Viikonloppuna poika on yleensä se, joka herää ensimmäisenä, ja vaatii jommankumman vanhemman kanssaan ylös. Äitienpäivänä minä sain tietenkin olla se, joka nukkuu tytön kanssa pitkään.
Sitten kun heräilimme, hyppäsi poikakin petiin ylpeänä antamaan korttiaan. Korttia, jossa oli oikein kimalteita. Kimallekortin toiselle puolelle oli tyttö piirtänyt suloisia sotkujaan (tai siis taidetta). Ja taiteilusta puheenollen päivä jäi historiaan siinä, että sunnuntaina tyttö piirsi ihkaensimmäiset pääjalkaisensa. Äidin kuvan. :)
Aamupala odotti pöydässä. Jokaikinen äitienpäivä, kun olen ollut äiti, mies on paistellut aamuksi amerikkalaisia pannukakkuja. Se on kai sellainen meidän oma juttu, äitienpäiväspesiaali. Vaahterasiirappia päälle, oih!
Äitienpäiväkakun tein itse, koska halusin. En ole mikään innokas ruuanlaittaja, meillä keittiö on enemmänkin miehen valtakuntaa, mutta joskus (ei usein) tulee innostus leipoa jotain - erityisesti kokeilla jotain uudenlaista juhlakakkua. Nyt lupasin äidilleni, että meillä on sitten kakku mukana, kun tulemme mummolaan viettämään äitienpäivää vanhempieni ja veljeni perheen kanssa. Kakku oli jäädytetty vadelma-suklaa-juustokakku, jonka reseptin löysin täältä Mippan matka -nimisestä blogista. Oli hyvää! Ja todella makiaa.
On suuri onni viettää äitienpäivää äitinä. Aivan valtava onni. Mukaan sekoittuu kuitenkin myös muita tunteita. Kun katsoin Facebookia ja siellä status update toisensa jälkeen julisti äitiyden onnea, muistui helposti mieleen ne ajat ja ajatukset, kun syli oli toiveista huolimatta tyhjä. Miten silloin se päivä satutti, vaikka yritti keskittyä vain juhlistamaan sitten sitä omaa ihanaa äitiä. Kun ei kerran itse saanut olla äiti.
Välttämättä tulee mieleen, että joku jossain tänäkin vuonna tuntee samaa tuskaa. Ja toivottavasti myös sitten seuraavana - tai jonakin vuonna pian - tätä samaa onnea.
Suurenmoista, että sinäkin saat viettää äitienpäivää, olet kyllä onnesi ansainnut!❤️
VastaaPoistaAnsaitsemisesta en tiedä, mutta onnellinen kyllä olen! <3 :)
PoistaEhkä tuo ansaitseminen on vähän vääräkuuloinen sanonta, mutta jos sanotaan, että jokaisen lapsen pitäisi saada syntyä rakastavaan kotiin, niin kyllä jokaisen rakastavan vanhemmankin pitäisi saada "ansaita" se onni, ei maineella ja mammonalla, vaan juuri sillä rakkaudella!
PoistaJuuri näin. :)
PoistaEkat pääjalkaiset on ihan mahtavia! Meilläkin tuo nuorempi on nyt alkanut piirrellä niitä. Oudosti hän kyllä piirtää sen aina sivuttain. Tai siis kun se on valmis niin koko pääjalkainen on ikään kuin kallellaan, jalat osoittaen kohti paperin oikeaa reunaan. No, taito se on sekin, hih!
VastaaPoistaIhanan kuuloinen äitienpäivä sinulla. <3
Hassuja omia pääjalkaistapoja! Meillä tyttö piirtää sen jotenkin yhdellä kynänvedolla pallopään ja suun. Säästeliästä! :)
PoistaIhana äitienpäivä ja pannarit sinulla :)
VastaaPoistaSinäkin...Itsekin havahdun aina äitienpäivänä siihen, että äitiys ei ole aina ollut itsestäänselvyys. On tullut vietettyä "lapsettomien lauantaitakin" ja se koskee syvältä.
Onneksi saamme nyt olla äitejä! :)
Joo, kyllä on ollut kovin toisenlaisiakin äitienpäiviä - eikä ne koskaan täysin unohdu. Eikä tarvitsekaan.
PoistaVoi meitä onnellisia nyt. :)
Aivan ihana päivä sulla ollut! :) Äitienpäivä on tosiaan monia tunteita herättävä päivä, itsekään en ole koskaan pitänyt äitiyttä itsestäänselvyytenä. Mukavaa uutta viikkoa sinne!
VastaaPoistaEi tosiaan ole itsestäänselvää saada olla äiti. Onneksi olemme! :)
Poista<3
VastaaPoista<3 :)
Poista