Sadepäiviä, kuperseikkailuja ja joulutoivotuksia

Nyt on kuulkaa L-O-M-A. Ihan oikea loma, ihan oikeasta työpaikasta, hyyyyyyvin pitkästä aikaa. Viimeksi taisin lomailla kesällä 2011, siis sinä kesänä ennen kuin tyttösemme syntyi.

Viime kesänkin vietin kokonaan töissä, uusi työpaikka kun oli. Nyt sitten - kiitos hyvin sijoittuvien joulun pyhien - nautiskelen tosiaan lomasta kokonaiset kaksi viikkoa. Parasta on se, että saa nähdä lapsia joka päivä, aamusta iltaan.

Tänä vuonna jouluun on valmistauduttu siinä sivussa. Yritetty löytää hetki, jolloin ehditään leipoa pipareita, siivota ja haalia lahjoja sieltä sun täältä, kun millekään grandelle ostosreissulle ei ole ollut aikaa. Pojan ykköstoiveena on ollut sähkökitara ja tyttö on kertonut haluavansa yksinkertaisesti "lelulahjan". Ne toiveet on ainakin onnistuttu toteuttamaan, tosin hieman epäilyttää, oliko esikoisen toiveen täyttäminen omien korvien ja hermojen kannalta fiksua (joku Hevisaurus-kitara tuli hankittua)

Sää yrittää kyllä kovasti tukahduttaa joulumieltä. Eilen vielä näkyi pari lumikasaakin ulkona, mutta vesisade on jo vienyt ne mennessään. Siis vesisade! Uskomatonta.

Lapset ovat hurmaantuneet YLEn Kuperseikkailu-ohjelmasta, jossa muusikot tekivät lauluja lasten ideoista. Poikaan kolahti erityisesti Toni Virtanen ja niinpä meillä pipareitakin leivottiin Apulannan tahdissa. Poika on jo keksinyt paljon yhteistä hänellä ja uudella fanituksen kohteellaan:

"Äiti, Tonillakin taitaa olla jo kaikki hampaat tulleet. Meillä molemmilla on."

Hän myös totesi vaatimattomasti, että maailmassa ei taida olla ketään niin hyvää laulajaa kuin hän, Toni Virtanen ja Fröbelin Palikoiden Mats.

Pipariurakkamme aikana mietin tätä: onko se aikuisuuden merkki, jos tykkää enemmän pipareista (homejuuston kera) kuin piparitaikinasta? Lapsilla taikinaa livahti suuhun aina kun silmä vältti.

Eikö olekin ihana tähtimekko/-tunika tytöllä? Kummit toivat hurmaavan Popin mekon tyttöselle 2-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Poikakin on ehtinyt tässä loppuvuoden juhlasumassa täyttää 4 vuotta ja samainen perhe toi kuvassa pikkuisen pilkottavan veikeän Småfolkin paidan hänelle. Kiitos vielä!

Nyt synttärihumut ja työkiireet ovat takana päin ja on aika hiljentyä joulun viettoon. Joulusiivousta tehdessä (vaarallista puuhaa, en suosittele!) niksautin selkäni, joten myös liikunnan saralla otetaan nyt (valitettavasti) rauhallisesti.

Toivottelen kaikille kaunista ja säästä-riippumattoman-tunnelmallista joulua 2013!

Uusi Molo Kids -alevinkki -50% !

Miiman blogista bongaa aina hyviä alevinkkejä. Niin nytkin: ruotsalaisessa  Lucky Little Me -verkkokaupassa on Molo Kids Polaris -haalarit joulualessa -50 %. En nyt jäänytkään odottelemaan, löytyisikö meille jostain joskus alennuksella Ski Resort -haalaria, vaan klikkailin tämän tilaukseen.

Hyvin samalta näyttää kuin tämänvuotinenkin (kaikkia värejä ei enää tietenkään ollut saatavilla sopivassa koossa), mutta miksipä vaihtaa hyvää. No, vaihtelunhalusta tietenkin, mutta jos Molo Kids -haalarit maksaa n. 77 e , niin silloin ostetaan!

