Toukokuussa alkaa tapahtua

Yksi kevään ja kesän merkkejä on se, että meidän pikku paikallislehtemmekin palstat alkavat täyttyä tapahtumailmoituksista. Sinällään hassua, että eikös sitä niihin pimeisiin syys- ja talvi-iltoihin juuri kaipaisi kaikenlaista. Kummallista.

Vai onko niin, että kyse onkin minusta? Että en huomaa niitä pimeän ajan tapahtumailmoituksia, koska en jaksa edes miettiä talvi-iltoina minnekään lähtemistä. Silloin tekee mieli vaan käpertyä viltin alle (hei, pikkuisen liian rauhallinen mielikuva 2- ja 4-vuotiaiden lasten äidin illasta) ja nyt vasta auringon paistaessa vielä iltasellakin huomaan, että jotakin olisi jossain meneillään. Voi toki olla niinkin.

Lapsille tapahtuman ei tarvitse olla mikään iso ja huikea ollakseen kiva. Eräänä päivänä autourheilusta innostunut paappa tuli mukaan ja lähdimme paikallisen moottoripärinäporukan tilaisuuteen tutustumaan erilaisiin kilpureihin.

Kivaa oli ja kovin asiantuntevasti naperot potkivat renkaita ja kurkkivat autojen ja konepeltien alle. Paappa oli ylpeä.