Ajattelin joskus, että vien kyllä sitten lapseni jo aika pikkuisena rinteeseen. Niin supersöpöiltä ne pienenpienet laskijat näyttävät ja sitä parempi laskija ihmisestä tulee mitä aiemmin hän lajin aloittaa. Mukamas.
Kun sain poikani, ajattelin, että hän voisi kokeilla laskemista 3-vuotiaana. En todellakaan edes harkinnut, että olisin vienyt varovaisen ja välillä arankin pojan rinteeseen 2-vuotiaana. Hän olisi ollut aivan kauhuissaan. Mutta ehkä 3-vuotiaana.
Viime talvena ehdotin pojalle asiaa ja hän totesi heti, että ei halua. Menin lautailemaan lähialueen pikkumäkeen ja lapsi tuli mumman kanssa mukaan pulkkailemaan sillä ajatuksella, että jos hän vaikka innostuisikin. Ei innostunut. Mietin, että tuskin haluaa kokeilla parina seuraavana vuotenakaan, jos koskaan. Eikä siinä mitään, sitten se vain ei ole hänen juttunsa.
Yllätyksekseni tänä "talvena" poika sanoi heti, että nyt hänkin tulee äidin kanssa laskettelemaan. Ennen Vuokatin reissua hän oli todennut tämän jo usean kerran. Olin silti epäuskoinen, että haluaakohan kuitenkaan, mutta toki kannustin ajatusta.
Niin kävi, että sain kuin sainkin Vuokatissa uuden laskukaverin. Loppujen lopuksi poika halusi mäkeen jopa kolmena päivänä. Ei pitkää pätkää kerrallaan, mutta kuitenkin. Välillä oli hermostumista, kun sukset eivät kääntyneet sinne minne halusi, mutta pääosin kokemus oli positiivinen.
Meillä oli käytössä valjaat, jotka osoittautuivat huippujutuksi. Lapsi saa vauhdin tuntua ja saa itse opetella asioita, mutta kuitenkin tuntee olonsa turvalliseksi, kun vanhemmalla on ohjat käsissään.
Vuokatin rinteissä oli aivan valtavasti lapsia. Lasten rinteessä näki parivuotiaitakin opettelijoita ja toisaalta isoissa rinteissä laski (välillä vähän turhankin hurjan tuntuista vauhtia) sellaisia neljä-viisivuotiaita.
Poikaa en tosiaan olisi harkinnutkaan rinteeseen kaksivuotiaana, mutta tyttö on eri maata. Hän on todella ennakkoluuloton ja haluaa tietenkin tehdä kaikkea sitä, mitä näkee isoveljenkin tekevän. Hän on myös ollut varhainen liikkuja kaikissa muodoissa: ryöminyt neljän kuukauden iässä, konttinut ja noussut tukea vasten seisomaan puolivuotiaana ja kahdeksan kuukauden iässä jo kävellyt ja melkein saman tien juossut. Ajattelimme, että voi kai sitä kokeilla, jos tämäkin onnistuisi ja kiinnostaisi jo näin varhain.
Etukäteen googlettelin (absoluuttinen totuushan asioihin löytyy siten), että voiko 2-vuotiaan viedä laskettelemaan. Yleisin vastaus (a la keskustelupalstat) oli tämä:
- Ei todellakaan! Aivan hullua. Yksi tuttu hiihdonopettajakin sanoi, että 3-vuotias on pienin, joka voi lasketella. Kuulemma jalat jotenkin menevät väärään asentoon, jos aloittaa liian pienenä. Niitä ei ikinä enää saa ennalleen.
Joka tapauksessa: otimme riskin ja joulukuussa kaksivuotiaan mukaan laskemaan.
Ja tyttö tykkäsi! Suorastaan piti hauskaa! Temppuili ja pelleili, nautiskeli.
Tyttö myös kuunteli ohjeita. Tosin a) ei ymmärtänyt ihan kaikkea ja b) unohti asiat parissa sekunnissa. Mutta hyvin homma sujui silti. :)
On ne niin erilaisia, meidän lapset. Tytön pystyi ihan hyvin viemään jo 2-vuotiaana mäkeen ja hän fiilisteli ja riemuitsi täysillä. Pojalle sopi 4-vuotiaana aloittaminen erinomaisesti, hän keskittyi jokaiseen laskuun ja pohti täysillä, mitä nyt kannattaa tehdä ja miten mikäkin onnistuisi. Tyttö piti vain hauskaa, kun pojan piti kiukutellakin jos jokin ei ottanut sujuakseen - koska otti kaiken niin vakavasti.
Muistaakseni luin juuri jostain, että Enni Rukajärvi aloitti laskemisen 6-vuotiaana. Joku olympiafreestylen osallistuja oli laskenut vasta muutaman vuoden.
