Kiipeä, tasapainoile, juokse!

Me olimme pääsiäisenä kaukaisemmassa mummolassa. Itsellä etenkin loppuosa reissusta kului sairastellessa, mutta lapsilla oli onneksi leikittäjinä isovanhempien lisäksi täti, joka on naperoiden suursuosikki.

Mummolan lähistölle oli tullut uusi leikkikenttä, joka vaikutti todella hyvältä. Ei mitään suurta ja ihmeellistä, mutta silti toimiva alue. Erityisen mukava siksi, että haastaa lapsen liikkumaan, kiipeilemään ja tasapainoilemaan.

 

Siinä tulikin lueteltua jo monta kriteeriä, jotka nostava leikkikentän ykköskastiin minun mielessäni: liikkumaan aktivoiva, tasapainoilumahdollisuuksia tarjoava ja kiipeilyyn kannustava. Hyvän leikkipuiston tulee tietenkin täyttää myös turvallisuuskriteerit. Jos alue on lähellä teitä tai muita vaaranpaikkoja, tulee sen olla mielellään aidattu.

 

Meillä on kodin lähellä yksi pikkuinen leikkikenttä ja vähän kauempana isompi, jossa lapset käyvät hoitopäivinä hoitajan kanssa. Tuo isompi kenttä on aika vanha eikä mikään erityisen hyvä, mutta huippua siinä on se, että sen vieressä on metsä. Metsäleikit houkuttelevat lapsia kuulemma hoitopäivinäkin enemmän kuin leikkiksen telineet. On myös hienoa, että lapset kävelevät joka päivä matkan leikkikselle ja takaisin. Siellä he myös ovat isommassa joukossa, koska paikalla on useita perhepäivähoitajia lapsineen.

 

Mummolan läheisen leikkipuiston vierestä löytyi myös tämä ihana temmellyskenttä: iso lätäkkö mutaliejuineen kaikkineen. Miten siellä voikin olla niin mahtaa läpsytellä?

 

Ja lopuksi kuului vielä huuto: "Katso äiti, minä menen tänne uimaan!".