Tytön uudet topat ja Molo kids -alevinkki

Pojan talvivarustuksessa on ollut selkeä linja siitä lähtien, kun ensimmäistä kertaa hän päälleen pujahtivat Molo Kids Polaris -talvihaalarit. Ne ovat sopivuudessaan ja erinomaisuudessa niin loistavat, ettei tarvitse edes miettiä mitään muuta. Ja siitä tulikin mieleen, että Niilo Ilossa ovat kaikki yksiväriset Polarikset joulukalenterihintaan 99 e! Heti klikkailin sinne, mutta ei ollut pojalle enää ensi talven kokoa jäljellä. Harmi!

Tytön kanssa olen aivan sekaisin. Joo, tietenkin hänellekin voisi ostaa hyväksihavaitut Molo Kidsit, mutta kun tykkään pukea hänelle hieman erityylistä vaatetta. Viime talvena oli ihana Mini A Turen haalari, tänä talvena on meillä pyörähtänyt vaikka mitä haalareita...Check this out:

1. viime talven alesta ostettu Ticket kokoa 92, joka oli aivan liian suuri (-> myin eteenpäin)
2. yksi superkulunut Molo Kids Polaris, joka oli kyllä hyvä loppusyksyn ihmeellisissä säissä, jotka olivat kuraisia ja viileitä (-> roskiskamaa nyt)
3. hyväkuntoinen käytetty Ticket kokoa 86, sopivan pituinen, mutta aivan liian leveä (myin eteenpäin ja luovutin Tickettien suhteen),
4. ihana Pomp De Lux -haalari, joka on sopiva, mutta ei käy koville pakkasille ja on liian nätti arkikäyttöön (käytettynä edullisesti ostattu)
5. Mini A Turen käytetty ok-kuntoinen haalari. Koska Mini A Ture toimi viime talvena hyvin, palasimme siihen. Väri ei tosin ole aivan mieluinen, joten edelleen jäi haalariajatus taustalle.

Käytössä ovat nyt siis tuo Mini A Turen -haalari jokapäiväisesti ja Pomp De Lux joskus.

Olen aikaisemmin ihmetellyt kovasti, miksi pitää lapsella olla monta haalari per talvi. Meillä on ollut pojalla yksi hyvä Molo Kids -haalari ja sillä on pärjätty loistavasti. Lisäksi on ollut yksi takki + housut -setti. Molo Kids -haalari on talven lopussa ollut uudenveroisessa kunnossa ja sen on saanut myydä näppärästi eteenpäin.

Nyt ymmärrän, että lapset ovat erilaisia. Tyttö on saanut meille ihan hyväkuntoisena tulleen Mini A Turen haalarin nyt jo aika karmaisevaan kuntoon. Joka päivä hoidosta kotiutuu kaksi lasta, jotka tuntuvat viettäneen päivän kovin eri tavalla vaikka tyystin samoja polkuja ovatkin kulkeneet: toinen on umpikurainen ja toisen haalari on samannäköinen kuin kaupan hyllyssä. Tytön haalari on joka päivä sen näköinen, että se olisi pakko pestä. Ei pyyhkiä vähän kuraa pinnalta, vaan pestä. On siis käynyt selväksi, että yhdellä käyttöhaalarilla ei pärjätä.

Olin ajatellut sinnitellä joulunjälkeisiin alennusmyynteihin (tai aikaisemminkin taitavat nykyään olla), mutta kun Lillis myi tätä Reimatecin Anna-haalaria -40% alella pari päivää sitten, siihen tartuin. Lisäksi on tullut hankittua tytölle Fredriksonin Ransu-hattu ja Reimatecin toppahanskat (tosin käytetään lähinnä Rasavilin peukalopotteja).

Viimeinkin saa hengähtää helpottuneena!

