Kun olin pieni, ajattelin, että jos joskus saan lapsen, hänestä tulee Susanna (oli sitten poika tai tyttö). Muita myöhempia nimipäätöksiä olivat Rebekka ja Emma-Noora. Voin kertoa, että vaikka nättejä nimiä ovatkin, näitä ei ole oikeasti nimeä valitessa edes harkittu. Joskus vähän jo lähempänä oikeaa ajankohtaa, ajattelin, että mahdollisen poikani nimi tulee olemaan Justus. Ei ole, vaikka tykkään kyllä nimestä.
Viime vuonna suosituimmat tyttöjen etunimet olivat Emma, Aino, Aada, Venla ja Sofia. Poikien top 5 oli Onni, Elias, Leo, Oliver ja Eetu. Itse en halunnut lapsille nimeä, joka löytyisi suosituimpien listan kärjestä, mutta toisaalta tykkään siitä, että jos jonkun mielestä vaikkapa nimi Onni on maailman ihanin, niin silloin hänen pitää antaa lapselleen juuri se nimi. Muista viis.
En ole myöskään erikoisuuden tavoittelun kannattaja, mutta jos joku tykkää antaa lapselleen täysin ainutlaatuisen nimen, niin sekin on ihan ok.
En kerro täällä meidän lapsien nimiä (jos tiedät tai arvaat, niin ethän sinäkään kerro), mutta muutamia juttuja paljastan.
- Tykkään vanhoista nimistä. Vaikka nythän on melkeinpä niin, että vanhat nimet ovat nyt taas uusia nimiä. Joka tapauksessa, tykkään nimistä, jotka olivat käytössä jo isovanhempieni aikaan.
- Kummankaan lapsen etunimi ei ole viimevuoden top 50 listalla.
- Kummankin lapsen nimelle on kalenteriin merkitty nimipäivä.
- Lasten toiset ja kolmannet nimet tulevat suvuista. Miehen suvusta tytölle tuli yhdeksi nimeksi top 5 -listalta Sofia, joka on kyllä mielestäni valtavan kaunis nimi.
Kun odotimme kuopusta, mietimme valmiiksi nimeä myös toiselle pojalle. Se oli vaikeaa! Esikoiselle oli annettu etunimeksi ykkössuosikki nimeni ja toiseksi nimeksi kakkossuosikki. Itse pidin nimestä Antto, mutta mies ei. Ainoa nimi, jonka molemmat hyväksyimme oli Iisakki. Toisen pojan nimi olisi voinut olla siis se, tai sitten Lauri.
Jos meille tulisi vielä toinen tyttö (kiitos, oikeasti näin on kyllä oikein hyvä ja riittävä), nimeksi voisi tulla vaikkapa Louna. Se on kaunis nimi ja sopisi yhteen sisarusten nimien kanssa.
Meillä kuopuksen nimi on tuossa top 5:ssa. Se kyllä tiedettiin ja siitä jopa keskusteltiinkin sen "yleisyyden" takia. Mutta nimi tuntui omalta, meidän pojan nimeltä ja ei siitä sitten sen myötä paljoa vääntöä käyty. :) Etunimi+ sukunimi väännöksistä muistan kyllä erään neitosen, joka nimeään on miettinyt ja pyöritellyt... :)
VastaaPoistaSe on hieno nimi! Ja sopii aivan mielettömän hyvin esikoisen nimen kanssa. Sitä mä taidan aina kummastella, jos joku valitsee sisaruksille aivan erityyliset nimet. Vaikka tietenkin siihenkin on ihmisillä oikeus. :)
PoistaJust tuota tarkoitinkin tuolla, että jos jostain nimestä tykkää todella paljon ja se vaan jotenkin tuntuu juuri tälle lapselle sopivalta ja oikealta, niin silloin valittava se, eikä hylättävä sitä tilastojen vuoksi.
Kiva postaus. Nimi on tärkeä juttu ja sen valinta ei ole ihan helppoa. Monesta nimestä tuli ainakin meillä mieleen joku vähemmän mukava koulukaveri tai muuta vastaavaa.
VastaaPoistaJos olisin saanut yksin päättää, esikoisemme nimi olisi yksi sen vuoden suosituimmista pojannimistä. Ei suosion vuoksi, vaan siksi, että se olisi sopinut niin hyvin "tilanteeseen". Onneksi mies toppuutteli ja sai pahimmista hormonihuuruista selvinneen pääni kirkastumaan muillekin vaihtoehdoille ;) ja niin nimi löytyi suvusta ja on kuitenkin lähellä tuota suosikkinimeä. Toinen nimi tulee isän toisen nimen mukaan, kuten molempien vanhempien suvuissa on tapana ollut.
Kuopuksenkin nimi on ns. vanhanajan nimi ja se on oma ykkössuosikkini sillä kertaa. Toinen nimi on isoveikan ehdottama ja löytyy lisäksi suvusta. Molempien poikien nimet myös tarkoittavat jotakin ja ovat sekä merkitykseltään että äänneasultaan positiivisia. Tämän vuoksi vaihtoehdoista karsiutuivat meillä ei- ja no-alkuiset nimet.
Toivottavasti pojat pitävät nimistään vielä aikuisenakin :)
Mä ymmärsin tuolta Lauran blogiin kirjoittamastasi kommenteista, että meillä taitaa olla yhteistä siinäkin, mikä oli tilanne ennen näitä kultaisia esikoisiamme. Todellisia onni-poikia, oli nimi mikä tahansa. :)
PoistaMielenkiintoinen ajatus tuo, että merkitys ja äänneasujen tulee olla positiivisia! En ollut koskaan miettitkään sitä tai siis miettinyt tuolta kannalta, että se karsii einot ja nooat. :)
Mäkin toivon, että lapset tykkäävät nimistään aikuisenakin, tällä hetkellä ainakin tuntuvat olevan aivan ihastuneita omiin nimiinsä. Se taitaa olla yleinen ilmiö lapsilla. :D
Nimi todella on asia joka seuraa läpi elämän, se luo myös ensivaikutelman ja antaa ihmisille usein mielikuvia.
VastaaPoistaSe on jännä miten nimet kulkevat sykleissä, pomppaa aina jonkun vuosikymmenen nimet esille. Olin aina halunnut pojan nimeksi Leo. Nyt meillä on pieni Leo. Nimi juontaa juurensa Leo Lastumäkeen. Nimestä tulee mieleen minulle iso sydäminen lämmin ihminen... hassua enhän tunne tuota ihmistä lainkaan! :D Tytön nimi on osa perinnettä Aino-mummosta ja kaksoisnimen toinen osa on sitten valittu kolmen suosikin joukosta Linnea, Iiris ja Rebekka. Rebekka saavutti suurimman suosion. Ja se - siellä nimen keskellä on äiditä!
t.S-J