perjantai 16. elokuuta 2013

Ensimmäisen hoitoviikon summailu (+asiaan kuulumaton Meandi-mekko)

Kaiken alkuviikkoisen kauhistelun ja tuskailun jälkeen on tässä vaiheessa todettava, että ensimmäinen hoitoviikko meni loppujen lopuksi ihan hyvin. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun poika ei ollut aamulla itkenyt. Tänäänkin oli suosiolla ja reippaasti sanonut heipat isille. Tyttö taas vilahtaa saman tien hoitopaikan ovelta television ääreen Tööttiä ja Pulteria katsomaan.

Edessä on vielä varmasti niin ala- kuin ylämäkiäkin, mutta vaikka alku oli hankalaa ja tuntui sydäntäsärkevältä, niin silti kaikki meni paremmin kuin olin pelännyt. Varmasti isommassa ryhmässä alku olisi ollut takkuisempaa (pojalle), mutta pienessä porukassa ja ihan naapurissa kaikki sujuu helpommin. Hoitaja vaikuttaa sympaattiselta ja hänen miehensä tekee kuulemma hyvää ruokaa ja leikkii lasten kanssa. Kyllä tämä tästä. Normaaliarkea kai tämä on hetken päästä.

Alla olevat, joltain tämän kesän reissulta napsitut kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään, sattuivat vaan olemaan helposti saatavilla (tämä on varmasti jossain blogiliitossa kiellettyä toimintaa tämä tällainen). On pitänytkin kertoa, että tilasin Meandin alesta puoleen hintaan tuon mekon, jonka nätteyden vielä silloinkin kyseenalaistin. Mutta sehän olikin sievä kuin mikä! Miellyttävä ylläri.





12 kommenttia:

  1. Kiva kuulla! Minusta tuntuu, että usein itse muodostaa näistä muutoksista vielä monimutkaisempia ja pelottavampia kuin ne ehkä sitten lapsen mielestä lopulta ovat. Lapset taitavat ottaa enemmän päivän kerrallaan, kun esimerkiksi näistä meidän hoitokuvioista olen jo ehtinyt miettiä jo suunnilleen yläasteikään suuntautuvia pelkoja, että onko kavereita ja miten sujuu, kuinka sitten koulussa, kun on paljon isompia ympärillä ja säilyykö samat kaverit yläasteella vai joutuuko ihan yksin toiseen luokkaan jne. Pitäisi osata stopata ja ajatella, että jos jotain ongelmaa tulee, niin siihen puututaan (paitsi tässä ehkä kangertaa se edellisen asuinpaikan päiväkoti, jossa kaikki oli aina ok, vaikka sitä kiusaamista sitten olikin) ja asioille haetaan ratkaisua. Ja ainakin täällä hoitopaikoissa on mennyt hyvin, kun hoitajat ovat ottaneet minun huoleni jo etukäteen huomioon ja rohkaisseet tilanteissa, missä ovat tienneet tukea tarvittavan.

    Sitten aivan asiaan kuulumaton kommentti. ;) Mä niin meinasin hankkia myös tuon mekon, mutta epäröin juuri siinä, että onko se sittenkään niin kiva. Äh, kyllähän se kivalta nyt näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla. Itsekin jo mietin sitä, että nyt ne lapset sitten ovat siinä oravanpyörässä ja pian alkaa jo eskari ja koulu ja voih, miten kaikkeen siihen sitten sopeudutaan ja huh huh... Pitäisi vaan nauttia tästä päivästä itsekin.

      Mä ajattelin, että tuo mekko on niinku joku froteepyyhe, mutta ei sitten ollutkaan. :D

      Poista
  2. Onpa sulla kivan tuntuinen blogi! Palaan ehdottomasti tutkimaan lisää paremmalla ajalla, mutta nyt oli pakko sanoa että onpa syötävän suloinen mekko. Ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kun tulit! Ja täytyy itsekin tulla sinun markille kurkkimaan. :) Mekko oli tosiaan yllättävän suloinen ja kun se on tuollaista "froteepyyhe"-kangasta, niin sitä tulee huoletta pidettyä. Vaikka niin meillä kyllä kaikkia mekkoja pidetään (paitsi jotain ihan juhlajuhlamekkoa).

      Poista
  3. Kiva kuulla, että ensimmäinen hoitoviikko on onnellisesti pulkassa ja meni pääpiirteittäin hyvin :) Tuo on kyllä aikamoinen arjen aarre, kun on mukava pph ihan naapurissa! Hyvältä kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nyt tuntuu tosiaan siltä, että on superhyvä onni ollut!

      Poista
  4. Hei, hienoa kuulla, että fiilikset ovat hyvät! Niin kuin sanoit - vielä tulee niitä huonompiakin hetkiä, mutta se on elämää se.

    Hitsi vieköön miten suloinen mekko, tuota minäkin kuolasin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki meni tosiaan loppujen lopuksi odotettua paremmin, mutta kotona on poika kyllä känkkäillyt nyt aivan valtavasti. Mutta ei kai sitä näin suurta murrosta voi odottaa ilman mitään reagointia. Kai sekin siitä.

      On mekko kyllä söpö, vaikka mulla taas oli odotukset ihan alhaalla sen suhteen. :D

      Poista
  5. Hei, ihan samat kuviot meillä. Kovasti tsemppiä! P.S. Kiva, kun löysit blogini, niin löysit sinun mukavan, täytyykin tarkemmin lueskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, kiva kun tulit visiitille! On tämä suurta murroksen aikaa, ihan pää on pyörällä.

      Poista
  6. Teillä on kyllä ihan mahtavan kuuloinen tuo hoitopaikka! Meidän isommalla pojalla on ollut vähän hankaluuksia tottua taas uuteen ryhmään ja hoitajiin. :/ Toivotaan että se siitä!

    Ja ehdottomasti suloinen mekko ja tyttö! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä nyt tuntuu aivan kultakimpaleelta tämä hoitoratkaisu. Sattui niin hyvä säkä.
      Kyllä teidän poikakin varmasti sopeutuu, mutta ymmärrän hyvin että jännittää. Poikaa ja äitiä. On tämä välillä yhtä tunnemylläkkää tämä vanhemmuus!

      Poista