Aate sai sukset viime talvena, kun oli kaksivuotias. Kyselin hieman ympäriinsä ja kun olin kuullut tarpeeksi monesta onnettomasta remmisuksihiihtelijästä, päädyimme ostamaan kunnon Fischerit. Olihan suksipaketilla hintaa, mutta ei tuntunut enää niin pahalta, kun laskimme, että poika voi hiihtää niillä kaksi talvea ja Vikke vielä seuraavat kaksi talvea. Neljän talven paketti! Jännityksellä testasimme tänään monoja, että sopivatko ne enää pikkuhiihtäjälle. Huh! Hyvin kävi. Nippa nappa, mutta tarpeeksi hyvin.
Viime talvena poika ei niin innostunut parista suksittelukerrastaan. Tänään hän lähti mielellään testaamaan ja hups, meillä meni 1,5 tuntia hiihdellessä. Aate ei olisi malttanut millään lopettaa, ja minä sitten toki annoin lapsen hiihdellä. Se sujui vieläpä yllättävän hyvin, ihan liu'utti suksea eteenpäin kunnolla. Poika vaati äitiäkin hakemaan omat sukset, ja niin me suihkimme ladulla peräkanaa (vaikka äidillä onkin vapaan tyylin vehkeet).
Mittari oli asteen plussan puolella, mutta Molo Kidsin haalarit toimivat kuitenkin hyvin hiljaisen menon hiihtoasuna. Joulupukki oli tuonut pikkuhiihtelijälle sopivan alusasunkin joululahjaksi: Polarn O. Pyretin ihanat merinovillaiset 1. kerroksen aluspaidan ja -housut. Ja päässä äidin ja pojan suosikkipäähinen: Nextin karhupipo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti