Se on tänään, tiistaina. Uusi, mielenkiintoiselta vaikuttava työ odottaa ja arki muuttuu. Olo on innostunut ja haikea, molempia. Välillä tasaveroisesti, välillä kuppi toiseen suuntaan kallellaan. Joka tapauksessa koko jutun summana olen oikein tyytyväinen tilanteeseen.
Minä olen näiden kahden lapsen saamisen välissä ehtinyt jo piipahtaa noin vuoden ajan töissä, vaikka kumpikaan lapsista ei ole vielä ollut päivähoidossa. Menin töihin heti esikoisen vanhempainvapaan jälkeen ja mies jäi hoitovapaalle lähes vuodeksi. Kun muutimme tänne maalle ja kuopus ilmoitti tulostaan, minun äitini hoiti poikaa pari kuukautta äitiysvapaani alkuun asti. Nyt olen ollut kotona reilut 1,5 vuotta. Loistavaa aikaa. Välillä todella kärsivällisyyttä koettelevaa, mutta aivan mahtavaa.
Nyt tuntuu kivalta päästä taas tekemään töitäkin, jotain uusia projekteja, uusia haasteita. Töihin menosta tekee helpomman se, että mies jää tästä eteenpäin kesän loppuun asti lasten kanssa kotiin. Päivähoitoruljanssi on sitten edessä ensimmäistä kertaa vasta syksyllä. Minua se hirvittää jo nyt, mutta toivottavasti se sujuu kuten esikoisen omaan huoneeseen siirtyminen: hankalaa äidille, helppo juttu pojalle (tosin hän edelleen tulee joka yö jossain vaiheessa meidän sänkyymme, mutta silti).
Välillä joudun toistelemaan itselleni tätä: en minä ole menossa töihin kauas Kiinaan, en ole menossa töihin 24 tunniksi jokaikisenä viikon seitsemänä päivänä. Eivät nämä lapset ole työ eikä koti työpaikka, jonka nyt vaihdan uuteen. Minun lapseni ovat minun lapsiani edelleen, vaikka välillä käväisenkin arkipäivisin tekemässä muita juttuja. Hölmöä, että sellaista pitää itselleen edes muistutella. Se vain on varmasti aluksi vaikeaa, kun on tottunut olemaan niin paljon yhdessä.
Eilen aamulla kysyin lapsilta, mitä he haluaisivat näiden kahden (viimeisen) päivän aikana tehdä. Poika vastasi, että pannukakkuja! Tyttö huusi paukaku! (aina matkimassa). Eilen olimme lähes koko päivän ulkona: pelasimme sählyä ja jalkapalloa, leikimme juoksukilpailua, piirsimme asfalttiliiduilla ja tottakai hiekkapuuhastelimme. Ehdimme leikkikentällekin ja lounasaikana kärryttelimme läheiselle grillille hampurilaisille ja jätskille (hyi meitä! :) ) Tänään on sitten vuorossa avoimen päiväkerhon kevätjuhla ja kotiin päästyämme varmasti niitä pannukakkuja.
p.s. Sunnuntailapset-blogin Lauralla oli terävä listaus siitä, miksi on ihan kiva mennä töihin kesällä. Hyviä pointteja asiaan löytyy täältä! :)
Muistelen että laitoit minun töihin lähdettäessä viestiä, että "kyllä ne pärjää, lastenlaulut vaihtuu vain radiorockiin, mutta muuten ne pärjää". Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen :)
VastaaPoistaNo, niinpä tosiaan taisin laittaa, kuulostaa tutulta. :) Kiitos tsempeistä! Ja kyllä ne taitaa sitten syksyllä olla ne mun eniten pelkäämät hetket, kun hoitoon vieminen on edessä. Ja toivottavasti sekin tosiaan menee sitten ennakoitua helpommin.
PoistaIhanilta kuulostaa teidän viimeiset kotipäivät :)
VastaaPoistaTsemppiä uusiin haasteisiin!
Kiitos! Kivat vipat kotipäivät on olleet, vaikka kerhon kevätjuhlissa ei kyllä kyyneleiltä vältytty... Kerhotäditkään. :)
PoistaTsemppiä uusiin tuuliin! Hirvittää pelkkä ajatuskin lähestyvästä syksystä ja omien töiden ja tytön hoidon aloituksesta.
VastaaPoistaKiitos! Ja se syksy minuakin enemmän hirvittää kuin tämä muutos... Vaan eiköhän sekin sitten jotenkin suju. :)
PoistaOlen ihan varma, että muutamien viikkojen kuluttua uudenlainen arki asettuu uomiinsa ja sitten melkein ihmettelee, että miten sitä niin hermoili ja tuskaili. Uskon, että uusi työsi vie positiiviesti mennessään, ettei kotijutut ole koko ajan mielessä ja sitten työpäivien jälkeen on sitäkin ihanampi palata perheen pariin!
VastaaPoistaNiihän se varmasti on. Etenkin kun kaikki on uutta ja opittavaa riittää. Tässä iltapuuhia tehdessänikin mietin, että olen mä täällä huomennakin näitä hampaita pesemässä. :)
PoistaHyvin kaikki menee! <3 Ja tosiaan kesä ei ole yhtään pöllömpi aika mennä töihin. ;)
VastaaPoistaMeidän pojat on aika ujoa sorttia, mutta hienosti on alkanut päivähoitokin sujua alkukankeuden jälkeen. Ihan mielellään jo menevät sinne! :) Ja onneksi niitä ehtii pussailla ja halailla iltaisin yllin kyllin... :)
Kiva kuulla, että ujommatkin lapset sopeutuvat hoitoon tai että jopa jo tykkäävät. Mä luulen ja uskon ja toivon, että meilläkin sitten hoitoon vieminen on vaikeinta mulle. Ei nyt ehkä piece of cake muillekaan, mutta toivottavasti odotettua helpompaa. :)
PoistaVauhdilla meni ensimmäinen työpäivä ja kyllä tuli tosiaan illalla halailtua ja pussailtua lapsia!