Meidän lapsilla on kaksi serkkua. Sankarina ollut tyttöserkku asuu lähellä ja kuuluu tiivisti meidän lastemme elämään. Tytöt kisailevat lempi-ihmisensä, eli mumman, huomiosta. Mustasukkaisuutta on ilmassa, mutta onneksi mumman syliin mahtuvat molemmat samaan aikaankin. Poika ei lähde tähän kisaan mukaan, mutta hänellä on sitten omat (ei aina vain positiiviset) keinonsa huomion kalasteluun. Toisaalta tytöt myös tykkäävät toisistaan, ovat selvästi tuttuja ja läheisiä.
Toinen serkku, 3-vuotias poika, asuu ihan toisella suunnalla Suomea ja pian toisessa maassa. On harmillista, että hänen kanssaan lapsille ei tietenkään tule samankaltaista suhdetta kuin lähiserkun kanssa. Toisaalta, vaikka harvoin nähdään, on tämäkin serkku meillä usein puheissa. Lapset tietävät, että hän ei ole vain joku poika jossain, vaan hänkin on heille jotain erityistä ja omaa. Oma serkku.
Sunnuntaina lähdimme pojan kanssa seikkailemaan minun kotometsiini. Mies oli siellä yötä pikkuisessa metsäkämpässä, ja me lähdimme aamupäivällä viemään isille kahvia ja paistamaan makkaroita.
Metsät ovat huippujuttuja. Keväisen metsän äänimaailma linnunlauluineen on huikaiseva, tuoksu on raikas. Parasta on se, mikä temppurata siellä lapselle avautuu. Metsässä juokseminen todella haastaa tasapainon. Kivikasojen päälle kiipeily on kunnon urheilua. Pistettiin uudet Po.P-välikausivaatteet heti koetukselle.
Serkut on parhaita :) Meidän pojalla asuu kaksi serkkua aivan lähellä ja viimeksi viikonloppuna viettivät koko päivän yhdessä ja kinastelivat kuin sisarukset. Erityistä rikkautta kun meillä vain yksi lapsi.
VastaaPoistaOn ne huippuja! Harmittaa, että toista serkkua eivät näe kuin pari kertaa vuodessa. Totta muuten, serkkujen merkitys on varmasti vielä suurempi silloin, jos perheessä on vain yksi lapsi.
PoistaSerkut on kiva juttu. Meidän lapsilla on vaan mun siskon lapset serkkuina, 3 kpl, eikä lisää tule mistään suunnalta. Onneksi nää onkin sitten läheisiä :) Siskon lapsilla taas on sen miljoona serkkua isänsä puolelta, joten ehkä kuitenkin kivempi nämä vähät ja läheiset, kuin läjäpäin puolituttuja! :)
VastaaPoistaMeidän lapsille saattaa olla tulossa joskus lisääkin serkkuja, ehkä tähän lähellekin. Mutta ne mahdolliset uudet serkut on sitten taas luonnollisesti "ihan liian pieniä". :) Ehdottomasti mieluummin pari läheistä kuin valtavasti, joita ei sitten oikeastaan edes tunne.
PoistaMeillä on ollut koko perheen voimin pitkä viikonloppu ja ollaan metsäilty ihan kunnolla! Se on kyllä huippua.
VastaaPoistaPojilla on kolme serkkua, kaikki poikia hekin ja iältään 1, 2 ja 3. :D Ainoastaan tuon 3-vuotiaan kanssa on yhteisiä leikkejä, muut ovat vielä kuulemma liian vauvoja... (Sanoo eräs itsekin 2-vuotias, joka on ihan kohta tosin jo 3).
Onpas poikaisaa porukkaa! :) Meille on tänään tulossa mun kaveri tyttönsä kanssa kylää ja viime viikolla oli mun serkun tyttö meillä. Viikonlopun synttäreillä oli meidän poika poislukien kaikki lapsivieraat tyttöjä. Ens viikolla tulee mun toinen kaveri tyttönsä kanssa kylään. Hoidossakin poika leikkii aamupäivän 3-vuotiaan tytön kanssa ja iltapäivällä hylkää aamupäivän kaverinsa ja vaihtaa leikkikaverin eskarilaistyttöön, joka on "niin ihana" (joo, poikani on ihastunut). Hoidossa on toinenkin poika, mutta hän on 1,5, niin ei oikein leikit vielä luista yhdessä.
PoistaMutta siis se piti kertoa, että mun mies totesi yks päivä, että voisitko jo välillä pyytää tänne kylään jotain poikia. :D
Jotenkin omassa kaveri- ja sukulaispiirissä on paljon tyttölapsia. Tai siis on nyt poikalapsiakin, mutta ne pojat on taas sitten pienempiä kuin meidän poika. Kai nämä aina jossain tasoittuu, jos jossain tuttavapiirissä on paljon poikia, niin jossain on sitten niitä tyttöjä. :D
Meidän pojilla on kaksi serkkua: 5-vuotias tyttö ja 1-vuotias poika. Serkut ovat läheisiä ja heidän kanssaan ollaa tiiviisti tekemisissä, vaikkei ihan lähellä asutakaan. Serkut ovat meille tärkeitä lapsikavereita, joita ei asuinalueeltamme valitettavasti löydy.
VastaaPoistaIsoveikalla ja tyttöserkulla on ikäeroa vain muutama kuukausi ja he ovatkin kasvaneet vauvasta asti ihanasti yhteen ja ilmoittavat toisensa parhaiksi kavereikseen :) Kun nämä kaksi tapaavat, on heti leikit käynnissä ja todella harvoin tulee riitaa. Siinä symbioosissa pikkuveikka tosin jää vähän ulkopuoliseksi jo ikänsäkin perusteella.
Pieni poikaserkku on myös odotettu vieras, vaikka häiritseekin vähän pikkuveikan "vauvaoikeutta" mummoonsa. Mustasukkaisuutta ilmenee myös, jos minä otan serkun syliin. Nykyään yhteiselo serkusten kesken sujuu jo jollain lailla, vaikka aiemmin pikkuveikka jupisi pienen poikaserkun jäävän kohta kaatuvan puun alle tai muuta ikävää! Kyllä tuollainen kaksivuotias jo osaa! Isoveikka on aina suhtautunut pieneen serkkupoikaan hellästi ja huolehtivasti.
Ihania serkkusuhteita! Onpas mahtavaa, että sattuu olemaan isoveikan kanssa samanikäinen serkkutyttö. Eikä kestää kauaa, niin pikkuveikan ja poikaserkun suhdekin on ihan erilainen - kunhan vain kasvaa vähän leikkejä osaavammaksi. Mutta tosiaan, mustasukkaisuutta on täälläkin. Kaikilla kolmella osapuolella. Kyllä tosiaan kaksivuotiaatkin jo osaavat!
VastaaPoista