maanantai 23. syyskuuta 2013

Sopeutumista syksyyn ja maalaiselämään

Nyt se on iskenyt kunnolla: syksy. Sitä toivoin ja odotin, olin sitä mieltä, että syksyllä saa olla jo vähän viileämpää ja koleampaa. Syksyisempää kuin mitä on ollut. Mutta on tähän silti taas tottuminen.

Mies oli viikonlopun reissussa ja me lasten kanssa olimme aika pitkälti mummolassa. Tukijoukkojen läheisyys on kyllä loistava juttu. Se oli tärkein syy, miksi pakkasimme tavaramme muuten niin kotoisassa Pirkanmaan pääkaupungissa ja muutimme maalle, Pohjanmaalle.

Asumme alueella, jossa katuvalot loistavat läpi yön, asuinalueella on taloja vieri vieressä, taajaman peruspalvelut ihan lyhyen pätkän päässä ja lähimpään kaupunkiinkin on vain 20 minuutin matka. Kovin syrjäisestä paikasta ei siis ole kyse. Kuitenkin kun pääkaupunkiseudulla asuva ystäväni kesällä tuli meille ensimmäistä kertaa, hän totesi heti oven avattuani: "Te siis todella asutte maalla". Matkalla siitä lähimmästä kaupungistakin kun ajellaan poikki avarien peltoaukeamien (Pohjanmaalla kun ollaan).

Olen koko lapsuuteni asunut maalla, toki taajaman läheisyydessä silloinkin. Silti, kun on puolet elämästä asunut jo kaupungeissa, muutto takaisin maalaiskuntaan vähän jännitti. Sopeudutaanko me?

Hyvin on sopeuduttu. Tai sopeutumista ei ole oikeastaan juurikaan vaadittu. Elämä eroaa loppujen loppuksi hyvin vähän elämästä kaupungissa. Käydään töissä, harrastetaan ja vietetään aikaa lasten kanssa. Kaupungilla tulee hengailtua ihan yhtä usein/harvoin kuin Tampereella asuessakin (toki kaupunki on nyt pienempi, mutta kuitenkin.)

Se, mistä mä tykkään, on tämä maaseudun avaruus. Meillä kotonakin näkyy illalla tähtitaivas, vaikka katuvalojen alueella asutaankin. Kotona ei ole kovin suurta pihaa (asumme rivitalossa), mutta lähellä olevassa mummolassa tonttia on reippaasti. Ja nyt kun viljatkin on puitu, voi juosta vaikka koko pitkän pellon poikki (ja bongata maasta jyviä ja syödä niitä), metsään asti. Mahtavaa.


Syksyn tullen viimekeväiset Ticketin haalarit on taas kaivettu esiin. Toimivia ovat.

Alimmassa kuvassa oksien takaa pilkistävän trampoliinin taitaa olla aika käydä talvilevolle.

6 kommenttia:

  1. Kyllä maalla on mukavaa :) Ja lähempänä tukijoukkoja. Mekin asutaan sopivasti maalla: metsää ja peltomaisemaa löytyy, mutta palvelut eivät ole liian kaukana.

    Ihanat haalarit. Varsinkin tuo apinapipo pisti silmääni, sillä saimme juuri viikonloppuna pojille tuollaiset. Veljeni vaimon ompelemat. Mistä teidän pipo on? Vai onko itse tehty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On maalla mukavaa. Kunhan tosiaan ne palvelut on suht lähellä. :) En mä haluaisi ihan syrjässä asua. Etenkin nyt kun tukijoukkoihin on tottunut, niin ei niitä ilman osaisi enää elää.

      Haalarit on tosiaan ihan toimivat. Apinapipo on entisen työkaverini tekemä. Itse en osaa tehdä MITÄÄN ompelupuuhiin liittyvääkään. :)

      Poista
  2. Maalla on kyllä ihanaa asua :) Kaupungissakaan ei mitään vikaa ole, mutta mielestäni lasten kanssa maalla asuminen on vaan mukavampi vaihtoehto.
    Niin ja tuo on niin totta, että tukijoukkojen asuminen lähellä on tosi helpottavaa! Meillä kummankin vanhemmat asuvat suht kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen tähän asti tykännyt asua kaupungissa, mutta nyt on tosiaan mukavampi että on vähän enemmän tilaa olla ja hyppelehtiä ja kokea luontoa. Tietenkin kaupungissakin voi asua asuinalueella joka on lähellä luontoa, mutta kuitenkin.

      Yhden lapsen kanssa jotenkin vielä meni se, että tukijoukot asuivat silloin kaukana, vaikka toki se silloinkin olisi helpottanut tilannetta merkittävästi. Toinen lapsi kun ilmoitteli tulostaan, ajattelimme heti, että okei, nyt taitaa olla parempi muuttaa asuinpaikkaa. :)

      Poista
  3. Tukijoukot lähellä on ihan huippujuttu ja onneksi meilläkin on sellainen tilanne! Me asutaan jossain kaupungin ja maaseudun välimaastossa, taajamassa joka oli ennen maaseutua, nyt kasvava kehyskunta... Paikka jossa olen myös oman lapsuuteni viettänyt, joten täällä on paljon muistoja ja on kiva tutustuttaa lapsia samoihin paikkoihin joissa itsekin lapsena leikki. :) Osa minusta kaipaa takaisin kaupunkiin, mutta toisaalta tuleepahan siellä käytyä joka päivä, koska on siellä töissä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukijoukot rules! Kyllähän sitä varmasti pärjäisi muutenkin, mutta elämä on todella paljon helpompaa näin. :)

      Tuo on kyllä totta, että on kiva kertoa lapsille, että täällä minäkin sinun ikäisenä leikin ja tuossa kiipeilin.

      Minulla on myös niin, että vaikka tällä hetkellä ei ole mitään tarvetta harkita kaupunkiin muuttoa, niin kyllä joku osa myös kaipaa sinne koko ajan. Itsekin käyn joka päivä kaupungissa töissä, mutta se ei tässä tapauksessa auta niin paljon, koska kaupunki ei ole se sama kuin minne kaipaan. :)

      Poista