Meillä ei ole koskaan ollut Reimatecin haalaria, joten pitäisikö kuitenkin vielä vähän jännittää...

Joulukalenterit ja upeat Schleich-eläimet

Viime jouluna sukulaistäti toi meidän lapsille itse tekemänsä joulukalenterit. Aivan upeat, isot tontut, jossa oli tietenkin 24 lokeroa joulukuun yllätyksille. Kerrassaan mainiot tonttu-ukot!

Viime vuonna kalenterit toimitettiin meille täytettyinä. Sukulaistäti oli ahkeroinut, etsinyt lahjat ja paketoinut monta pientä pakettia. Kalenterit olisi kuulemma saanut toimittaa hänelle uudelleen täytettäviksi, mutta se olisi ollut jo aivan liikaa, mielettömän suuri työ.

Niinpä tänä vuonna kalenterit ammottavat tyhjyyttään, mutta onneksi sentään jokainen aamu sieltä löytyy tontun sinne yön aikana sujauttama yllätys. Eli äiti ei ole todellakaan jaksanut/ehtinyt/muistanut hankkia pikkupaketteja etukäteen, vaan yrittää joka päivä keksiä jotain ja ennen nukkumaanmenoaan muistaa täyttää seuraavan aamun luukun. Välillä kalenteriluukun täyttäminen on jäänyt aamuun ja vaatinut kekseliäisyyttä, mutta aina on jotain lopulta lapsille löytynyt.

Viime vuonna kalenteri piti sisällään melko monta Schleichin eläintä. Tiedättekö, kun joka paikassa -huoltoasemillakin- on myynnissä muovipussillisia muovieläimiä? No, nämä eivät todellakaan ole niitä. Meillä on niitä muovipussieläimiä ja sitten Schleicheja, ja ero on valtaisa. Schleichin eläimet ovat aivan hämmästyttävän kauniita olentoja. Kuin pieniä taideteoksia, ilmeisesti ne ovatkin käsinmaalattuja. Hintaa yhdellä pienellä eläimellä on useampi euro, mutta on helppo ymmärtää, miksi.



 

P.s. Siis hups, hetkonen. Onkos meidän pojalla tuossa keskimmäisessä kuvassa Popin sirkusmalliston housut? Siitä härdellistä, johon en todellakaan osallistunut (kuten kerroin). Mutta kun nämä olivat sitten kuitenkin niin kivat. Tähtipaidankin olisin ottanut, mutta niitä ei niin ole ollut järkihintaan liikkeellä.

P.s. II Kauhea tilanne tuossa alimman kuvan leikissä. Suloinen Schleich-pupu joutuu muovipussieläinten jahtaamaksi. Voi, voi.

Pyörremyrskyinen elämäni

Tämä on aivan valtavaa tämä nykyelämäni vauhti! Olihan sitä kuullut puhuttavan ruuhkavuosista ja miten kiirettä ja täyttä silloin on, mutta kun ei elänyt vielä keskellä sitä härdelliä, sitä ajatteli suurinpiirtein näin: joo joo, eihän tässä itsekään meinaa ehtiä oikein mitään.

Mutta nyt kun on tässä pyörremyrskyn silmässä, sitä tajuaa, miten paljon ennen olikaan AIKAA. Hyvänen aika, ennen kuin minulla oli lapsia, minähän olisin voinut olla aivan huippukunnossa!Kipaista läpi triathloneja ihan tuosta vaan. Olisin voinut opetella seitsemän uutta kieltä ja pitää kodin koko ajan tip top -siistinä. Jotenkin en vaan hoksannut. ;)

Nyt kun olen työssäkäyvä äiti, jolla vieläpä menee työmatkoihin lähes kaksi tuntia päivässä, niin kyllä on aika kortilla. Ne pari tuntia, jotka minulla on iltaisin aikaa lasten kanssa, haluan keskittyä täysin heihin. Sitten kuitenkin olen huomannut myös sen, että jaksaakseni tämän kaiken, minun on vain pakko saada myös liikkua. Kun jätin liikunnan väliin päivä toisensa jälkeen, meinasi tämä sirkus käydä ylivoimaiseksi. Huomasin, että liikunta ei ole ylellisyys, johon en nyt vain ehdi satsata. Se on välttämättömyys.

Niinpä palkkasin itselleni personal trainerin pariksi kuukaudeksi. Ihan vaan siksi, että keksisin, miten ja mihin sovitan liikunnan tässä kaikessa. Personal trainerini on yrittäjä ja kolmen lapsen äiti, joten hänellä on kokemusta palikoiden järjestelystä.

Tämä panostus vaikuttaa jo nyt todella järkevältä. Nyt tulee käytyä lenkillä, kahvakuulailemassa, tanssijumpassa ja kuntosalilla. Missä välissä? En oikein itsekään tiedä, miten siinä niin käy, mutta tuntuu, että kun liikunnasssa pääsee vauhtiin, se antaa päivään enemmän minuutteja kuin mitä vie. Tai ehkä siitä muusta ajasta tulee vain niin paljon laadukkaampaa, että se tuntuu pidemmältä.

Kaikessa tässä hulinassa on ollut myös vaikea löytää aikaa blogata. Vaikka tätä en voikaan luokitella välttämättömyydeksi, silti yritän vielä pitää kiinni tästäkin. Jotenkin bloggailu on vienyt siten mukanaan, että ei sitä halua niin vain lopettaakaan. On kai vaan osattava olla tässäkin itselleen armollinen ja hyväksyttävä se, että postaustahti ei ole sama kuin kotiäitinä ollessa.

Ja jos tämä teksti jossain vaiheessa vaikuttaa valitukselta, pahoittelen väärinkäsitystä. Onhan tämä hullun hurjaa menoa, mutta rakasta sellaista! Ainoa osa tätä kaaosta, josta olisin valmis luopumaan, on tuo pitkänlainen työmatka.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Yritystä pitää hengissä

Tähän mennessä olen tappanut kaikki kukat, joita kotiini on tullut. Jopa ne miehen poikamiesboksista meille tulleet kaksi viherkasvia, jotka varmasti eivät olleet aikaisemminkaan olleet hyvällä hoidolla, mutta silti olivat kukoistaneet. Sain kukkatraumoja myös eräässä kesätyöpaikassa, jossa esimieheni antoi lomansa ajaksi kukkansa hoitooni ja ne menehtyivät saman tien.

Ehkä viitisen vuotta sitten päätin yrittää tosissani. Hankin muratin ja luin, miten sen saisi pidettyä elossa. Yritin olla kastelematta liikaa ja liian vähän, jopa suihkuttelin sen lehdille vettä suihkupullolla, kun jostain kuulin, että muratti tykkää sellaisesta. Parissa viikossa se kuoli. Jälkeenpäin kuulin, että muratti ei todellakaan ole mikään helpoin mahdollinen kasvi. Ja sitten myös jotain siitä, että kodissa voi olla joko muratti tai rakkautta, ei kumpaakin. Aika veemäisen kuvan kukkanen kyllä itsestään lyhyessä ajassa antoikin.

Lokakuussa äitini toi lahjaksi orkidean. Se on mielestäni yksi kauneimmista kukista. Ajattelin, että sitä en ainakaan onnistu pitämään hengissä, se näyttääkin jo niin herkältä ja hennolta. Että jos veemäisen muratin tapoin, niin tämän nyt ainakin. Vielä se kuitenkin sinnittelee ja näyttää upealta, saa nähdä.

Luulen, että ylihoidan kasveja ja kuihdutan ne sillä. Olen jotenkin paniikissa ja odotan vaan, että pian tapahtuu jotain huonoa.

Välillä on vaikeaa olla sortumatta samaan lasten kanssa - ylihoitamiseen. Välillä tekisi mieli olla koko ajan hössöttämässä ja varoittelemassa, jotta ei vaan kävisi huonosti. On tietenkin tilanteita, joihin on pakko puuttua, mutta sitten on niitä tilanteita, jolloin pitää antaa vaan lapsen mennä ja kokea. Ei ylikastella, ei alikastella eikä panikoida.

Pidetään peukkuja orkidealle!

Lingon&Blåbär-kutsujen saldoa

Olin eilen ystäväni luona Lingon&Blåbär-merkin kotikutsuilla. Merkki toi aikaisemmin mieleeni lähinnä pojan äitiyspakkauksessa olleen yhden bodyn, jossa oli (yllättäin) puolukoiden ja mustikoiden kuvia.

Alkusyksystä olin tapahtumassa, jossa L&B-esittelijällä oli mallikappaleita mukanaan ja myynnissä. Ensimmäinen silmäys vaatteisiin ei aiheuttanut mitään reaktiota, mutta sitten nappasin kiinni yksivärisestä, tytölle sopivan kokoisesta paidasta. Materiaali oli aivan mielettömän ihanaa! Paita oli niin pehmeä, että teki mieli painaa poski sitä vasten. :)

Melko avoimin mielin menin siis kutsuille ja päätin, että en edes kurkkaa verkkosivuja etukäteen. Kun sitten kutsuilla sain esitteen käteeni, tiesin heti, mitä haluan: aivan hurmaava mustavalkoinen raidallinen mekko on ehdottomasti saatava tytölle! Esittelyn edetessä kävi ilmi, että sama ajatus oli ollut monella muullakin, eikä mekkoa ollut enää mistään saatavissa suurimmassa koossa (90). Harmitti myös se, että ihan niin lumoavaa materiaalia kuin siinä yhdessä tytön paidassa ei tässä mallistossa ollut.

Hieman pettyneenä päädyin sitten tilaamaan omalle tytölle ja kummitytölle söpöt karhupaidat, jotka tosin esittelyvaiheessa jo ihastuttivat veikeydellään. Pituutta yhtäkkiä venähtäneelle pojalle tilasin tuollaisen perusraitapaitan. Ja vaikka kerroinkin, että materiaali ei tuntunut yhtä ihanalta kuin siinä yhdessä paidassa (joka oli niin ihanaa, että oli varmaankin tehty jostain uhanalaisesta pohjoisruotsalaisesta puuvillapöllön pesästä - tai jotain :D), niin todella hyvältä se tuntui silti. Paidat olivat lisäksi kivoissa alennuksissa näin loppukaudesta.

Esittelyn aikana ajattelin, että omaan vaatekaappini ei mallisto taida tarjota lisäyksiä. Ainakaan tuo musta-valkoinen, outokuvioinen mekko ei ole ollenkaan minun tyyliäni. Ja kuinkas sitten kävikään, esittelijän houkuttelemana suostuin sitä kokeilemaan ja yllätys oli melkoinen. Mekko laskeutui ihanasti, hihat ovat kivan erilaiset (mitä ei tuosta kuvasta huomaa) ja se sopii käytettäväksi niin legginssien tai sukkahousujen kanssa kuin tunikamalliin farkkujenkin kanssa. Se siis tuli myös matkaan.

Toiveikkaana kirjasin tilauslistaani tuon mustavalkoisen mekonkin, vaikka sitä ei enää ollutkaan saatavilla. Kerroin myyjälle, miten kovasti sellaista meille toivoisin, että jos vaan silti jostain löytyisi, niin muistathan silloin minua. Illalla esittelijältä tuli viesti, että kollegansa kautta olikin löytänyt vielä yhden ysikymppisen. Mahtavaa!

Tässä vielä muutama muu kivanoloinen tuote: supersuositut farkkulegginssit (loppuunmyyty, mutta kuten sanottu, ei sitä koskaan tiedä),  ihana merinovillainen shaali/huivi (myös harmaana), hauska raitapaita ja poikien neule joulumallistosta (isille on myös tarjolla samanlainen, erivärisenä).