin eläimet ovat aivan hämmästyttävän kauniita olentoja. Kuin pieniä taideteoksia, ilmeisesti ne ovatkin käsinmaalattuja. Hintaa yhdellä pienellä eläimellä on useampi euro, mutta on helppo ymmärtää, miksi.



 

P.s. Siis hups, hetkonen. Onkos meidän pojalla tuossa keskimmäisessä kuvassa Popin sirkusmalliston housut? Siitä härdellistä, johon en todellakaan osallistunut (kuten kerroin). Mutta kun nämä olivat sitten kuitenkin niin kivat. Tähtipaidankin olisin ottanut, mutta niitä ei niin ole ollut järkihintaan liikkeellä.

P.s. II Kauhea tilanne tuossa alimman kuvan leikissä. Suloinen Schleich-pupu joutuu muovipussieläinten jahtaamaksi. Voi, voi.

Popin joulu

Polarn O. Pyret julkisti joulujuttujaan. Perinteistä punaista juhlamekkoa etsiville tästä kokoelmasta löytyi muutamakin oiva valinta. Pojille ei juurikaan ollut mitään, jos nyt ei peruspunaisia raitaleggareita ja raitaista tonttuhattua lasketa. Harmaa raitapaita on söpö, mutta ei kovin jouluinen (voih, se sirkustähtipaita olisi sittenkin ollut niin ihana...).

Säärystimet ovat suloiset! Mutta niistä taidan poimia lähinnä vain idean säärystimistä ylipäänsä ja lähettää lasten mummolle toivetta.

Meidän tytölle tulee tai on tullutkin jo pari Polarn O. Pyretin mekkoa (niistä lisää myöhemmin), jotka on hankittu juurikin joulua silmälläpitäen. Mutta ne ovat vanhempaa mallistoa, joten tästä satsista ei nyt taida olla tarvetta hankkia mitään.