torstai 19. syyskuuta 2013

Tiimiytymistä havaittavissa

Ensin on pakko kehua meidän päivähoitopaikkaa: meillä kävi mahtava onni. Lapset ovat tosiaan hoidossa aivan naapurissa, pikkutien toisella puolella. Heitä hoitaa ihana, kokenut perhepäivähoitaja, jonka eläkkeellä oleva mukava mies tekee hyvää ruokaa ja leikkii lasten kanssa.

Alku on sujunut paremmin kuin mitä olisin uskaltanut toivoakaan.

Kun lapset olivat vielä kotona, touhu alkoi olla melko riitaista. Joka välissä sai olla selvittelemässä kaksikon välejä. Toki silloinkin oli paljon hyviä hetkiä, mutta tuntui, että kaksintaisteluiden määrä kasvoi viikko viikolta.

Lasten keskinäiselle suhteelle päivähoidon aloittaminen on tuntunut tekevän hyvää. He ovat selkeästi tiimiytyneet. Touhuavat paljon yhdessä kotonakin, leikkivät ja hupsuttelevat. Vaikka välillä kumpikin haluaa leikkiä rauhassa omiaan, usein he hakeutuvat toistensa lähelle. Kun toinen on poissa, toisen tulee aika pian ikävä.

Viime viikolla kävin tytön kanssa ruokakaupassa ja kesken reissun hän alkoi kysellä jo veljen perään.  Hoidossa hän kuulemma huolehtii isovelillekin vaatteet. Kuljettaa isovelille puettavaksi housut, takin, kengät, pipon ja hanskat. Niin pieni ja niin huolehtivainen.

Isoveli liidaa ja ohjaa. Kun pikkusisko jää jälkeen, isoveli hakee mukaan ja ottaa kädestä. Tehdään näin, mennään tuonne ja leikitään tätä.

No, onhan niitä riitojakin edelleen - todellakin. Mutta nyt lapsista on tullut aivan uudella tavalla tiimi. Kyllä he niin tykkäävät toisistaan.


10 kommenttia:

  1. Ihana :) Jännä vaikutus hoidon aloittamisella, ovathan kuitenkin samassa paikassa hoidossa. Ehkä muualla olo saa sisarukset puhaltamaan yhteen hiileen kotonakin?

    Minusta on liikuttavaa, kun meillä isoveikka puolustaa pikkuveikkaa vanhempien kieltoja/kasvatusta vastaan ("Et kyllä itketä mun pikkuveikkaa!"). Selvä tiimi ja vanhemmat vastapuolella, kuten kuuluu ollakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ovat edelleen yhdessä koko ajan, mutta varmaan se vaikuttaa, että ovat välillä ns. "vieraalla maalla". Varmaan on mukavaa, että on se oma tuttu sisko/veli siinä ja näin osaavat paremmin arvostaa toisiaan. Päätteleepi tämä kotipsykologi. :D

      Hih, tuo puolustaminen on tosiaan suloista. Meillä oli aamulla pojalla (aiheesta)laastari varpaassa ja tyttö halusi tietenkin myös (aiheetta). Sanoin, että ei hän tarvitse, mutta heti oli veli puolustelemassa, että ANTAISIT NYT äiti siskollekin laastarin. Pakkohan se oli antaa. :)

      Poista
  2. Kuulostaa ihanalta :) Toivon omien lapsieni kohdalla sitä, että juuri se tiimihenki kantaa aikuisuuteen, että vaikka välillä riidellään niin loppupeleissä ollaan omien puolella ja läheisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just samoin itsekin ajattelen. Sisaruus on kuitenkin usein elämän pisin ihmissuhde. Se on aika hurjaa, kun sitä ajattelee. Ja hienoa.

      Minulla on itsellä pikkuveljeeni läheiset välit yhä, ja sitä samaa toivon omillekin lapsille.

      Poista
  3. Ihanan kuuloista! Kyllä sisarussuhde on vaan ihan erilaista kuin mikään kaverisuhde koskaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se niin erityinen juttu. Ja kovasti sitä toivoo, että se säilyisi hyvänä läpi elämän.

      Poista
  4. Suloista ♥ Meillä on aivan samanlaista ja olen tuosta postannutkin - tarhassa toki tappelevatkin, mutta myös pitävät tiukasti toistensa puolta. Niin myös herkkuja ja etuuksia jakaessa ;)

    Ihana kuva, henkii oikein toveruutta! Meillä oli todella kipakat välit siskon kanssa itsellämme ja etäiset välit veljiini, mutta nyt ollaan lähennetty kaikkien kanssa. Kyllä sisarukset ovat rikkaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meilläkin edelleen tapellaan - ihan nyrkit viuhuvat. Mikä on välillä niin huvittavan näköistä, että täytyy todella pidätellä naurua, kun on pakko yrittää pysyä vakavana... :) Mutta selvästi nyt on tosiaan tiimiydytty ensisestään. Suloista tosiaan. :)

      Hienoa, että sinullakin on välit lähentyneet sisarusten kanssa.

      Poista
  5. On niin palkitsevaa itselle, kun huomaa, miten sisarussuhde kasvaa ja kehittyy ja huomaa, miten sisarukset huolehtivat toisistaan, vaikka välillä takkuaisivat ja tappelisivatkin. Meillä sisaruussuhteelle on yllättäen tehnyt hyvää se, että hoitopaikka ei enää ole yhteinen. Molemmat ovat joutuneet/saaneet harjoitella esimerkiksi ystävystymistä muiden kanssa "itsenäisesti", ennen yleensä pienempi seurasi isompaa ja halusi leikkiä samojen kavereiden kanssa. Nyt kotona leikit sujuvat mukavasti, kun molemmilla on päivisin omia juttujaan ja illalla on ihanaa, kun ollaan taas yhdessä. Eli tälläkin asialla oli ne hyvät puolensa, vaikka alussa suorastaan hirvitti. Mutta ihanaa, että teillä hoitotaival on saatu aloittaa yhdessä ja sisarukset saavat turvaa toisistaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin voin kuvitella, että jonkun ajan kuluttua voivat halutakin olla välillä erillään. Nyt kun ovat tosiaan KOKO AJAN yhdessä.

      Ihanaa, että teilläkin on uusi arki alkanut rullata! Ja vaikka muutokset tuntuu aluksi hurjilta, niin kyllä niillä vaan on paikkansa.

      Poista