Tänään tapahtui aamulla radikaali poikkeama normaalitilanteeseen: äiti vei lapset hoitoon (taisi olla kolmas kerta ikinä). Meillä siis yleensä isä vie lapset hoitoon ja hakee sieltä. Minä lähden aikaisemmin aamulla töihin, työmatkaa on enemmän ja työpäivät pidempiä. Siksi siis näin. Paitsi tänään, kun isällä oli aamulla varhaisempi meno.
Aamu oli täysi kaaos. Poika kiukkusi ja känkkäränkkäili sen minkä ehti. En käy vessassa, en vaihda vaatteita, en pese hampaita. Ei, ei, ei! Itku, huuto, itku. Ja pikkusiskoon tarttuu veljen mieliala: ai, nyt me ollaan äkäpusseja, okei, I'm in! Ja sitten molemmat karjuivat.
Kun viimein pääsimme ulos asti, kysyin pojalta, mistä moinen kiukku kumpusi. Siitäkö, kun isi ei vienyt? Niin. Siitä. Miksi isi ei vienyt?
Ja sitten taas: jos olisin huomennakin viemässä lapsia hoitoon, se olisi varmaankin ihan normijuttu. Välillä äiti vie, välillä isi.
Oi nuo onnelliset lapset, joilla on rutiinit :) Rutiineissa on turva ja elämän ennustettavuus. Mielessä on rauha, kun tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.
VastaaPoistaToki välillä ärsyttää, miten kiinni nuo pienet ovat kaavoissaan ja kuinka aikuisesta mitättömältä tuntuva muutos voi laittaa päivän ihan sekaisin. Tuttu juttu meilläkin :)
Sain kerran kehuja naapurissa asuvalta ihmismielen tuntijalta siitä, että meidän lapsilla on selkeät rutiinit ja säännöt. Tuntuipa mukavalle. Jaksoin taas piirun verran paremmin pyörittää tätä rutiineihin perustuvaa arkeamme :)
Oih, varmasti mukava kuulla tuollaista! Vilpitöntä, positiivista kommenttia joltain, joka tietää asioista ja on vähän nähnyt sitä arkea ulkopuolisen silmin.
PoistaKyllähän se niin on, että rutiinit tuovat sitä turvallisuuden tunnetta. Ja niistä pienikin poikkeaminen saa aikaan hämmennystilan, joka purkautuu kiukutteluna. Välillä se on niin pienestä kiinni. :)
Voi toisia :) Ja äiti-rukkaa! :) Miksi olla helppo kun pienellä vaivalla voi olla täysin mahdotonkin? ;)
VastaaPoistaOnneksi Mimmi on vielä niin kiltti <3...uhmaikää odotellessa... :P
Maria
Älä muuta sano. :D Mä tänään huomasin kovasti odottavani sitä, että teidän lapsi tulee leikki-ikään ( ja kiukkuikään :D).
PoistaMeillä töitteni alettua tosiaan kaikki on sujunut isin kanssa paremmin, minulle kiukkua ja lahkeessa roikkumista , onneksi ei kokoaikaa ja hoito on mennyt hyvin :)
VastaaPoistaMustakin tuntuu, että molemmat lapset purkavat enemmän mulle sitä, jos asiat eivät ole kuten haluavat tai vaativat vielä tottumista. Hienoa, että hoito on mennyt hyvin! Niin meilläkin ja se on kyllä mahtavaa se. :)
PoistaHihii! Just näin se menee! Ja millähän ilveellä noi jutut sais selvitettyä jo kun tilanne on päällä? Usein vasta jälkikäteen selviää.
VastaaPoistaMä vien ja tuon lapset hoidosta lähes aina. Miehen pitkä työmatka ei aiheuta kateutta, mutta kyllä joskus olis kiva tehdä toisinkin päin. Tuollaista se sitten miehellä olisi. ;)
Se on NIIN totta, että yleensä kun tilanne on päällä, ei lapset (tai siis poika, tyttö nyt ei niin analysoi vielä mitään) silloin millään suostu sanomaan sitä oikeaa syytä, miksi kiukuttaa. Sitten hetken päästä voidaan nyyhkyttää, että "no siksi kun..." ja sitten itselläkin välähtää lamppu päässä, että niin tietenkin.
PoistaJoo, tuollaista se sun miehellä taitais olla, jos menisi rutiineja rikkomaan. ;)
Voi teitä, tunnistan NIIN nuo aamut, vaikka meillä se ei johdukkaan rutiineista poikkeamiseen - meillä kun ei vuorotyöläisten perheessä niitä ole. Mutta niitä kiukkuaamuja kyllä sitten kuitenkin, syystä tai toisesta. Ainoa hyvä puoli on, että jostain syystä meillä kiukuttelee aina vain toinen, toinen on aina silloin oikea pikku enkeli! Pitänee olla tuosta kiitollinen...
VastaaPoistaLapset ovat myös valtavan hyviä aistimaan vanhemman tunnelmat, jos äiti (tai iskä) on vähänkin kiireisen oloinen tms se kyllä tarttuu, itse olen tosi onneton aamustressaaja ja aikataulunatsi, iskä taas meillä se rennompi ;)
Tsemppiä!
Meillä pojan kiukuttelu tarttuu tyttöön (joka muutenkin matkii KAIKKEA), mutta toisinpäin ei ehkä niin helposti. Jos tyttö kiukuttelee, niin isoveli alkaa helposti "ylimieliseksi": miten se sisko nyt tuolla tavalla tekee, ei saa kiukkuilla.
PoistaTuo on ihan totta, että lapset myös aistivat vanhemman fiilikset. Ja voi hyvin olla, että tuossa aamussa äidillekin alkoi tulla vähän kiirestressifiilistä... ja se ei ainakaan helpottanut asiaa. :)