Ei, ei taida olla yleispätevää sopivaa ikää - ainakaan laskupuuhien aloittamiseen.
Eikä vanhempi voi etukäteen päättää, milloin lapsi lajin aloittaa. Tai ylipäänsä aloittaako koskaan.
Silti on pakko myöntää, että olen innoissani ja toivon lasteni jatkossakin tykkäävän laskea mäkeä alas. Yhtenä päivänä laskin pari tuntia yksikseni ja huomasin vain odottavani, että milloin saan pojan seurakseni - vaikka se tiesikin sitten sitä, että aurasin pienenpientä lastenrinnettä. Maailman parhaassa seurassa.
Ps. Lisäyksenä vielä, että ennen kuin lapselle laittaa slalom-sukset jalkaan, kannattaa kokeilla murtsikoita. Niillä näkee sen, onnistuuko suksien hallinta vai meneekö jalat aivan makaroniksi.




En kestä, tyttönen on niin suloinen näky minilasketteluvarusteissaan! Ja kyllä, minusta teidän tyttö ei ole liian nuori tuonikäisenä rinteeseen, meidän molemmat taitaa olla vieläkin... Juuri luonteiden vuoksi. Mutta just noin, jos lapsi itse haluaa, niin sitten kokeillaan, ja jos ei kiinnosta, niin etsitään jokin muu juttu. Meillä mies taas hokee sitä, etten saa liikaa vaikuttaa tyttöjen valintoihin niin, että tuputan vaan itselleni mieluisia juttuja, joihin esim. laskettelu ei kuulu. Siksi olenkin sanonut miehelle, että hän saa ilomielin lähteä rinteeseen lasten kanssa heti kun se tyttöjä kiinnostaa. Ehkä teidän perheestä voisi saada lasketteluseuraa ensi vuonna johonkin lähirinteeseen!
VastaaPoistaSepä se! Siinä pitää kyllä oikein tehdä itsensä kanssa töitä, ettei ala väkisin tuputtamaan pelkästään omia lajeja ja tykkäämisen kohteita lapselle. Vaikka meillä poika kävi nyt mäessä jopa kolmena päivänä, en ole edelleenkään varma, että onko tämä yhtään hänen juttunsa. Voihan sitä vähän toivoa, mutta ei sillä sitten loppujen lopuksi ole väliä. Hän saa tehdä sitä, mistä tykkää. Samoin tietenkin tyttö.
PoistaMun mies kun ei sen polvensa takia pääse laskemaan, niin tehdään niin, että me mennään sitten rinteeseen minä, sun mies ja kaikki neljä lasta. :D Tai ehkä kaksi lasta kerrallaan olisi kuitenkin parempi... :D
No minä ja siippasi voidaan istua rinteen juurella nauttimassa niitä minttukaakaoita, kun te hikoilette neljän lapsen kanssa kerralla ja huudella ohjeita sieltä käsin! :D
PoistaAsiasta viidenteen, tuohon naapurikunnan puolelle on tullut uusi sisäleikkipuisto, tehtäiskö sinne joku vkonloppu treffit?
Miten tämä idea ei enää kuulostakaan niin hyvältä... :)
PoistaJoo, just huomasin kans saman jostain, treffit uudessa paikassa kuulostais hyvältä!
Paljon on lapsesta tosiaan kiinni, minkä ikäistä sinne rinteeseen kannattaa viedä.
VastaaPoistaMeidän muskarissa on jouluna 2 täyttänyt ranskalainen tyttö. Hän oppi mun mielestä tosi myöhään kävelemään (paaaljon 1v:n jälkeen), eikä mielestäni vieläkään ole kovin ketterä liikkeissään.
He oli sitten ollut Alpeilla joskus joulun jälkeen ja tyttö oli myös laitettu mäkeen. Solisluu oli murtunut valjaista. En sitten tiedä millaiset valjaat siellä päin on käytössä, mutta kyllä vähän kävi tyttöä sääliksi. :/
Itse olen ollut vissiin vähän vajaa 4v, kun olen ekan kerran lasketellut. :)
Se on todellakin niin yksilöllistä. Kuten sanottu, en olisi harkinnutkaan, että meidän poika olisi kaksivuotiaana ollut rinteessä. En ikinä.
PoistaVoi! Kuulostaapa surulliselta tuon pienen ranskalaistytön juttu. :( Ja kuulostaa kyllä kyseenalaiselta laittaa mäkeen, jos liikkuminen on muutenkin vielä hieman epävarmaan. Mä lisäsin tuonne postaukseenkin, että sitä myös suosittelen, että lapsi kokeileen ihan murtsikkahiihtoa ensin. Siinäkin näkee paljon, että meneekö hän ihan veteläksi vai hallitseeko suksia ja jalkoja. Valjaatkin varmaan olivat erilaiset, jos kerran solisluu oli murtunut, koska nuo meidän valjaat olivat alhaalta kiinni - mutta silti mietityttää, että mitä on tapahtunut, jos solisluu murtuu. Siinä on täytynyt joku nykäisy olla.
Yksi asia on myös se, että missä laskee - oli sitten valjaissa tai ei. Välillä hämmensi, miten tosiaan hirmu pienetkin lapset vetivät lähes syöksyllä isoissa mäissä. Hirvitti suorastaan. Jotenkin itse ajattelisin, että opetellaan ensin rauhassa siellä lastenrinteessä valjaissa, sitten lastenrinteessä ilman valjaita, sitten isossa rinteessä valjaissa (ja opetellaan siellä kääntymistä) ja sitten vasta päästetään lapsi yksin menemään. Meidän lapset olivat siis koko ajan kaikkein pienimmässä lastenrinteessä, jossa poika kyllä sai ihan hyvin vauhdin, mutta tyttö kun on vielä niin kevyt, niin häntä piti suorastaan tuupata välillä eteenpäin. :D
Mä olen ollut niinkin vanha kuin 7, kun olen laskenut ekan kerran. :)
Tuolla Keski-Euroopassa voi olla vähän eri tottumukset näissäkin asioissa, enpä tiedä.
PoistaKyllä mä muistan menneeni tosi pienenä miljoonaa mäkeä alas, kun ei pieni ymmärtänyt pelätä yhtään. No eipä koskaan mitään sattunutkaan. :D
No näinhän se on. Mä olin Itävallassa joskus kaaaaauan sitten au pairina ja kyllä noi laskupuuhat oli siellä jotenkin sellainen luonnollinen osa normielämää.
PoistaOnpa mukavaa, että olet saanut lapsetkin innostumaan omasta lajistasi :) Ihania laskettelukuvia pienistä!
VastaaPoistaTuo on aivan totta, että asioiden aloittamiseen ei ole olemassa mitään "oikeaa" ikää, vaan kaikki riippuu lapsen persoonasta. Meilläkin kuopus on valmiimpi kokeilemaan uusia ja jännittäviä juttuja varhain ja on myös motorisesti lähes samalla tasolla 2, 5 v vanhemman isoveikan kanssa. Lapset ovat erilaisia.
On se kyllä mukavaa ja pakko myöntää, että olin innoissani ja tykkäsinkin, vaikka täytyy sitten rauhoitella itseään, että jatkossakin saavat itse päättää, mitä haluavat tehdä - että ei pidä nyt tästä liikaa innostua. :D
PoistaNyt sitä vasta oikein ymmärtää, miten yksilöllisiä nämä asiat tosiaan ovat ja saman perheen lapsetkin voivat olla ihan erilaisia. Minkä tahansa lajin tai asian aloittamiseen tosiaan vaikuttavat sekä lapsen persoona että fyysiset ominaisuudet.
Vitsit, olipas kiva lukea lasten laskettelusta sieltäkin. Meillä poika on halunnut suksille ja mäkee tosi pienenä. Kaikki kuitenkin lähtenyt pojasta itsestään ja nyt neljä-vuotiaana tuo on jo aikamoisen näppärä laskija. Laskettelussa oppii hienosti kehonhallintaa ja onko parempaa kuin harrastaa koko perhe yhdessä.
VastaaPoistaMun postauksia lasten laskettelusta voi käydä lukemassa täällä
http://niittykulma.blogspot.fi/2014/01/lapsen-kanssa-rinteessa.html
http://niittykulma.blogspot.fi/2014/02/aktiiviloma.html
Hei hauskaa! Täytyy ehdottomasti mennä lukemaan teidän kokemuksista! Ja kiva, kun löysit tänne.:)
PoistaOn tosiaan erinomainen laji kyseessä. Meillä ei valitettavasti ole ihan koko perhe jatkossakaan rinteessä miehen polvivamman takia. On kyllä aikaisemmin ollut todella innokas lautailija, mutta nyt on muissa lajeissa saanut polvensa siihen kuntoon, että enää ei rinteeseen pääse. :( Sitä suuremmalla syyllä siis odotan lapsia minun kaveriksi. :)
Onpa kerta kaikkiaan suloisen näköisiä pikku laskettelijoita ja mielenkiintoinen postaus. Itse laji ei kuulu omaan ohjelmistooni, mutta oli kiva lukea, kuinka erilaisia lapset voivatkaan olla - tässäkin - asiassa.
VastaaPoistaHienoa, että on löytynyt noin kiva yhteinen harrastus!
On ne kyllä niin erilaisia. Ihania molemmat. :)
PoistaOlen nyt kyllä innoissani näistä uusista laskukavereista, mutta toki saavat sitten jatkossakin itse päättää, että kiinnostaako vai ei. Mielenkiinnolla odotan. :)