Lumessa parasta on paitsi se, että se kirkastaa maailmaa ja piristää mieltä, myös se, että kunnon kinosten saapuessa pääsee lumiurheilemaan. Laskemaan alamäkeä alppisuksilla, laudalla ja telemarkeilla. Vuosien tauon jälkeen löysin itseni viime talvena myös useasti murtsikkaladuilta, mahtavan tehokasta puuhaa! Teininä vielä sivakoin kilpaa murtsikoilla ja kun lopetin kilpahiihdon, lopetin lajin tosiaan tyystin vuosikausiksi. Kiva, että kohtasimme jälleen.
Nämä kuvat otettiin pari päivää ennen lumen tuloa. Mini Rodinin ski-kuosinen pipo ja vajasta löydetty äidin vanha sauva enteilivät kuitenkin jo sitä, että pian satelee valkoista. Samalla ruska valtavassa väriskaalassa ihastuttaa edelleen.
Tulisipa taas lunta! Ja pysyisi. Monta kuukautta.
Tuo A:n pipo on kyllä aivan ihana! :) Tällaisena talvi-ihmisenä, niin kuin minäkin toivoisin kyllä etteivät sataneet lumet sulaisi pois lainkaan. Osa ihmisistä tietty toivoisi että lunta ei tulisi lainkaan. Mutta mikään ei ole ihanampaa, kun talvipäivän ulkoilu, kaakaot ja punaiset posket... oi oi. Menipäs taas haaveilun puolelle! Mukavia päiviä sinnekin.
VastaaPoistaÄlä muuta sano! Mahtavuutta. :) Mä tykkään kaikista vuodenajoista, en osaa oikein mihinkään kiinnittää itseäni, että olen juuri tämän vuodenajan ihminen - mutta enemmän siis olen kuin en ole talvi-ihminen. :) Ja joulufiilistely alkaa heti eka lumesta, näköjään. :) Haaveilua täälläkin. ;)
PoistaMä odotan jo kovasti sitä, että pääsisi hiihtämään murtsikkaa. :)
VastaaPoistaSamoin! Meillä on tosi helppo pääsy laduille, ihan parin minuutin kävelymatka monot jalassa ja sukset ja sauvat kainalossa ja sitten saa suksia menemään.
PoistaAivan ihania kuvia. <3
VastaaPoistaKiitos! Tämän syksyinen ruska on kyllä ollut kiitollinen kuvattava. :)
Poista