Sitruunariippuvainen terveellisemmällä tiellä

Olen aina tykännyt liikunnasta ja kun liikuntavaihde on kääntynyt päälle, on ruokavalio seurannut perässä parempaan suuntaan jotenkin automaattisesti. Välillä vaihteisto on ollut epäkunnossa ja olen jumittanut löhömöhömeininkiin. Niin kuin nyt aluksi kahden lapsen kanssa. Tuntui, että aikaa ei millään riitä liikkumiseen, siis muuhun kuin mitä lasten kanssa tulee luonnostaan.

Nyt on taas vaihdekeppi saatu väännettyä pois pakilta ja ykköseltä, nyt mennään! Aikaisemmin jo kerroinkin, että menin ystäväni kanssa ilmoittautumaan puolimaratonille Helsinki City Runiin, vaikka en ole koskaan harrastanutkaan juoksua tai edes pitänyt siitä (lievästi sanottuna). Tammikuusta lähtien olen sitten pyrkinyt treenamaan vähintään neljänä päivänä viikosta: yhtenä päivänä käyn tuplajumpassa (Piloxing+Zumba) ja muina päivinä joko juoksemassa, hiihtämässä tai uimassa. Kahden lapsen äiti kiittää omasta liikunta-ajastaan aviomiestään sekä lasten isovanhempia, thanks tack merci danke ja kaikkea paljon.

Talvijuoksu on usein maistunut puulta ja olisinkin melkein aina mieluummin mennyt hiihtämään. Astetta mukavammaksi liukkailla eteenpäin rypistely kuitenkin muuttui, kun hommasin Icebug-nastalenkkarit.

Ja toinen aste kohti kivempaa on otettu nyt, kun aurinkoiset kevätsäät ovat saapuneet lenkkipolkujen varrelle. Jeeeeees!

Olen pyrkinyt myös syömään paremmin. Syömään sellaista, jossa on jotain järkeä. Joka maistuu hyvälle, ravitsee, antaa voimia tai suojaa. Paljon kasviksia, mukavasti hedelmiä ja sopivasti rakkaan aviomieheni tekemiä loistokokkauksia. Vähemmälle tai pois kokonaan pyrin jättämään pitkälle jalostetut elintarvikkeet, keinotekoiset makeutusaineet, einekset ja puolivalmisteet. Omia ei niin loistavia kokkauksiani ei myöskään kannata kovin paljoa ahmia: desi salaatin vieressä riittää. :D

Sokeria pyrin käyttämään niin vähän kuin mahdollista, mutta voi hyvänen aika, jos meidän kaapissa on herkkuja, niin kyllä minä ne ahmin. Joten niitä ei saa olla, eikä viime aikoina ole ollutkaan. Pääsiäisen (pääsiäissuklaamunien) jälkeen on varmasti pidettävä viikon totaalisokerilakko. Sitten voi taas palata sallivammalle linjalle.

Joka päivä syön, tai siis juon, sitruunan. Välillä appelsiinilla höystettynä. Luulen, että olen tullut sitruunasta riippuvaiseksi. Jos en saa päivittäistä sitruuna-annostani, tulee heti tunne, että energiatasot heikkenevät ja flunssapöpö alkaa narskutella torahampaitaan. Niin varmaan joo. Mutta ei mikään huono riippuvuus, eihän.